Yrjö Halonen. 17.11.1917 Kaiku no 224.


Kilpaset kirkonkellosta.



Enontekiön vuonna 1864 valmistunut puukirkko, kirkko tuhoutui sodassa 1944. Kuva: Historian kuvakokoelma Pohjola-yhtiöt kokoelma. / finna.fi


Kotiseutupakinaa Lapista.



Jukkasjärven kirkkoherra Olof Sandberg esitti kirjeessä maaliskuun 24 p:ltä 1779 Hernösandin konsistorille, että koska Polnon kappeliin ennen kuulunut kirkonkello on viety Enontekiön kirkkoon, Jukkasjärven seura-kunta saisi luvan sen sieltä ottaa takaisin ja asettaa sen kellotapuliinsa, siellä kun ennestään löytyi vain kaksi aivan pientä kelloa, jotka hädin tuskin kuuluivat kirkonmäellä oleviin taloihinkaan.


Mainittu Polnon kappeli on ennen muinoin sijainnut Polnonlahden ran-nalla, noin kuutta peninkulmaa pitkän Torniojärven länsipäässä, Jukkas-järven pitäjässä, lähellä Norjan rajaa ja Kierunan -Narviikin rautatietä. Lähellä Polnoa on Tornion hamina nimisellä rannalla ollut myöskin hau-tuumaa, jota arvattavasti on käytetty silloin kun pieni kappeli eli rukous-huone oli Polnossa, vieläpä jälkeenkinpäin.


Tuo Polno on vieläkin lappalaisten mieluisimpia kesä-asuinpaikkoja. Harvinaisen rehevä toista peninkulmaa pitkä ruoholaakso Torniojärven ja Nuorajärven välillä tarjoaa porokarjoille kesän aikana mainion laitu-men, samalla kun lähettyvillä on korkeita lumituntureita, joilla porot kuu-man ja ”räkän” (hyttysten) aikana löytävät viileyttä.


Täällä Polnossa, lappalaisten kesäparatiisissa, olisi kirkkoh. Sandbergin mukaan aikanaan soinut varsin vaatimaton kirkonkello, joka nyt hyljät-tynä lepää Enontekiön kirkon sakaristossa, Siitä olisi kolme-neljäsataa vuotta aikaa, kun samainen kello olisi Polnon silloisia lappalaisia kutsu-nut kuulemaan rauhan sanaa.


Selityksessä jonka Hernösandin konsistori tuosta kelloasiasta vaati Enontekiön kirkkoherralta ja seurakunnalta, esittää kuitenkin kirkkoherra Daniel Engelmark m.m. etteivät Enontekiön seurakuntalaiset edes tiedä että Jukkasjärvellä olisi edes ollut kirkkoa siihen aikaan kun kyseessä oleva kello oli sijoitettuna Rounajaan (Enontekiön seurakunnan ensimmäiseen tunnettuun kirkkoon), sitä vähemmän tunnettua oli että Jukkasjärveen olisi kuulunut mitään kappelia.


Edelleen ilmoitetaan selityksessä että Enontekiön seurakuntalaiset ovat esi-isiltään kuulleet että Rounajan kirkon on rakentaneet kolme Rouna-jan kylässä asunutta lappalaistalon veljestä omalla kustannuksellaan il-man että kirkon ja siihen asetetun kellon kanssa Jukkasjärven seura-kunnalla oli mitään tekemistä.


Että kello Enontekiön seurakuntalaisten mielestä sitäkin suuremmalla syyllä kuuluu heille,todistaa sekin että, se mainitaan Piitimen rovasti Chr. Anzeniuksen 6/2 1703 Enontekiöllä pitämään tarkastukseen laaditussa kalustoluettelossa sekä että kello, joka ennestään painoi 7 naulaa, on v. 1774 uudestaan valettu 9 ½ naulaiseksi ja myöskin merkitty kirkkoherra Tornbergin v. 1751 laatimaan kalustoluetteloon.


Näiden syiden nojalla anoi siis Enontekiön seurakunta että kello, jota Enontekiön seurakunta on aina käyttänyt ja jonka omaisuutta se on, saisi edelleenkin jäädä Enontekiön seurakunnan omaisuudeksi.


Nämä Enontekiön seurakunnan esittämät syyt Hernösandin tuomio-kapituli päätöksellään lokakuun 21 p:ltä 1780 hyväksyi, joten Enontekiö sai omansa pitää jä nautita. Ei tuo kiistanalainen kello suuren suuri ollut, alkujaan 7 naulainen ja sitte lisättynä 9 ½ naulainen mutta sen ole-massaolo johtaa ajatukset vuosisatojen taakse jälkeenpäin.


Upsalan yliopiston professori, tunnettu puhtaasta suomenkielen taidostaan, tulee kirjassaan ”Rounaja kyrka" siihen tulokseen, että Rou-najan muinainen kirkko on rakennettu v. 1559 paikoilla. Otaksuen että kello hankittiin samoihin aikoihin kun kirkkokin rakennettiin, olisi tuo vä-häinen kello puolen neljättä sataa vuotta vanha, eikä kaikessa mitättö-myydessään niinkään arvoton.


Nykyiseen kalustoluetteloon on kello merkitty 3,4 kgr. Painoiseksi ja on se kieletön. Ilmoitus että se kielineen v. 1779 painoi 9 naulaa, näyttää siis olevan paikallaan. Kello on, kuten mainittiin, v. 1744 uudestaan va-lettu, Enontekiön silloisen koministerin Henrik Gananderin(* aikana, jon-ka myöskin seuraava kellon laitaan valettu muistokirjoitus toteaa:


VANHA KOVNALAN KELLO VVDESTI VALAVTETTV IA ENÄTTY H: CANANDER: IN HVOLEN PIDOLLA 1747.

*) https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ganander