JALMAR CASTRÉN. / Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1931.

Kemijärvi ja Kemijärven rata.




Niillä vesillä, jotka pohjoisilta ja itäisiltä vedenjakajilta Kitistä, Luirojokea, Kemihaaraa ja siihen yhtyviä Värriö- ja Tenniöjokia pitkin virtaavat etelää kohti, on kiire matkallaan. Sulava lumi paisuttaa ne valtaisiksi vesimää-riksi, jotka kuohuen syöksyvät ahtaista koskista, mutta kesän lopulla ne kuivuvat vähäisiksi, niin että keskimatala vesi on tuskin kolmatta osaa vuoden keskivesimäärästä. Parisataa kilometriä kuljettuaan nuo eri suunnilta tulevat vedet yhtyvät Pelkosenniemen seutuvilla Kemijoeksi ja n. 40 kilometriä tyynemmin virrattuaan laskevat Kemijärveen siellä en-simmäisen ja ainoan kerran pysähtyäkseen n. 350 kilometriä pitkällä matkallaan meren helmaan.

Kemijärvi on kuin valtainen kolmihaarainen tähti, jonka sakarat ovat lä-hes 20 kilometrin pituiset, mutkaiset ja monilahtiset ja joista pohjoiseen suuntautuva vastaanottaa sieltäpäin tulevan Kemijoen; kaakkoiseen pis-tävään laskevat monet itäisiltä sydänmailta tulevat vedet, ja lounainen haara alkaa Ailanganselän kapeaksi puristamasta Lutsin salmesta, josta yhtyneet vedet virtaavat laajetakseen sen takana monihaaraiseksi Kemi-järven laajimmaksi seläksi, minkä eteläpäästä, Luusuasta, Kemijoki le-pohetkensä jälkeen jatkaa matkaansa.

Luusuasta, jolla nimellä Peräpohjassa yleisesti tarkoitetaan joen lähtö-kohtaa järvestä, alkaa koskinen taival. Neitikoski, Härjänkurkku ja Puuk-ko ovat tavallisia koskia, Seitakorvassa on lyhyt mutkainen putous ja valtava vaarallinen pyörre, Juukoski laskee sekavana ryöppynä n. 9 metriä ja niin edelleen Keltastenrinteen, Vieremänkosken ja Pisiön voimakkaiden koskien kautta Autin kohdalle, missä syvälle soraharjanteisiin ja kallioihin uurtautunut Auttijoki jyrkkine Auttikönkäineen yhtyy Kemijokeen. Siinä Kemijoki kohtaa Kivalojen korkean vaarajonon ja sitä väistääkseen kääntyy melkein suoran kulman länttä kohden ja kaivautuu syvälle vaarojen väliin. Koskia on vielä edelleenkin: Pirttikoski, Säpsänköngäs, Juotaskoski ja Vanttauskoski, joissa virta on kohdannut kalliopohjan painautuessaan Kivalon vaarojen pohjoista rinnettä kohden ja syöpyessään kymmeniä metrejä syvälle sen hiekkaisiin uumeniin. Vasta Rovaniemen kohdalla, saadessaan lisävoimia pohjoisesta tulevasta Ounasjoesta, Kemijoki kiertäen Kivalojen läntisen vartijan, Ounasvaaran, puhkaisee Ounaskoskessa itselleen taas eteläisemmän ja suoremman suunnan merta kohden, jonne sillä vielä on 120 kilometriä koskista matkaa.

Laskemattomien vuosisatojen aikana kevät- ja sadevedet ovat liuotta-neet vedenjakajien laaksoista ja vaarojen rinteiltä maan ravintoainetta ja kuljettaneet sen ja hienompaa maatakin mukanaan jokien suvantopaik-koihin ja erittäinkin Kemijärveen, missä se virran heiketessä on laskeu-tunut pohjalle muodostaen lietteitä, joista vuosien kuluessa on kasva-nut saaria ja niemekkeitä. Täten vedenjakajat ovat vähitellen laihtuneet ja jokien varsille ja järvien ympärille on muodostunut lihavia rantamaita, joita jokavuotiset tulvat kastelevat. Runsaasti heinää kasvavina ne ovat vähitellen maatuneet ja nousseet, niin että koko jokilaaksot ovat nyt van-hoja lietemuodostumia, joilla kasvaa sekä heinää että metsää ja jotka kelpaavat peltonakin viljeltäviksi. Jo vanhat eränkävijät olivat huoman-neet Kemijärven seudut mieluisiksi, ja Ruijan ja Vienan retkeilijät, jotka näitä vesiä pitkin kulkivat verotus- ja ryöstöretkilleen, mieltyivät niihin niin, että jäivät sinne pysyväisesti asumaan. Niin kerrotaan Pelkosen-niemen ja Kemijärven saaneen vakituiset asukkaansa. Ja vaikka rajan-takaiset monasti kävivätkin kostamassa ja hävittämässä, varttui kuiten-kin asutus ja monia suuria kyliä kasvoi Kemijärven lahtien rannoille, sillä vedet antoivat runsaasti kalaa ja metsät riistaa ja luonnonniityillä kasvoi riittävästi heinää sekä laitumeksi että talven varalle.

KEMIJOKI.

KEMIJOEN VANTTAUSKOSKI.

KEMIJÄRVEN KIRKONKYLÄ.

KEMIJÄRVEN PAPPILA.

OUNASKOSKEN SILTA ROVANIE-MELLÄ.

SUUTARINKORVAN SILTA ROVANIEMELLÄ.

Tulivatpa sitten metsänkin ostajat ja kaatajat näille maille, ja silloin alkoi uusi aika Kemijärvelle ja sen ympäristölle. Tosinhan Rovaniemi ensin muodostui koko Peräpohjan metsäliikkeen keskukseksi, mutta kun met-sänhakkuut laajenivat ulottumaan latvavesienkin ympärille, tuli Kemijär-vi, jossa monet pitkät uittotiet yhtyivät yhdeksi valtatieksi, tärkeäksi koi-llis-Suomen metsäkeskukseksi. Sieltä haarautui metsätöiden hoito, työ-voima ja muonitus samoin kuin koko sen alueen kaupallinen liike eri teil-le ja suunnille. Tämä sekä kasvava viljelys kehittivät Kemijärvestä sen pohjoiseen asemaan nähden huomattavan asutuskeskuksen, jonka ver-taista ei pohjoisempana maassamme ole.

Aikanaan tuli sitten puhe rautatiestäkin, mutta kun Rovaniemen rataa 30 vuotta sitten suunniteltiin, ei uskallettu vielä silloin esittää Kemijärveä sen päätekohdaksi, vaikka sitä jo silloin katsottiin luonnollisimmaksi. Kun sitten parikymmentä vuotta myöhemmin suunniteltiin rataa Petsamoon, oli luonnollista, että rata suunnattiin Kemijärven kautta. Ja niinpä jäikin koko suuresta Petsamon radasta ainoaksi toteuttamisen arvoiseksi osaksi Rovaniemen-Kemijärven rata, jota nyt parhaillaan rakennetaan. Sillä tahdottiin suorinta tietä yhdistää Kemijärven asutuskeskus Rovaniemeen ja maan rautatieverkkoon yleensä ja luoda helpompi kuljetustie koillis-Suomen asutus- ja metsämaille ja myös sieltä tulevalle sekä pyöreälle että mahdollisesti sahatullekin puutavaralle, jolta säästyi pitkä hinaus Kemijärvellä ja uitto edelleen meren rantaan.

Valmiina on rataa ja parikymmentä kilometriä ja erittäinkin Kemijoen suuret sillat. Rata sekä maantie kulkevat joen yli ensin Ounaskoskesta ja kiertävät sitten Ounasvaaran pohjoista juurta toiselle sillalle, joka Suutarinkorvan kohdalla vie Kemijoen pohjoiselle rannalle Saarenky-lään. Täten on maantieliikennekin vapautunut hitaasta ja vaivalloisesta Rovaniemen lossista, mikä kaikelle itään ja pohjoiseen suuntautuvalle suurelle liikenteelle - eikä vähimmin matkailijaliikenteelle - on erittäin tär-keätä.

Kemijärven rata ei valmistuttuaan ole aivan vailla matkailullistakaan mer-kitystä. Rovaniemeltä lähdettäessä avautuu korkealta Ounaskosken sil-lalta laaja näköala varsinkin pohjoista kohden mahtavan vuolaan joen yli ja pitkin Ounasjoen tummien vaarojen reunustamaa laaksoa. Vaaran juurta kierrettäessä näköala säilyy, Rovaniemen kauppala joen rannalla vilahtaa ohi, samoin kapeat rantaviljelykset, toisella puolen Ounasvaa-ran metsäinen rinne suksimäelle avattuine kujineen ja Suutarinkorvan sillalta, kymmenisen metriä vedenpinnan yläpuolelta, uusia avaria näky-jä länteen päin Kemi- ja Ounasjoen valtaiseen yhtymäkohtaan vehreine lietesaarineen ja itää kohden pitkin Kemijoen leveää uomaa kyläisine rantoineen, jotka eroittuvat vaarojen tummaa taustaa vasten. Kaikki tä-mä kesäillan laskemattoman auringon kuulakkaassa valossa painaa mieleen lähtemättömän kauniin muiston.

Mutta matka joutuu edelleen kautta niittyjen, metsien ja suoaukeamien Raudanjoelle, josta näkyy pitkälle Olkajärvelle, ja taas loppumattomien metsien ja soiden halki ja vaarojen välitse kyliä näkemättä Kemijärvelle saakka. Täällä avautuu eteen laaja Kemijärvi, jonka takaa häämöittävät etäiset vaarat ja tunturit.

Läheisestä kauppakylästä voi tehdä retkiä laivalla jokea ylöspäin tai te-keillä olevan maantien valmistuttua sitä pitkin Pelkosenniemelle ja poi-keta matkalta korkealle Pyhätunturille. Kannattaapa retkeillä järvellekin ja sen lahdelmiin ja toivottavaa olisi, että voitaisiin järjestää mahdollisuus Luusuasta laskea veneellä koskimatka Auttiin tai sen alapuolella olevalle Pekkalan lossipaikalle. Se vaatisi kyllä vakituiset koskenlaskijat ja muita järjestelytoimenpiteitä joessa tapahtuvan tukinuiton takia, mutta tarjoaisi kiintoisaa nähtävää pitkin matkaaja erittäinkin Autissa sekä tilaisuutta koskikalan ongintaan. Loppumatkallekin sopii venekulku, ellei tahdo Pekkalasta jatkaa matkaa Rovaniemelle maanteitse, jonka varrella on useita kauniita paikkoja kuten Kaihuassa ja Kemihaaran kylässä.

Vastaisuudessa, kun rakennettaviksi suunnitellut ja osaksi jo aloitetutkin maantiet Kemijärven kirkonkylästä Luusuaan ja sieltä jokivartta pitkin Pekkalaan valmistuvat, käy tuo kiertomatka varsin mukavaksi tehdä, vaikka se tuskin vastaa venematkan viehätystä.

Vaikka Kemijärven vesistöille ja Kemijoelle jo nytkin helposti pääsee au-tolla, tekee Kemijärven rautatie valmistuttuaan ne matkailijain ja kalas-tusurheilijain yhä mukavammin saavutettaviksi.