Suomen Kuvalehti 1935.

Siilastuvalta lähdon jälkeen neljäntenä päivänä saavuimme Pihtsusjär-velle jossa ilta oli niin kaunis, että arvasimme seuraavan ammukin ole-van ihanan, kuten olikin, ja kahvinkeittäjä nousi varhain puuhiinsa.

Mitä ylemmäksi tulimme sitä jännittyneempiä olimme toteamaan, keitä olisi käynyt haltioila. Pettymys - et ainoaakaan. X kohdalla olevassa lo-vessa on Fazerilta ostettu peltirasia ja siinä vahakantinen vieraskirja, jo-ka ihmeeksemme oli säilynyt aivan hyvänä ja johon nyt saimme kirjoittaa 5. 8. toisen kerran nimemme suuri kivi pöytänä.

Haltiolta tulevan joen uomassassa oli vielä elokuussa valtavat lumikentät suurine halkeamineen.

Kasvitieteilijän sydäntä kirvelee kuullessaan, että tuossa poltetaan syli-kaupalla sangen arvokasta "ruuturaassia." Mutta muuta tulen tekomah-dollisuutta ei ole ja syötävä on ja kahvia juotava ennen lähtöä tuonne kivierämaahan, josta lumikentiltä tuli niin kylmä viima, että meidän oli lämmitettäväkin.

Haltion maita "vallitsee" Aslak Juuso, jonka parissa vietimme monta elä-mysrikasta hetkeä. Aslakin Antti-poika keksi ja valmisti viime talvena ko-dan pystyttämistä varten renkaan, mikä helpoittaa paljon alituisesti vaih-dettavan kodan pystyttämistä. Kotapuut pistetään yksinkertaisesti ren-kaassa oleviin nuoran silmukoihin. Koska Antti ei ole hakenut patenttia keksinnölleen, julkaistaan se tästä muidenkin hyödyksi.