Pentti Stoor.


Käynti Inarin Sallivaaraan poroerotuksessa


Yksi niitä varhaisimpia muistoja on isän käynti Inarin Sallivaaraan poro-erotuksessa. Me asuimme silloin ensimmäisessä varsinaisessa majoi-tuspaikassa, nimismiehen pikkupuolella, evakosta tulon jälkeen. Erotuk-seen kuljettiin Peltovuoman, Nunnasen ja Lisman kautta poroilla ja peril-lä asuttiin väärtien lapin kodissa. Pykällysreissu kesti ainakin viikon, jos-ta tulomatka kahden vikuroivan teurasporon kanssa lohkaisi suuren osan ajasta. Syömäporojen kanssa taistellessa isältä oli katkennut pari kylkiluutakin, mikä entisestään hidasti tulomatkaa.

Perillä Hetassa kylki oli niin arka, että isän täytyi pyytää Kurun Einari teurastamaan porot. Kaikki tavarat olivat siihen aikaan kortilla. Kupon-keja vastaan kunnan varastosta jaettiin välttämättömiä elintarvikkeita, kuten jauhoja, sokeria ja tupakkaa. Kahvin tilalla oli 400 gramman sikur-ipaketteja, jotka oli valmistettu sikuri-kasvin juuresta. Kaukana sikurista valmistetussa juomassa oli oikean kahvin aromi. Ennemmin se oli pistä-vän makuista kitkerää litkua kuin lempeää kahvia. Vieläkin oikein tum-mapaahtoisesta kahvista tulee mieleen sikurin maku.

Sallivaaran kaarre v. 1933. Kuva: Mikkola, Erkki. / Museovirasto.

Einari Hermanninpoika Kuru (s.28.8.1902, k. 18.4.1965)

Veljesten lapset Maija Vuontisjärvi ja Eino Stoor maatalousnäyttelyssä Kittilässä 1960-luvulla.

Poron liha oli meille enontekiöläisille tärkeä ruokatarvike, jota ilman tus-kin olisimme selvinneet ensimmäisestä talvesta sodan jälkeen. Liha täy-tyi hakea kaukaa, kun paikallisten poromiesten täytyi luovuttaa omat po-ronsa kansanhuollolle.

Toi isä tuliaisina jotakin muutakin mukanaan. Hänen kiharasta tukastaan
löytyi niin iso täi, jonka hän oli saanut kodassa nukkuessaan, etten ole ikinä nähnyt suurempaa. Se oli ainakin viisi milliä pitkä ja vartalon mo-lemmilla puolilla oli tusina jalkoja. Asia on siksi jäänyt niin hyvin mielee-ni, kun sain itse napsauttaa sen hengiltä.