Pentti Stoor.

KeinovaaranJussi



Ollessani Hetan kansakoulun toisella luokalla opintien koulussamme aloitti myös ikätoverini Keinovaaran Jussi. Hän oli ns ”pikkuvanha” mei-dän muiden joukossa, koska oli kasvanut Yli-Kyrössä aikuisten joukos-sa. Hän ei juuri osallistunut meidän muiden lapsien leikkeihin, mutta ke-räsi ympärilleen välitunneilla poikajoukon kuuntelemaan tarinoita Lauru-kaisesta, joita hän kertoi harvakseltaan rauhalliseen, rentoon tyyliinsä käyttäen havainnosta esitystapaa.

Seuraavassa Ounasjärvessä olevan Karjalan saaren nimen synty. Viha-venäläiset olivat tulheet venheillä Ounasjokea pitkin Hethaan ryöstöret-kelheen ja ko Laurukainen ei ollu kotona ne olivat vienheet kaikki tämän arvotavarat, polttanheet Laurukaisen talon ja ottanheet vankikisi vaimon ja lapset. Ko Laurukainen tuli kothiin ja näki talonsa rauniot, se suuttui valtavasti ja vannoi kostoa vihavenäläisille, jokka olivat majoittunheet Ounasjärven suurimphaan saarheen Jyppyrän kohalle. Laurukainen me-ni neuvottelehmaan vaimonsa ja lapsiensa vaphauttamisesta. Venäläiset vaativat vankeista kilon hopeaa, jonka Laurukainen lupasi toimittaa seu-raavana päivänä.


Yöllä, ko vihavenäläiset ryyppäsivät ja juhlivat lunnaita Laurukainen sou-ti pimeän turvin saarheen ja vei kaikki venäläisten neljä venettä järvelle, jossa se poltti ne. Ko vihaveenäläiset näki, mitä Laurukainen oli tehnyt, ne lupasivat vapauttaa vankit venettä vasthaan.. Ko Laurukainen en-nesthään tiesi, ettei venäläisten sanhaan voi luottaa, niin se vain souteli ympäri saarta ja vartioi, ettei yksikhään pääse saaresta pakhoon. Ko karjalaisille kävi selväksi, ettei Laurukainen aio neuvotella, uhkasivat nä-mä tappaa tämän vaimon kaatamalla sullaa tinnaa sen kurkhuun.


Tähän Laurukainen vastasi, että tapatte te sen kumminki. Ko jokku yritti-vät päästä uimalla pakhoon, löi Laurukainen niitä kirvheellä päähän. Niil-tä, jokka yrittivät päästä venheesseen sukeltamalla kuin kuikat, Lauru-kainen katkoi sormet venheen parthaasseen ja sitte surmasi vetheen.


Loput vihavenäläisistä Laurukainen näännytti nälkhään saaressa, ko oli venheitten mukana tuhonnu vainolaisten ruuatki. Ko ne vihavenäläiset tulivat Karjalasta, niin saartaki alethiin kuttumhaan Karjalan saareksi.


Tämä oli Keinovaaran Jussin versio yhdestä taistelusta vainolaisia vas-taan. Jussilla näitä Enontekiölle sijoitettuja Laurukais-tarinoita enem-mänki, mutta tämä Karjalan saaren juttu on jäänyt parhaiten mieleeni.

Ylikyrössä 1950-luvulla; vas. Eero, Jussi ja isä Aukusti Keinovaara.

Enontekiön viimeinen mylly Suasjoella 1950-luvulla. Myllyn sisällä Keinovaaran Aukusti (oik.) ja Jussi.