Pentti Stoor.


Käynti Ketomellassa.

Juha-Matias Kivekkään kuvan innoittamana aloin muistella ensimmäistä käyntiäni Ketomellassa.. Olin täyttänyt jo seitsemän vuotta, mutta en ollut vielä koulussa. Autolla kuljettava tie päättyi Peltovuoman koululle, josta alkoi 15 km pitkä kinttupolku Ketomellan kolmen savun kylään. Ennen perille tuloa kiviset vaarat muuttuivat jäkäläkankaiksi. Pikkuisia hiekkaharjujen välisiä järviä kutsuttiin kaivosjärviksi.

Mellavaaran mäen alla vanhan pariskunnan Autton Juhon ja Ellin ko-mea talo. Vanhusten kanssa asui näiden poika Akso (Akseli) terveyssi-sar vaimonsa Eilan kanssa. Vanhemmanveljen Arvin talo oli mäen päällä Keto-Antin l Antti Ketolan mökin yläpuolella.

Korteerasimme Akson talossa, jossa Elli huolehti meistä vieraista. Eri-tyisen huolissaan hän oli minun jaksamisestani.

- Oletko sie, poika rakas saannu riittävästi ruokaa? Ottaisitko vielä vähän leipää ja viiliä?” hän kysyi tuon tuostakin hieman venyttävällä nuotillaan.

Talon pojat olivat vielä pieniä, eikä Keto-Antin pojasta Kemin Niilosta tai Arvin pojasta Kaukosta ollut leikkikaveriksi, kun ne olivat niin ujoja, ettei-vät uskaltaneet irrottaa otetta isänsä housunlahkeesta vieraan pojan läs-nä ollessa. Niilolla oli äitinsä Kristiinan sukunimi, koska pariskunta ei koskaan ehtinyt virallisesti naimisiin.

Ketomellassa 1950-luvulla Juho Autto ja taustalla Akseli "Akso" Autto.

Ketomella. Pekka Autto tulee hyysikästä. Vaalea rakennus vas. Antti Ketolan uusi talo joka paloi v.1966. Seuraava oik. nykyisin kuolemanmuseo, toimi Antti Ketolan ensi-asuntona Lapin-Sodan jälkeen.

Ennen illallista kävin Akson ja isän kanssa taakottamassa tilalle uuden peltosuunnitelman Ounasjoen rantaan savusaunan taakse. Isä teki pa-perityöt pirtin pöydän ääressä ja patisteli Aksoa kaivamaan ojat jo sa-man kesän aikana, niin hän voi hyväksyä puolet suunnitelmasta jo teh-dyksi.

Nukuin isän kanssa pirtin lattialla. Yöllä Elli-ämmi tuli ainakin pariin ot-teeseen peittelemään minua ja kyselemään onko minulla kylmä. Aamul-la kun teimme lähtöä Saajoon, Elli-ämmi voivotteli:
- Kuinka sie poika rakas jaksat kahlata sitä rääsikköä Saahjoon saakka. Oottasitte huomiseen, niin pääsisittä Kelotti-Jussan venheessä Yli-Kyr-höön.

Postinkantaja Kelotin polku vuottui alkumatkasta aina Kaalaman kohdal-le saakka hyvin, mutta loppumatkasta osuimme tolalle vasta, kun pää-simme talvitien pohjalle. Saajon talon aita tuli aivan yllättäen vastaan synkän kuusikon keskeltä ja punainen päärakennus näkyi välittömästi pellon keskeltä.