Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1936.

Käynti Utsjoella.


Jatketaanpa taas niitä matkamuistelmia.

Rovasuvannossa olisi meillä ollut vanhoja tuttuja, mutta mitään aavista-matta ajaa huristimme ohi. Asia selvisi vasta Outakosken koululla, mutta minkäs sille enää teki. Kuolnaan saakka oli lähetetty sellaisia terveisiä, että Rovasuvannon Paltossa pitäisi poiketa, mutta terveisten tuoja unoh-ti siinä hötäkässä asiansa.

Palton Sammelin emäntä on Norjan suomalaisia, syntyjään Palo. Isoisä on kotoisin Tornionlaaksosta. Tapasimme hänet kymmenen vuotta sitten Maskjoella, siellä Tenon suupuolella, Olli Koskamon talossa. Sieltä hä-net Sammeli Paltto on löytänyt ja nyt puuhailee hän toimeliaana per-heenemäntänä Rovasuvannossa. Palton talosta on muodostunut mat-kailijain mieluinen käyntipaikka. Emäntä Olga Paltto oli mukana Outa-kosken kokouksessa ja kun kotiuduimme matkaltamme, olivat Palton isäntä ja emäntä sillä välin heittäneet reput selkään ja samonneet suo-raan tunturien yli Inariin ja sieltä postiautossa Rovaniemelle saakka, missä heidät tapasimme. Reipasta väkeä, jota eivät pitkätkään taipaleet pelolta. Emäntä on iloinen ja hyvin puhelias, kun taas isäntä on harvasa-naisempi, niin kuin isäntämiehen sopiikin.

Rovasuvannosta muutama kilometri alaspäin on Lohikosteen talo, jossa isännöi poliisikonstaapeli lisakki Valle. Siinä talossa poikettiin. Emäntä on ent. konstaapeli Aleks Hagelinin tyttäriä Pihtijoelta Tenon varrelta, jonne hänen isänsä aikanaan raivasi talon kylmäään korpeen. Ja tämä Aleks Hagelin taas oli kotoisin Jyväskylästä. Haki yli 50 vuotta sitten poliisiksi Utsjoelle, jonne matkustaminen vielä siihen aikaan keskisuo-malaisesta näkökulmasta katsoen lienee ollut jokseenkin samaa kuin mennä kertakaikkiaan pohjoisnavalle. Mutta ei Aleks Hagelinia siellä ikävä ole vaivannut, koskapa ei ole milloinkaan pois pyrkinyt Hän eli 76-vuotiaaksi, mutta vaimonsa, syntyjään Spets ja kokoisin hänkin Jyväs-kylästä, on vielä elossa ja asuu edelleen Pihtijoella. Niin saattaa joskus etelän asukaskin tuonne pohjoiseen juurtua, ettei lähde pois muuten kuin kulumalla.

Tiedustelimme lisakki Vallelta, miten Hagelinin perheen muiden jäsenten on käynyt. Tuli jo sanotuksi, että yksi tyttäristä on Vallen emäntänä, yksi pojista on rakennusmestarina Turussa, yksi tytär on naimisissa Jaakki-massa, toinen taas Antti Sarren emäntäinä Inarin Kaamasessa, yksi po-jista ryhtyy harjoittamaan kauppaa Sammeli Palton kanssa Rovasuvan-nossa ja kolme tytärtä on vielä kotona Pihtijoella. Näistä kotona olevista vieraili parhaillaan kolmas, Anna Lyydia, Vallen talossa ja toinen oli läh-tenyt katsomaan, miten Jaakkimassa oleva sisar jaksaa.

Appiukoltaanko lienee tämä lisakki Valle perinyt maahengen vai aivan-koon ollut sitä omasta takaa, emme tiedä, mutta kovasti on mies maata penkonut niiden viiden vuoden kuluessa, mitkä hän on Lohikosteessa asunut. Talon viljelykset tarjosivat kerrassaan mielenkiintoista katselta-vaa. Kaurasato oli parhaillaan haasioilla kuivamassa ja komeaa kauraa se olikin. Talo on erittäin siisti ja hyvin rakennettu.

Retkeläisille tarjottiin talossa kahvit ja sitten jatkettiin taas matkaa. Neljä miestä ajoi yhtä kyytiä Outakosken koululle, mutta me muut jäimme yök-si Akukoskelle Klemet Porsangerin taloon.

Kuulimme, että Klemet Porsangerin talo on ollut Olli Koskamon vakitui-sia käyntipaikkoja. Yli kolmekymmentä vuotta piti hän talossa seuroja miltei säännöllisesti pari kertaa talvessa. Kiitollisin mielin muisteli Klemet Porsanger Olli Koskamon elämäntyöstä ja kyllä siinä onkin, muistelemis-ta. Olli Koskamo oli Taka-Lapin ja Ruijan henkinen herättäjä, joka uhrasi noiden karujen seutujen kansan hyväksi koko elämänsä. Sen työn ar-voa, jonka hän on suorittanut, ei voida mitata maallisilla mittapuilla. Kun hän joitakin vuosia sitten siirtyi pois, suri hänen kuolemaansa koko Rui-ja. Hän oli niiltä ihmisiä, joilla ei ole vihamiehiä. Kaikki tunsivat kaipausta hänen poismenonsa johdosta. Ja kun hän lepäsi kuolinvuoteellaan, ta-pahtui monta liikuttavaa kohtausta. Niinpä kerrotaan, että kun Karasjoen nimismies, vanha Hegge, kävi hyvästelemässä tuota kunnon vanhusta, poistui talosta kyynelsilmin. Mainitsemme tämän tapauksen osoituksena siitä kunnioituksesta ja arvonannosta, jota Olli Koskamo nautti myöskin Pohjois-Norjan virkamieskunnan taholta. Sellainen merkkimies oli Olli Koskamo. Ei ole sitä seutua pohjoisill arajaseuduillamme, missä häntä ei muisteltaisi.

Akukosken kylää Utsjoella v. 1948. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovi-rasto..

Akukoskella v. 1918: Priita Kitti ja Magga Porsanger tyttärineen, ta-kana taljoja tuultumassa Kuva: Auer Väinö. / Museovirasto.

Outakosken kansakoulun opettaja Jooseppi Guttorm. Kuva: Museo-virasto.

Akukosken kylä v. 1918. Kuva: Auer Väinö. / Museovirasto.

Akukoskelta on Outakosken koululle vain kolmisen kilometriä. Kun seu-raavana päivänä lähestyimme taloa, tunsimme melkoista mielenkiintoa, sillä tässä koulussa vaikuttaa lappalainen opettaja Jooseppi Guttorm, jolla, ellemme aivan väärin muista, on kolmaskymmenes neljäs virka-vuosi menossa. Noiden vuosikymmenien varrelle sisältyy varmaan pal-jon monenlaisia kokemuksia. Opettaja Guftormilla on myöskin Utsjoen kunnalliselämässä keskeinen asema, sillä hän on pitkät ajat toiminut m.m. kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Kun kunnallisneuvos Fränti avasi kokouksen, kutsui hän opettaja Gut-tormin tulkitsemaan puheensa lapiksi. Sitä sopi kuunnella, sillä tulkitse-minen kävi niin vaivattomasti, että ilman muuta tuli mieleemme edus-kunnan tulkki Heikki Koivula. Kyllä ne vaan konstit osataan. Utsjoellakin, kun niikseen tulee ja tarvitaan.


Olisi oikeastaan ennen kerrotun toistamista, jos ryhtyisimme lähemmin selostamaan kokouksen menoa. Mutta melko tavalla olimme yllätetty, kun yleisenä toivomuksena lausuttiin, että olisi saatava maantie Kaama-sesta Karigasniemen kautta Inari jokisuulle, siis aivan samanlainen toi-vomus kuin Kangasniemessäkin. Omasta mielestämme tämä toivomus oli aivan luonnollinen, mutta kun muistelemme Utsjoen kunnanvaltuus-ton kokoonpanoa ja sitä, mitä valtuusto on maantieasiasta lausunut, niin, se sai allekirjoittaneen mietiskelemään yhtä ja toista. Sitäpaitsi ei tietä kukaan vastustanut, vaikka jossakin matkan varrella joku ennusteli, että kyllä vastustajakin löytyy. Kun olemme aikaisemmin lausuneet oman kä-sityksemme Utsjoen maantiekysymyksen ratkaisemisesta, jääköön asia puolestamme tällä kertaa tähän.

Opetusoloista sukeutui Outakosken kokouksessa pitkä juttu. Oli niitä, joi-den mielestä olot suomen- ja lapinkielenopetukseen nähden ovat oikeal-la tolalla, mutta varsin huomattava oli myös niiden joukko, jotka toivoivat suomenkielen opetuksen tehostamista. Jouni Västa oli suorastaan sitä mieltä, että joka ei opi suomea, niin ei muuta kuin "risulla selkään". Muuten tuntui tämä Jouni Västa melkoisen leikkiveriseltä mieheltä. Niin-pä kun tuli puhetta sairashoito-oloista ja toisen kiertävän sairaanhoitajat-taren tarpeellisuudesta, kertoi Jouni hauskan jutun siitä, miten hänelle kävi, kun joutui kerran Utsjoen sairasmajalle hoidettavaksi. Sairaan-hoitajatar oli kiertomatkoillaan ja sairasmaja oli tilapäisesti kätilön hoidossa. Kätilö oli luullut, että majaan oli tuotu joku hänen varsinaisia asiakkaitaan, mutta kun hän tuli huoneeseen ja näki sängyssä Jounin, sanoi hän:
-Tuohan on äijä, peijakas! ja pyörähti ällistyneenä ulos huoneesta.

Tämä nyt on Jounin kertomaa ja jos siinä on jotain, liikaa, niin se menee Jounin tilille. Hauska juttu joka tapauksessa.

Kyllä niissä Utsjoen sairashoitooloissa muuten on korjaamista. On aivan kohtuutonta, että esim. Outakoskella ollaan Karasjoen kätilön varassa. Jokainen sellainen käynti maksaa 50 kruunua sekä lisäksi kyyti- ja muut kulut. Siinä on jo varakkaammallekin maksamista, saati sitten köyhille ihmisille.

Moni asia siinäkin kokouksessa sai tarpeellisia lisävalaistusta. Monet va-littivat, että myöskin poronlihan vientipalkkioissa olisi tarkistamista. Luuli-halla ei saisi olla palkkioita, sanottin, sillä muuten jäävät köyhät eläjät ilman, ruokaa. Mutta oli niitäkin, joiden mielestä nykyisessä palkkiojär-jestelmässä ei ole mitään vikaa. Asiaa sietää joka tapauksessa harkita, sillä samanlaisia näkökohtia tuotiin esille myöskin muualla Utsjoen alu-eella.