Marttiinus. / Kaleva 1939.

Kaunisvaara ja korpelaisuus.


Kesäiset matkamuistot ryöttyvät päivän uutisista.


Kauuisvaaran kylä tuolla pohjoisessa, Ruotsin Länsipohjassa ei uskoisi, että sieltä kuulua nyt niin rumia uutisia Kaunisvaarasta. Jonka lähellä
juoksee Kaunisjoki! Jonka varrella allepainetun pyöräilypartio vietti yötä teltassa viime heinäkuulla!

Emme silloin muistaneet, että tuo seutu on korpelaiaistea hullun hur-mosliikkeen pesäpaikkoja, josta näinä päivinä kuuluu yhä törkeämpiä uutisia. Tavatonta riettautta on siellä harjoiteltu uskonnon varjolla, pidetty "alastomuustanssiaisia", raiskatta lapsia! Kauniit kesäiset matkamuis-tomme ryöttyvät näistä päivän uutisista!

Sehän oli niin rauhallisen, kiltin ja siitin näköinen kylä. Muistutti täysin pohjois-suomalaista, syrjäistä ja harvakseen asuttua kyläkuntaa, paitsi ruotsinkielisiä kilpiä kauppojen seinillä. Itse kylä on lakeudella, se levisi siinä kuin pieni Liminka taloineen, latoineen ja viljavainioilleen, mutta vä-hän loitompana kohoili vaaroja ja yhä kauempana sinihohtoisia, juhlal-lisia tuntureita. Suomen puolelta, suoraan koillisesta, noin neljän penin-kulman päästä Kolarin Äkäslompolosta siinsi sinisenä pilvenä Yllästun-turl. Kaunisvaaralaiset ja hyvä karttamme vakuuttivat, että Yllästunturl todellakin yllätti näkymällä sinne noin 40 km:n päästä. Mutta näkyväthän Lapin tunturit joskus kauemmastakin, kuten myöhemmin totesimme Enontekiön Ihmeellisillä maisemilla.

Makailimme Kaunisvaarassa Palo-nimisen talon pihalla ja haastattelim-me sieviä, ujoja tyttönä. Jotka kävivät ruotsalaista koulua, mutta osasivat puhua suomea, toisin sanoen omaa hauskaa murrettaan, paremmin kuin ruotsia, ja vanhalta väeltä kyselimme mm. laestadiolaisuudesta. Vieläkö kukaan muistaa suurta profeettaa Lars Leviä? Olihan tämä Pajalan seurakunta kuin pyhää maata, josta siveellisen herätyksen tuli alkoi. Kyselimme Laestadiuksesta vähän muuallakin kautta pitkän pyörälenkkimme, mutta kansa vaikeni ihmeellisesti. Joku vain hiukan muisti suurta opettajaa. mutta oli haluton puhumaan. Miksi? Uusia oppejako? Onko hyljätty kulmakivi?

Katselemme nyt kevämatkamme monia muistiinpanoja, luemme rutistu-neesta lehtiöstä, mitä siihen kirjoitimme Kaunisvaaran ruohoisella piha-maalla. Vaistoamme, että Laestadiuksen mainitseminen vaivaa useam-pia kuin huono omatunto: katseet painuvat vaieten. Korkeintaan sano-taan;

- Jaa, kyllä mie muistan että ukkivainaa ja muut vanhat hänestä paljon puhuit.

- No, eikö täällä enää ole laestadiolaisia? kysymme.

Lyhyt, merkillinen vastaus:

- Nyt met olhan lutherilaisia

Niin oli asiat Laestadiuksen vanhoilla palkisilla. Mutta me, oululainen pyöräilijäkolmikko, suuntaamme matkan Pajalan kirkolle etupäässä sik-si että näimme Laestadiuksen kirkon ja hänen hautamerkkinsä, josta ottamamme valokuvan Kaleva kesällä julkaisikin. Meille Lars Levi oli pääasia! Mutta esim. Pajalan parissa kahvilassa eivät tienneet Laesta-diuksesta ja hänen haudastaan mitään! Varmaan olisivat tienneet enem-män Korpelasta ja hänen hulluista "konttausseuroistaan, mutta ikuisek-si harmiksi emme muistaneet kysellä tästä merkillisestä liikkeestä en-nenkuin Suomea puolella Enontekiön tiellä. Eskelisen kuuluisansa seka-junassa. missä Hetasta kotoisin oleva Hetta-niminen leikkisä ja ratki vii-sas lappalainen muori nauratti koko onnikan väkeä kertomalla. miten hän kurisiihaan käy korpelalaisten seuroissa, vaikka pappi häntä varoit-taa, että "henki tarttuu".

- Millaista niissä seuroissa on?

- Na, ne konttaavat ja mörisevät ku riethat, Justus ku järettömät luonto-kappale! (Muorin sanat ovat muistikirjassamme). Suomen puoleltakin ihmiset käyvät heitä katsomassa kuin sirkusta. Muori nauroi, että hytisi, uskoimme kun hän vakuutti:

- Mie sanoin papille; saat olla varma, että minhuun ei tartu!

Emäntä pesee astioita Kaunisvaarassa v. 1935. Kuva: Paulaharju, Samuli. / Museovirasto.

Karungissa pirstoo Torniojoki entistä Länsipohjan provinssia.

Tuossa kaikki mitä kelvoton reportteri sai korpelalaisuudesta onkeensa koko kesämatkalla. Mutta näimmehän seudun, hengitimme sen sano-mattoman puhdasta ja raikasta ilmaa, jossa katse porautui uskomatto-man kauas eetteriin, peninkulmien päähän. Mikä kirous tällä seudulla! Miksi tuollainen hirvittävä sielun sairaus vallitsee juuri siellä, mistä koko Lapin siveellinen herätys kerran alkoi niin ihmeteltävän voimallisena, et-tä sen kirjoissa, romaaneissakin säilyvä muisto vielä nyt vavahduttaa lu-kijaa. Miten sanookaan Martti Luther, minne pyhät kokoontuvat, sitä paikkaa piirittä paholaisten valtava joukko. Tuohon tapaan, ehkä ei noilla sanoilla, puhui uskonpuhdistaja. Olihan jo Laestadiuksen aikana kauem-pana Lapissa korpelalaisuuden kaltaista hullua ja kammottavaa "kouto-keinolalsuutta" tihutoineen. mutta silloin oli myös kova kovaa vastassa: Laestadiuksen lisäksi sellaisia jykeviä pappeja kuin Raattama ja Hanhi-vaaran veljekset, jotka kävivät niin sanoaksemme käsirysyyn paholais-ten kanssa ja saivat täyden tyrmäysvoiton.

Kaunisvaara! Mistä nyt tulee sinne sellainen väkevä vanhin, joka antaa vihtahousulle knockoutin! Sellaista kaivataan, ettei teidän siellä tarvitse häpeillen katsella kengänkärkiänne, kun Lars Levin nimi mainitaan.