Samuli Paulaharju. / Jousimies 1.1.1924.

"Valdateiden varressa maalla ja merellä, pitä tarpelliset kyytitalot ja Ma-jamiehet matkustavaisille oleman, ei edembänä toinen toisestans. kuin enimmäxi kaxi penikulmaa."


Näin säätää jo vanha Ruotsin valtakunnan laki "Matkustavaisten Maja-miehistä". Ja tämä on hyvä ja tarpeellinen määräys. Sen tietää kyllä jo-kainen maantien matkamies. Varsinkin silloin kun illan pimetessä joutuu ajelemaan talotonta taivalta, laskemaan kilometripylväitä ja etsimään si-jaa, kuhunka saisi päänsä kallistaa. Erinomaisen hauskalta silloin tun-tuu, kun viimeinkin vilkahtaa hämärässä valkeavöinen tumma patsas. Sillä "Jokaitsen vierasten majan tykönä pitä yxi taulu ulospandaman, jo-ka osottaa penikulman lugun ensimmäiseen muutto-paikkaan, ja kuinga paljo venhen ja hevoisen vuoroa maxettaman pitä".


Huoletonna voi matkamies kääntää kulkunsa patsaan osoittamaan ta-loon. Siellä on hänellä koti avoinna. Vanha laki näet määrää: "Vierasten Hajamielien pitä kohtullisen maxon edestä, matkustavaiselle lainanaan huonetta ja tallia." Voipa väsynyt kulkuri saada muutakin talon hyvyyt-tä: "Kotomiehen ruokaa ja juomaa, vuoteen, kynttilöitä, puita ja hevoisen ruokaa pitä vierasten Majamiehellä aina, matkustavaisia vasten, säästö-sä oleman." Vieläpä sitten: "Vierasten Majamies mahta myydä vainaa ja olutta, kannuttain ja tuopittain, ja ruoka-kalua, kuin hän taita ja voi pitää."


Näin ainakin vanhaan hyvään aikaan kievarin isäntä kestitsi vieraitansa. Mutta nyt tavallisesti täytyy tyytyä vain "kotomiehen ruokaan ja juo-maan" ja olla hyvillään siitäkin.

Tulpan kievari. Kärsämäki. Kuva: Samuli Paulaharju. / Museovirasto.

Tulpan Reeta, pieni kievarin tytär. Kärsämäki.

Hyttisen majatalo. Liperi.

Majatalo Kuusamon ja Oulun väliltä v. 1867. Kuva: Friis, J. A. / Museovirasto.

Joonas Muotkajärven majatalo Enontekiön Muotkajärvessä.. Kuva Pentti Eskola, 1906. GTK.

Vuotson kestikievari.Kuva: Turisttidsskrift 1. 12. 1914.

Sitten taas taipaleelle, ken maantien kävijäksi on ruvennut, ajamaan kie-varista toiseen ja taas kievarista toiseen. Hyvin käykin taivallus, kun kie-varit tavallisesti ovat "ei edembänä toinen toisestans, kuin enimmäxi ka-xi penikulmaa". Kunhan vain aina muistaa suorittaa vierailuistaan "koh-tullisen maxon". Sillä "jos matkustavainen lähte pois ja ei maxa; vetäkön sakkoa kaxikymmendä talaria".


Monet kymmenet kestikievarit saa matkamies tasavallan maakamaraa kiertäessään käväistä ja tehdä tuttavuutta toisen jos toisenkin "Majamie-hen" kanssa sekä koettaa sopeutua yhä uudelleen ja uudelleen ennen käymättömään kulkurin kotiinsa.


Sillä niin monet kuin ovat Suomen kestikievarit, niin monenlaiset ne myös ovat. Kaikissa asuu kyllä samaa suurta kehuttua suomenkansaa, vaikkakin Savon kievareissa isännöi sukkelasuinen ja utelias savolai-nen, joka on niin kohtelias, että ennättää jo pari, kolme kertaa oven raosta sanoa hyvän huomenensa, ennen kuin vieraat ovat sängystä-kään nousseet, ja Peräpohjan majataloja hallitsee ylpeä pohjalainen, jo-ka ei vieraitaan liikoja puhuttele, ja Lapin tunturituvassa keputtelee pie-noinen kinnipeskinen kehveli, joka on vielä uteliaampi kuin Savon ukko.


Rauhalan kievarin vanha pirttirakennus. Kittilä.

Pöntsön majatalo. Kittilä.

Hetan kestikievarin väki: Juhani/ Juho Hetta (s. 2.4.1836.) takana, oik. takana Juho/Juhani Hettan vaimo Maria Jacobs.dr Vuontisjärvi, syntynyt 26.1837 Edessään seisomassa Aleksander Rova, myöh. Hetta, vieressä istumassa lapsi sylissä hänen pso Iida Vuontisjärvi 1876-1954. (Ales 1876-1954),oli Juho Hetan ottolapsi, siksi Hetta nimi. Aleksanteria ei kuitenkaan mainita Juhon ottopojaksi. Hänet on merkittty saamelaisrekisterissä Hettaan mäkitupalaiseksi yhdessä vaimonsa kanssa.) Kuva: Pentti Eskola, 1906. GTK.

Majatalon isäntä Niku Nikula perheineen Kittilän kirkonkylästä. Kuva Emil Sarlin, 1900. GTK.

Kievarin tyttäret kantavat saunavettä. Muonio.

Kotakorvan kestikievari Torassiepissä v. 1929. Tilan Kotakorva päärakennus, joka edelleen samalla paikalla. Tosin tästä talosta puolet siirretty halkomisessa 1930-luvulla kylän toiseen laitaan ja tälle paikalle rakennettu puolet uutta. Vanha, alkuperäinen Torassiepin kestikievari on nimenomaan ollut tässä nykyisessä Kotakorvan Elsan paikassa. Tämä rakennus ja piha-alue on nykyisin Elsa Kotakorvan talo ja piha. Tämä on siis se alkuperäinen Torassiepin päärakennus ja alkuperäinen kestikievaritalo. Kuva ja teksti: Ilmati Itkonen. / Museovirasto.

Mutta jokainen kievari on silli oma erikoisuutensa.


Niinkuin esim. Puu-Kallan vierasmaja Lapissa: pieni kylmä kamari, suuri avara uuni, ja kamarin ovi rakennettu niin typerän tiukaksi, että piikaty-tön täytyy joka ilta ulkopuolelta potkimalla panna se kiinni. Isäntä itse ei siihen pysty. Hän vain suurta melua pitäen käydä kolkuttelee puujalkoi-neen pitkin pirtin lattiata puoleen yöhön.


Taikka sitten Pöntsö. Kittilän tunturien takainen kuulu Pöntsö. Mistäpä löytyisi juuri sen merkillisempää matkustavaisten majapaikkaa: suuren erämaan keskinen ihmisten olosija, jossa on vain kolme kurjaa asuntoa, paras pantu kestikievariksi, pieni ja matala sekin.


Taikka taas Koutokeinon Sitshajaurin Eliaksen tunturimaja, fjeldstuen, jossa lapinukko huolehtii matkamiehistä, syöttäen rasvaista tunturijär-vien siikaa ja makauttaen vierastaan porontaljoilla ja ruijanraanuilla. Täällä kyllä maankiertäjä viihtyy, viihtyy hyvin Hetasta hiipinyt kulkuri-ukkokin, ahtaen rasvakalaa ja lapinrieskaa vatsaansa ja tuhnaillen vie-raskamarissa, kunnes Koutokeinon poliisi tulee ja taluttaa äijän omalle maallensa.


Taikkapa muistelemme sellaisia merkittäviä kulkurien koteja kuin pahai-nen Juhola Keskipohjassa, taikka Hourula, taikka Ahokylän vieraspaik-ka. Pieniä pöksiä, jotka voivat matkamiestä huvittaa vaikkapa kuivettun-eella silakkalautasella, mikä on vieraskamarin pöydällä lukemattomien kärpästen laitumena, taikka vesipullolla, jonka sisältöä ei liene uudistettu sen jälkeen kuin on tärkeään majamiehen virkaan astuttu.

Aitjärven tunturitupa Fjeldstuen) Norjan-Lappi.

Juoksengin majatalo. Turtola.

Suvannon kievarinpitäjä Kalle Kunelius perheineen. Kuva: Turisttidsskrift 1. 12. 1914.

Suvannon kievari. Kuva: Turisttidsskrift 1. 12. 1914.

Järvenpään majatalo Tshuolisjärvellä v. 1931. Kuva: Mikkola, Erkki. / Museovirasto.

Mutta sitten Pielaveden Hirsikangas. Siinä talo kuin linna, oikea vanhan-kansan harmaa korpilinna, pitkine asuinrakennuksineen, pihapirtteineen, kammioniekka-luhteineen ja mahtavine kivinavettoineen sekä lukematto-mille aittoineen, vajoineen, latoineen, liitereilleen, kellareineen, saunoi-neen, pajoineen, riihineen. Ja kaikki mitä parhaimmassa kunnossa ja järjestyksessä. Sellaiseen taloon kelpaa kyllä matkamiehen mennä, eikä sieltä tarvitse nälkäisenä lähteä. Komea emäntä liikkuu valtavassa pirtis-sä kuin hallitsijatar ja pitää huolta ei vain talostaan, vaan myöskin talos-sa käyvistä matkamiehistä.



Eikä jää Hirsikankaasta paljoa jäljelle samojen seutujen Sikaahokaan, oikea napatalo sekin savupirtteineen ja monine vanhoine aittoineen. Yh-tä mieluisan kodin tarjoo Kärsämäen Tulppokin, joka niinikään on ikivan-hoja napataloja. Täällä talon nuorimies ketojen kukilla koristaa vieras-huoneen maljakon ja näppärä tytär laittaa syötävää, somasti puhua päl-pättäen, laittaapa lämpöisen saunankin. Sitten Vieremän suuri kaunis vieraspirtti ylen komeine ja ystävällisille emäntineen. Ja Kalajoen Pahik-kala, suurtalo, joka vieraansa saattelee kultalistaisen, vanhoilla komeilla huonekaluilla sisustetun suur-salin lävitse siisteihin peräkamareihinsa.


Ja vielä Kittilän Sirkankylän Kaarela, ja Turtolan Anunti. Entä Hyrynsal-men Oravivaara, vaaranlaen korkea koti. Tokko lienee Kajaanin takaista matkamiestä, joka ei olisi sovittanut taloon yösijaansa taikka ainakin ruo-kavuoroaan? Niin on se hyvässä maineessa kaikkien maantien kävijäin kirjoissa.

Laanilan majatalo tai kestikievari oli alunperin kultayhtiö Aktiebolaget Prospektorin pääkonttori, joka peruskorjattiin kestikievariksi. Se toimi kestikievarina vuodesta 1913 vuoteen 1944, jolloin saksalaiset joukot polttivat sen. Kuva: Erkki Mikkola. / Museovirasto.

Mäntyvaaran "kevari" Turtolan Juoksengissa v. 1921. Kuva: Paulaharju, Samuli. / Museovirasto.

Korholan kievarin isäntä. Pyhäjärvi O. I.

Olisihan niitä paljonkin muistettavia. Niin hyvin alhaalla; Lannanmaassa kuin korkealla Pohjassakin.



Ja kaikki kyllä vain koettavat palvella matkamiestä sen kuin osaavat. Vanhoissa kievareissa, joissa kyyditystä on tehty miespolvia, käy kaikki hyvästi vanhaan totuttuun tapaan, niin että taivaltaja on tyytyväinen ja talo on tyytyväinen. Mutta jos kunnianarvoisa kievaripatsas on vasta
porttipieleen pystytetty, joutuu koko talo kievaritunnelmaan, kun ensim-mäisiä kyytejä ajetaan pihaan. Isäntä laukkaa lakki kourassa jo vastaan kysymään, pitääkö heti olla hevonen, ja emäntäkin tulla hyssyttää ja nii-aa; "Pitääkö olla kylmää vai lämmintä ruokaa?" Pikku pojanpalkeet ja ty-tärsikiöt kurkkivat ovien takaa, ja ylen arvokkaana puuhailee itse "kesti-kievarin isäntä" kyytipojan kanssa hevosta vasta hankittujen kiiltävien rattaiden eteen.


Vanhoilla hyvillä taloilla on omat perityt tapansa pysyvät muotonsa, joita ei kievarielämäkään kykene paljoa muuttamaan. Eivät edes kaikkialle tunkeutuvat konekauppiaat saa uskomaan, että Lactaseparaattorien kuvat ja Milwaukee- sekä Deeringtaulut kovin koristaisivat vieraskamarin seiniä. Nämä kuvat monien muiden samanlaisten rinnalla sen sijaan ovat useiden "kehittyneempien" majatalojen kamarien kaunistuksena Nykyaikainen »korkea sivistys» onkin jo ennättänyt moneen kestikieva-riin, tuomaan "parempaa makua ja tyyliä".



Kansakoulua ja kansanopistoa käyneitten tyttärien kätevistä käsistä on pyyhinliinapeite saanut punaisen ompeluksen: "Hyvää Huommenta." Ja samoista näppäristä sormista on syntynyt seinille semmoisia kehoittavai-sia ompeluksia kuin; "Taistele uskon Jalo taistelu" sekä "Taivahan tahto parahin" ja tarjotinliinaan: "Olkaa Hyvä." Piirongille on istutettu kukka-malja koreine tekokukkineen, posliinikoiria sekä Amerikan valokuvia, vieläpä lisäksi seinille suurennettuja värikuvia Amerikan pojista ja tyttä-ristä. Varsin liikuttavaa kauneudenkaipuuta osoittavat Kolarin Luttusen tyttärien monilukuiset kaikenväriset nauhasolmut ja värjätyt nurmiheinä-kimput vierashuoneen seinillä ja pöydillä, ikkunaverhoissa ja peltinuoris-sa.

Hirsikankaan kievari. Pielavesi.

Heippalan majatalo, Kuusjärvi.

Onhan niitä monenlaisia matkustavaisten majataloja. Niin kuin sellaisia-kin alkuperäisten aikojen kestikievareita. jotka päivisin syötettyään mat-kamiehelle "kylmää taikka lämmintä ruokaa" (a 10 ja 12 markkaa) sitten öisin kysymättä tarjoavat itse matkustajan lämpimänä ateriana monilu-kuisille syöpäläisilleen, punaverisille laiskoille lutikoille taikka tummaihoi-sille vilkasluontoisille kirpuille.


Tämänkaltaisia majamiesten taloja suosii enimmin Keskipohja ja Kajaa-nin takalisto, mutta ylpeä Tornionlaakso, joka on koko Suomen tasaval-lan siisteintä seutua, tällaista menoa ja vierasten verottamista ihan kau-histuu. Mutta Keskipohjassa saattaa joskus tavata "lyyssipäällystäisiä-kin" vierashuoneen sohvia, joissa marssii latteaselkäisiä nälkäisiä pikku punikkeja, puhumattakaan likaisennäköisistä vuoteista, joissa pienet mustanpuhuvat taiturit iloisesti hypähtelevät.


Tällaisia ovat maailmankiertäjän kodit "valdateiden varresa". Näissä hän saa viettää lepohetkensä, istuskella useinkin pitkät ikävät iltatuntinsa, katsellen kun hämäryys saapuu maille. Joskus sattuu nurkkahyllyssä olemaan joku 50 pennin romaani, Rivertonin salapoliisijuttu, seuranäy-telmä taikka komeasti sidottu raamatuntutkijain »Se paras lääkäri» joita saattaa aikansa kuluksi selailla. Kolarin kristillinen seurakunta on myös-kin huolehtinut raamatuntutkimisesta ja toimittanut kaikkiin kievaroihinsa siistin Raamatun.


Tiedä, miten ahkerasti pyhää kirjaa tämän maailman matkamiehet käyt-tänevät hartaudekseen, mutta ainakin jotkut sitä näyttävät tutkineen, jo-pa merkinneen etulehdelle paikkoja muidenkin kasottavaksi. Niinpä ke-hoitetaan lukemaan esim.; Kaikkia "kaksisorkkaisia eläimiä, jotka sork-kansa hajoittavat ja märehtivät, saatte te syödä .... Ja jänis, joka tosin märehtii, vaan ei ole kaksisorkkainen; se olkoon teille saastainen."


Muutamissa kievareissa ovat talon tyttäret tuoneet vierashuoneen pöy-dälle runovihkonsa, ja siihen ovat kaiken maailman kulkurit pistelleet muistovärssyjänsä. Sellaisia kuin:


"Kun istut yksin illalla
ja suru rintasi vaiva
niin muista silloin halpa ystävääsi
se levon sinulle laina."


Taikka:
"Nyt on Kesäkuun 9 päivä ja on niin ikävä
vaan eilen illalla oli lysti
vaan toivon että ois tänäkin iltana niin hauska

Piirsi Se jonka Sytän on Kärsiväinen."


Sekä:
"Lempi on kun naurismaa
josta kaikki varastaa
Yöllä varas tähtää
vaan päivällä jälet nähtään."

Nurmeksen kievarin pitäjä Pekka Pulkkinen perheineen v. 1908. Kuva: Samuli Paulaharju. / Museovirasto.

Mutta aina ei ole tällaistakaan ajankulua. Silloin täytyy huvittaa itseänsä kievarin päiväkirjan katselemisella. Eikä se suinkaan ole kaikkein hul-luimpia eikä synnillisimpiä huvituksia. Näkeehän siitä jo, kutka kaikki ovat olleet tämän saman kodin kävijöinä ja ehkä asukkainakin. Jopa ni-mikirkoituksia tarkastelemalla pääsee osapuilleen selville, "kuka kukin on".


Siinä itsetietoinen kaupparatsu on pyöräyttänyt nimensä komeasti kou-keroiden kuin mikähän suurmies, taikka joku Santala näpertänyt autto-krahvinsa yhtä oppineen sekavasti kuin sinatyöri, taikka muuan Leppä-nen on kuin valtaherra vetäissyt vahvasti: "omalla Sieppijärvelle", sekä eräs Hauki Kokkolasta "autolla ja hyvällä pohj. nav." (suuri on maailma, tuskin Kokkolakaan tietänee, että hra Hauki on automatkalla pohjois-navalle).


Monet tientallustajat ovat vielä katsoneet tarpeelliseksi pistellä kirjaan
"muistutuksia", koska siinä kerran sitä varten on laaja sarka. Niinpä Ju-neksen Elin on saanut aihetta pistää muistutuksiin; "Sade päivä» ja ke-miläinen Tikanoja: "kylmästi puhaltelee pohjoinen tuuli ulkona", sekä pyörällä ajava Marttinen vak. tark.: "Ihana lapin kesäpäivä" ja omallaan hurraava Leppänen: "Obs! ? Kaunis ilma! Oi jos ei sääsket söisi! ?........


Selma ja Edv. Kortelainenkin Kolarista antavat majatalon isännälle muis-tutuksen: "Paljon vielä sääskiä." Huonosti lienevät herra Hiltusen kaup-paretket onnistuneet, koska on purkanut kirjaan; "takaisin piti palata", mutta Vepsäläinen on tyytynyt pistämään vain "Terveisiä!"


Täytyyhän sitä illan pitkään yhtä ja toista tutkistella, kun on yksinäiseen kievaritaloon joutunut asukkaaksi. Mutta onpahan niitä muitakin suuria herroja joskus suuren Suomemme kestikievareissa majaa pitänyt ja matkustellut. Niinkuin luimme tuonoin eräässä Pohjois-Hämeen maja-talon päiväkirjassa komeat matkamiesten nimet:

"Napoleon Ponapartte ja Oskari Pernatotte. Kaijaanista Helesinkiin."