Ilmari Itkonen. / US Viikkolehti 8.6.1956.

Kilpisjärven räjäytys.


Ensimmäisen maailmansodan aikana joutui Venäjän keisarikunta Itä-meren merenkulun käytyä sille tukalaksi kuljettaman sotanäyttämölleen suuret määrät ympärysvalloista saamiaan sotatarvikkeita kiertoteitse ”Euroopan katon” kautta.

Muuan sellainen improvisoitu talvitie jota myöten noita tärkeitä tavaroita - kivärinpanoksia, shranellinsytyttimiä, nikkeli- ja antimoniharkkoja, piik-kilankaa, piikkilankasaksia, kenttäpuhelimia, lääkeaineita, sotilaspuku-kankaita ja saappaita j.n.e. - kuljetettiin, johti Pohjois-Norjassa olevan Lyngenvuonon pohjassa sijaitsevasta Skibottenista eli Jyykeästä aluksi sikäläistä kapeaa maantietä Pyhäänoutaan (Helligskoven) lähelle Suo-men rajaa. Sieltä Kilpisjärven pohjoispäässä Saanan juurella olevan Sii-lastuvan majatalon kautta Käsivarren rajajokien Könkämäenon ja Muo-niojoen varsia seuraillen Enontekiön Palojoensuuhun, josta maantie al-koi vetää Torniota kohti.

Tavallinen rauhanaikainen Suomen, Ruotsin ja Norjan paikallisten asuk-kaiden yhteinen talvitie Kilpisjärven ja Palojoensuun välillä noudatteli ra-javäylän suuntaa kulkien järvien ja suvantojen jäätä, mutta koskijaksojen kohdalla ja joen tehdessä mutkia tie nousi maalle oikaisten näissä ”mut-kissa” toisinaan pitkiäkin taipaleita milloin Suomen milloin Ruotsin puo-lella rajaa. Ruotsin puolueettomuusasenteen takia tätä talvitietä ei kui-tenkaan saanut käyttää sotatavarankuljetukseen,vaan sitä varten viitoi-tettiin ja paikoin raivattiin talvitie omalle puolellemme rajaa.

Siilastupa v. 1905. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Sotamateriaalin kuljetuksen Jyykeästä Suomen rautatien päähän Ka-runkiin oli turkulainen välitysliike, toiminimi Karl Boström ottanut huol-taakseen. Tällä toiminimellä eli, kuten sitä siellä pohjoisessa kutsuttiin ”liikheellä” oli paitsi pääkonttoriaan Jyykeässä, ”asemia” sopivien väli-matkojen päässä ja siten esim. Enontekiön kohdalla Siilastuvalla, Iitos-sa, Maunulassa ja Palojoensuussa.

Tärkeimmillä asemilla oli näiden hoitajina toiminimen omia luottomiehiä, niinpä Enontekiölläkin pari merikapteenia, metsänhoitaja ym. Talvikau-sina 1915-16 ja 1916-17 olikin ”liikheen” tiellä aikamoinen vilske; monia satoja rekihevosia ajajineen siinä kulki keskeytymättä kumpaankin suun-taan, toiset vieden ”alas Suomeen” sotatavaraa, toiset tuoden paluu-kuormina ”ylös”; heinäpaaluja, kaurasäkkejä ym.

Muutamilla oli kookkaat kuormat, jotkut näyttivät ajelevan melkein tyhjil-lään, mutta kun tarkasti näitä ajoneuvoja, havaitsi, että niissäkin sentään oli yhtäpainava lasti kuin toisissakin; reen pohjalla matala rivi nikkeli- tai antimoniharkkoja tms. tosi painavaa tavaraa

Karungin rautatievirkamieskuntaa poseeraamassa asemarakennuksen edessä. Karungin asemarakennus valmistui 1915. Kuva: Green Mia. / Suomen Rautatiemuseon valokuvakokoelma. / finna.fi

Toiset hevosmiehet juontivat kalua vain Jyykeästä - Siilastuvalle jolla vä-lillä hirmuisten vastaleitten ja ”linkkojen” vuoksi kuormien piti olla taval-lista pienemmät, mutta rahtipalkka taas oli vastaavasti korkeampi. Toiset kuljettivat tavaraa asemavälin, kuka useamman, monet yhtäpäätä perille Karunkiin asti. Ansiot olivat hyvät, raha liikkui. Se houkutteli lappalaiset-kin pororaitoineen samaan urakkaan. Ja niin juti sotatavara herkeämättä etelää kohti.

Mutta olipa talven ahkeroinnista tälläinenkin näkyvä ja kitkaava tulos; ”liikheen tietä” höysti keväisin yli 500 kilometrin Jäämerestä Pohjanlah-teen ulottuva katkeamaton lantajuotti – ehtymätön ruokaaitta Lappiin pa-laaville pulmusille. Ja taisipa tienvarteen varista muutakin tavaraa pää-tellen mm. siitä, että monen monen vuoden ”liikheen” jälkeenkin lukuisat väylävarren asukkaat astelivat sotilaskankaisissa ketineissä ja sotilas-saappaissa.

Keväällä tasan 40 vuotta sitten talvisen liikenteen siellä kaukana jo rauettua kelirikon takia kesäteloilleen, järjesti Saksassa opin ja eväät saanut suomalainen jääkäripartio tuolla ”liikheen tiellä” Siilastuvan eta-pissa aikamoisen yllätyksen, aikanaa melkoista kohua aiheuttaneen Kil-pisjärven räjäyksen, partioon kuuluivat jääkärit Jussi Heiskanen, Immo Relander, Vilho Suvirinne ja Oiva Johannes Villamo.

Kenraalimajuri Wallenius ja eversti Villamo Rovaniemellä v. 1940. SA-kuvat.

Seikkailun yksityiskohdista kertoo seuraava tutkintopöytäkirja ja siihen liittyvä selonteko joita tiettävästi ei ole aijemmin julkaistu. Pöytäkirja jon-ka allekirjoittanut Enontekiön piirin nimismies laati alempana lähemmin kerrottavassa poliisitutkinnossa Kilpisjärvellä kesäkuun 18. päivänä 1916. Tilaisuudessa oli todistaja läsnä merikapteeni Aarne Eino Attila Rahm.

Toiminimi Karl Boströmin välitysliikkeen Kilpisjärven asemalla olevassa venäläistä valtiontavaraa sisältävässa varastossa yöllä kuluvan kesä-kuun 7. päivää vasten tapahtuneen räjähdyksen ja sen jälkeisen tulipa-lon johdosta kuulusteltiin: Mainitun aseman hoitajaa merikapteeni Johan Gustaf Stenbergiä, joka kertoi seuraavaa:

"Kuluvan kesäkuun 5. päivänä. Maanantai iltana klo 5 ja 6 välillä saapui asemalle Kilpisjärven jäällä olevan talvitien viertä etelästä päin kävellen neljä miestä jotka menivät majatalon puolelle ja sanoen tulevansa ete-lästä ja olevansa menossa kalanpyyntiin Norjaan, aikoivat olla majata-lossa yötä.

Yöllä kertoja itse piti varastolla vahtia tiistaiaamuun klo 6:een asti, jolloin hän herätti työnjohtaja Viljam Herajärven vartioitsemaan.

Herättyään klo ½ 9 ap. Kertoja meni ulos ja näki siellä yhden miehistä (jälempänä mainitun n:o 3:n) seisovan pihalla olevan antimoonikasan vieressä ja kysyi tältä, oliko hänellä ja kumppaneillaan passeja tahtoen niitä tarkastaa, johon mies ilmoittaen kumppaneineen olevansa Oulun-läänistä vastasi, että heillä kyllä oli nimismiehen passit, lisäten vielä, että tuolla ne olivat tuvassa, vaan mitä niitä tarkastaisi.

Tämän jälken kertoja oli vaatinut miehiä poistumaan asemalta, mihin nämä vastustelematta ilmoittivat suostuvansa, jahka ensin saisivat vä-hän silavaa y.m. Ruokatavaraa. Saatuaan ostaa haluamiaan ruokia mie-het lähtivät mainittuna tiistaiaamuna klo 9. Norjaan päin.

Saman tiistain illalla klo ½ 9 kertoja sitten aikoi mennä pääkonttoriin Skibotteniin ilmoittamaan asemalla tehtyjen töiden tuloksista ja samalla käydäkseen lääkärissä läksi mukanaan työmies Valter (oik Valde) Viik, hevosilla Norjaan päin. Kertojan saavuttua noin 1 ½ km:n päähän tälle puolen Norjan rajaa, tuli kuitenkin vastaan sanantuoja, jonka antamien tietojen johdosta kertoja katsoikin parhaaksi kääntyä takaisin.

Valde Viikin perhe. Kuva: 15.12.1945 Rajamme vartija : Suomen sotilaskotiliiton rajaseutujulkaisu no 12.

Hänen saavuttua klo ½ 12 illalla n. ½ km. päähän Kilpisjärven asemas-ta, kuului sieltä päin tärisyttävä räjähdys, minkä jälkeen matkaa vielä jonkin verran jatkettiin pelästyneillä hevosilla, mutta sitten kertoja jätet-tyään hevoset läksi juoksujalkaa sinne päin, mistä räjähdys oli kuulunut, ottamaan selvää, mistä se oli johtunut.

Päästyään n. 100m. Päähän lähimmästä varastosta kertoja näki edes-sään tien vieressä miehen seisovan selin häneen ja katsovan varastoon päin, jolloin kertoja huomattuaan ettei seisoja ollut omia miehiä, huusi tälle:

- Mikäs piru sinä olet? Ja uhaten browningilla komensi:

- Kädet ylös!

Jonka käskyn seisoja siekailematta tottelikin, mutta samassa kertoja kuuli takaapäin toisen äänen huutavan hänelle samat sanat:

- Kädet ylös!”

Ja käännyttyään sinne päin, kertoja näki siellä kiven takaa nousevan miehen, joka pyssy, nähtävästi mauser-pistooli, kertojaan ojennettuna vielä käski:

- Heitä revorveri pois, heittäkää maahan!

Jonka vuoksi kertoja katsoi parhaaksi totella ja heitti revorverin pois. Takana ollut mies, jonka kertoja nyt samoin kuin edessään seisoneen miehenkin tunsi aamuisiksi miehiksi (edellinen oli no 3, jälk. No 2) tuli ja otti kertojan revorverin ja lähti viemään häntä asemalle päin.

Tultuaan varastoalueen raunassa olevan tullikopperon luo huomasi ker-toja, että yksi miehistä (no 1) jonka hän sittemmin havaitsi joukkueen johtajaksi, hääräili lähettyvillä, varaston pohjoisimpana osastona ulkona taivasalla olevan vaatepaaluja, kivärin patruunoita, piikkilankasaksia, lääkeaineita, kenttätelefooneja, shrapnellin kärkiä ym. sisältävän tavara-läjän ääressä, jossa kertoja nyt näki kuulemansa, ilmeisesti pommista aiheutuneen räjähdyksen tapahtuneen, ja tuo mies sytytteli heinillä ja muulla roskalla läjässä olevia tavaroita palamaan hajalle lentäneiden patruunalaatikoiden jo palaessa ja patruunien parastaaikaa paukkues-sa.

Sytyttelijä (no1) otti nyt kertoja huostaansa ja no 3:n jäädessä sytyttelyä jatkamaan ja no 2:n pysyessä paikoillaan ulompana, lähti viemään kertojaa konttorihuoneeseen, jolloin majatalon luona vahdissa oleva mies (no 4) kertojan mennessä siitä sivuitse sanoi hänelle suomeksi:

-Kyllä se on häpeä, että Suomenmaahan tuommoisia tavaroita kuljetetaan, ja tekin suomalainen.”

Mihin kertoja vastasi, että:

-Kukapa se ei maataan puolusta!

Kertoja pantiin nyt salvan taakse konttoriin, josta siellä ollut haulikko korjattiin pois. Tämän jälkeen olivat räjäyttäjät kertojan näkyvistä poissa n. tunnin ajan puuhaten jotakin ulkona, josta koko ajan kuului kova pat-ruunain rätinä puh. alaisen varasto läjän eteläpäässä olevien, puulaatik-koihin pakattujen shrapnellin sytyttäjien loppuajalla myöskin jo ruvettua paukkumaan. Sen jälkeen saapui konttoriin johtaja (no 1) pyytäen sak-saksi kuittia työstään, ja kun kertoja kieltäytyi sellaista antamasta, mies poistui sanottuaan, että kuitin pitää olla valmis 10 minutin kuluttua.

Tuon ajan mentyä tuli no 1 jälleen sisälle, mutta kun kuitti ei silloinkaan ollut valmis, rupesi hän laskettelemaan ”donnerwettereitä” ja huusi ulos, jolloin no 2 tuli sisään. Sitten no 1 pani revorverin kertojan ohimolle sa-noen:

-Skrif!

Ja huomauttaen, että kertoja kyllä tiesi, mikä määrä mitäkin tavaraa va-rastossa oli, no 1, kertojan kysyttyä, mitä hänen pitää kirjoittaa, käski hä-nen kirjoittaa no 2:n sanelun mukaan, mutta itse merkiten tavaramäärät, seuraavan todistuksen:

” Härmed bevitnas att genom Norge till Finland transporterats cirka 60 tons patroner och shrapnelltändare 35 tons taggtrådstänger 144 stycken fälttenlefonlådor 14,4 tons droger samt diverse annat krigskontraband, hvilket allt förstörts Kilpisjävi 7/6 kl. 2 t. 40 m f.m.

1916

G. Stenberg”

Todistuksen alle piti sitten huoneeseen todistajiksi kutsuttujen Viljami Herajärven ja Valteri Viikin panna nimensä.

Konttorihuoneesta lähtiessään sanoi no 2 kertojalle suomeksi:

- Olette ollut hyvin liki kuolemaa, hyvästi, ja porstuasta no1 vielä huusi ottavansa hevosen ja miehen kyytiin, mutta lähettävänsä ne kyllä takai-sin ja maksavansa kyydistä. Sitten läksivät kaikki neljä miestä ajamaan järveä myöten etelään päin.

Tämän jälkeen kertoja meni ulos ja heti lähetti miehen viemään Skibot-tenin konttoriin ilmoitusta tapahtumasta ja jonkun ajan kuluttua vielä toi-sen miehen siltä varalta ettei saapuisikaan perille. Sittten kertoja lähti tarkastamaan räjähdyspaikkaa, jossa oli tulipalo parhaillaan ja koetti saada miehiä paloa sammuttamaan mutta nämä eivät uskaltaneet siihen ryhtyä, kun läjässä yhtämittaa paukkui ja rätisi.

Tästä huolimatta kertoja yksin rupesi vesipytsyllä sammuttamaan pala-via ja sinne tänne hajalleen lentäneitä patruunalaatikoita saaden niitä joita varastossa oli ollut kaikkiaan 58,21 tonnia, sillä tavoin pelastetuksi ison joukon, nim. (kuten kertoja nyt ilmoitti) yhteensä 17,1, tonnia.

Siilastuvan "kapteeni" (Johan Gustaf Stenbergiä), ja lappalais-Eeva jälkimmäisen kesähuvilalla. Kodan sisällä näkyy lapinkodan "ikuinen tuli." Kuva: Suomen Kuvalehti 32/1920.

Suomen saamellainen jauhojen ja muiden kamppeiden hakureissulla Skibotenissa 1920-30-luvulla, täältä matka jatkui takaisin Kilpisjärvelle ja mahdollisesti muualle maakuntaan. Kuva: Franz Dubbick.

Mutta osa palavasta varastosta oli siitä syystä, että shrapnellinkärjet rä-jähtelivät sen toisessa päässä, mahdotonta mennä sammuttamaan eikä vesipytsyllä mahtanut mitään palaville vaatepaaleillekaan.

Paukkuja ja paloa jatkuikin vielä 5 - 6 päivää, aina tämän kesäkuun 12 - 13 päivään saakka, jolloin loput sammutettiin ja havaittiin, että shrapnel-linkärkiä, joita varastossa oli ollut 1010 kg, oli jäänyt räjähtämättä 5- 600 kg.

Räjähdyksessä, jonka voimaa kuvaa se, että mm. n. 30 kg:n painoisia patruunalaatikoita ja sirpaleita oli lentänyt jopa 300 metrin päähän, sekä sitä seuranneessa palossa turmeltui kertojan ilmoituksen mukaan edellä mainitunlaista tavaraa varaston kokonaismäärästä 1334 tonnista yh-teensä 149 tonnia, jotapaitsi räjähdyttäjät olivat - kuten vielä nytkin on todettavissa - viiltäneet rikki 9 vaatepaalua sellaisistakin tavarakasoista, joita eivät sytyttäneet palamaan, sekä aukaisseet ja puhkoneet toista-kymmentä makasiinissa ollutta lääkeainelaatikkoa. Tulikiviä ja sulatin-tiilitynnyreitä ym. sekä muutenkin penkoneen ja nuuskineen koko varas-toa.

Mitään vahinkoa ei tapahtumista ollut johtunut kenellekkään paikalla ol-leeista ihmisistä, eipä edes kertojalle huolimatta tämän sammutustyössä osoittamasta, tutkimuksessa selville käyneestä rohkeudesta myöskään mitään eläimiä tai rakennuksia tai muita varastoja ei vahingoittunut, vaik-ka lähin rakennus oli tuskin 25 metrin ja likin iso taivasalla oleva tavara-varasto tuskin 10 metrin päässä räjähdyspaikasta.

Siilastuvan sotatavaravarastoja. Vasemmalla oleva rakennus on parakki jossa tavarain vedättäjät talvella yönsä viettivät. Oikealla vartion autiotupa. Kuva: Suomen Kuvalehti 32/1920.

Selonteko Kilpisjärven räjähdyttäjien toimista

Kuluvan kesän 15. 18. p:nä pitkin rajajoen vartta toimittamissani kuulus-teluissa ja tiedusteluissa kävi räjähdyttäjistä ja heidän matkastaan Kilpis-järvelle ja sieltä takaisin selville seuraavaa:

Viime toukok. loppupäivinä olivat räjähdyttäjät, 4 miestä, Gellivaaran Ka-resuvannon maantietä kulkien saapuneet Vittankiin, jossa sikäläinen ni-mismies, puheittensa mukaan, oli heidät pidättänyt ja puhelimitse ilmoit-tanut asiasta maaherralle, joka kuitenkin oli käskenyt päästää miehet irti, näillä, kun kuka oli ollut selvät paperit.

Maantietä olivat miehet sitten kulkeneet Karesuvannon Närvän kylään, josta olivat oikaisseet, Karesuvannon kirkolla käymättä, suoraa rajajoen, Könkämäenon vartta Maunun taloihin, jotka ovat 15 km. Karesuvantoa ylempänä.

(Kertojat: talolliset Iisakki Kotavuopio ja Kalle Vuopionperä ym.)

Maunuun olivat miehet tulleet toukok. 30 p:n tienoissa (päivämäärästä ei oltu varmoja). Heidät oli noudettu veneellä joen poikki Suomen puolelle, minkä jälkeen he jonkun hetken olivat olleet Leevi Mannelan talossa, jo-ka muuten on yksi Boströmin liikkeen asemapaikkoja. Main. isäntä oli heiltä siinä tiedustellut yhtä ja toista mm. mistä he olivat kotoisin ja min-ne olivat menossa, mihin he olivat vastanneet olevansa Etelä-Suomesta ja menevänsä Norjaan fiskuuseen.

Vaikka miehet olivat esiintyneet työmiehinä ja olleet lähes sellaisten pu-kimissakin, heitä ei kuitenkaan yleensä joskin mielipiteisiin olivat saatta-neet vaikuttaa myös räjähdyksen jälkeen tunnetuksi tulleet seikat ollut pidetty ainakaan aivan tavallisina ”jätkinä” mm. siitä syystä, että heidän käytöksensä oli ollut erittäin moitteetonta ja kohteliasta ja että he eivät esim. käsistä päätellen olleet näyttäneet kovemman työn tekijöiltä.

(Kertoja: tal. Leevi Mannela).

Samana päivänä olivat miehet yksinää, oppaatta, jalkaisin jatkaneet matkaansa Suomen puolta ensin Luspaan ja sitten Kelottijärven taloon (jonne Maunusta on n. 15 km) j.n.e. Viipyen Suomen puolen taloissa vain jonkin hetken.

Nähtävästi Ruotsin puolella olevan Siikavuopion talon kohdalla, 18 km. Kelottijärveä ylempänä, kulkijat olivat menneet rajajoen yli Ruotsiin kä-velleen sitä puolta Naimakan talon kautta 25 km:n päässä Siikavuo-piosta olevaan Iiton majataloon, niin ikään erään Boströmin aseman kohdalle, josta heidät oli noudettu joen yli taloon kesäk. 1. p:nä.

Talossa jossa sillä kertaa oli ollut kotosalla vain vaimoväkeä, miehet taas olivat viipyneet jonkin aikaa nähtävästi tarkastellen, olisiko asemal-la mitään varastoja. Sitten heidät samana päivänä oli saatettu tästä vii-meisestä Suomen puolella ennen Kilpisjärveä olevasta ihmisasunnosta joen yli takaisin. Yöksi olivat miehet menneet Ruotsin puolella olevaan Vittangin-Joensuun taloon esiintyen sielläkin Norjaan menossa olevina suomalaisina työmiehinä.

Mainitun talon emäntä kertoi sanoneensa miehille, että ”ette te vain ta-vallisia jätkiä ole”, mihin nämä vain olivat vastanneet, että ”tuota laulua me olemme pitkin matkaa kuulleet”.

Kun miehet olivat käyttäytyneet kaikin puolin siivosti, ei heitä sentään ol-tu osattu mistään erikoisemmasta epäillä. Kuitenkin oli tässä, että muis-sa yöpaikoissa pantu merkille, että yksi miehistä oli toisten nukkuessa aina hereillä ja että laukkuja pidettiin tarkoin silmällä. (Kertoja: ruotsal. Johannes Saarikoski.)

Kesäkuun 2. p:nä olivat miehet jatkaneet edelleen jalkaisin matkaansa Vitangin ja Keinovuopion talojen kautta, niin ikään Ruotsin puolella ole-vaan Mukkavuoman taloon, jossa he olivat olleet aina kesäk. 5 päivän aamuun saakka, tässä Kilpisjärven asemaa lähinnä, vain alun kolmatta peninkulman päässä olevassa talossa luultavasti urkkien tarpeellisia tietoja ja odottaen soveliasta hetkeä.

Kerrotiin, että koko ajan oli säännöllisesti yksi miehistä ollut ikkunassa katsellen Kilpisjärvelle vievälle tielle, joka kuuluu talosta näkyvän. Ke-säk. 5 pnä he sitten, kuten poliisitutkintapöytäkirjassa on kerrottu, saa-puneet Kilpisjärven asemalla. Kapt. Stenbergin vahdinpito yöllä 6 päivää vasten ja arvatenkin myös venäl. Aliups. Mihailovin odottamaton paikalle tulo lienee saanut miehet niin vastustelematta aamulla poistumaan asemalta.

Asianhaaroista selviää kuitenkin, että he olivat jääneet päiväksiaivan aseman läheisyyteen odottamaan sopivaa tilaisuutta, joka heille ilmes-tyikin nähtävästi pikemmin kuin olivat arvanneetkaan, kun sotilas meni päivällä pois ja kapt. Stenberg, aseman ainoa aseistettu ja kyllin rohkea mies, tuli lähteneeksi Skibotteniin päin, ( Hänen sanantuojalta Norjan rajan lähellä saamansa tiedot koskivat mm. sitä, ettei noita tuntematto-mia miehiä ollutkaan näkynyt Skibotenin tiellä.)

Miehet, jotka näyttivät piirittäneen asemaa joka puolelta, oli nyt, - varsin-kin kun oli maatapanonaika - helppo yllättää ja tehdä vaarattomaksi ase-man aseeton miehistö.

Kun sitten heidän tähystäjänsä tietenkin saattoi jo matkan päästä havai-ta kapt. S:n kumppaneineen ja hevosineen olevan tulossa takaisin, jär-jestivät he hänelle satimen siten kuin pol. Tutk. pöytäkirjasta käy selville. Näyttää myöskin siltä, että he mahdollisimman pitkälle tahtoivat välttää väkivaltaa, koska siitä heille itselleenkin olisi saattanut koitua hankalia seurauksia.

Ruotsin Karesuanto v.1939.

Mukkavuoma, Ruotsin pohjoisin talo. Kuva: Kodin kuvasto no: 13.30. 03. 1913.

Mitään laiminlyöntejä tai huolimattomuutta ei voida katsoa jäävän kapt. S:n tai muitten syyksi, eritotenkin, jos ottaa huomioon, että räjähdyttäjät joka tapauksessa, vaikka S. ja mainittu sotilaskin olisivat yöllä olleet asemalla, sittenkin olisivat erinomaisesti aseistettuina olleet ankarasti ylivoimaiset verrattuna noihin toisiin, jotka eivät tienneet mitään vaaraa
peljätä.

Miksi räjäytys kohtasi juuri sitä varaston osaa, jossa patruunat ja shrap-nellinkärjet olivat, ei mielestäni ole vaikeata arvata. Olihan keväällä ajo-kelin loputtua yleisenä puheenaiheena, että mainitut sotatarvikkeita ru-vettaisiin vesien auettua kuljettamaan veneillä alaspäin josta suunnitel-masta, vaik'ei se toteutunutkaan, silti saattoi tieto levitä kauemmaksikin.

Muuhun varastoon nähden ei kesän takia asiaa räjähdyttäjäin edusta-malta kannalta katsoen, taas tarvinnut pitää kiirettä, jotapaitsi he to-siaankin näyttävät tahtoneen välttää loukkaamasta yksityisten ja Suo-men valtion omistusoikeutta, ja tässä suhteessa he eivät liioin tehneet-kään muuta syntiä kuin, että veivät mukana kapt S:n browningin.

Sen sijaan, että räjähdyttäjät Kilpisjärvelle mennessään kulkivat verraten hitaasti ja epäluulojen välttämiseksi tietystikkin jalkaisin, he paluumat-kaansa koettivat turvata kiiruhtamalla niin paljon kuin voivat, jota varten he käyttivät hyväkseen myös kyyditystä. (Mainittakoon, että he Kilpisjär-veltä lähtiessään olivat varoittaneet miehiä ainakaan pariin päivään kul-kemasta heidän jälkiään.)

Toisen Kilpisjärven jäätä kulkien he olivat kävelleet Mukkavuomaan, jos-ta heidät oli veneellä kyyditty Keinovuopion alapuolelle Peerakosken niskaan, mistä he kävelivät Suomen puolta Vitankiin, jonka kohdalta he taas tuliva Ruotsin puolelle. Main. Vittangin talossa oli mm. oli siellä sil-loin oleskellut suomalainen luonnontutkija, nykyisin Norjassa asuva. Ludvig Munsterhjelm jutellut miesten kanssa ja hän kertoi allekirjotta-neelle tulleensa miesten puheista siihen käsitykseen, että miehet olivat saksalaisia vapaaehtoisia ja että ainakin yksi heistä oli suomalainen, vieläpä joku entinen nimismies.


Vitangista miehet olivat kävelleet Iittoon, jonne olivat saapuneet aamu-yöllä 8 pnä.

Emäntä joka heidän huutojensa johdosta oli noutanut heidät Ruotsin puolelta joen yli, he olivat toruneet, kun tämä muka ei ollut kyllin sukke-laan joutunut heitä hakemaan.

Otettuaan Iitossa kysellen ja katsellen varmaan selon siitä, ettei siellä ollut tavarovarastoja, he olivat kyydityttäneet itsensä veneellä jonkin matkaa, nim. aina Varppijärven päähän, josta he olivat Suomen puolta kävelleet Naimakkaan, mistä ruotsalaiset olivat heidät veneellä kyydin-neet Siikavuopioon ja siitä edelleen niin, että he seuraavana aamuna kesäk. 9 p:nä jo olivat Karesuvannon kirkolla.

Pikaisen takaisin tulonsa miehet olivat selittäneen miten missäkin. He eräässä paikassa olivat sanoneet, että heitä vastaan oli Norjan rajalla tullut niin iso herra, etteivät heidän nimismiehen passinsa olleet tälle kel-vanneet, vaan heidän oli sen vuoksi täytynyt lähteä noutamaan kuver-nöörin passeja.

Karesuvannossa olivat miehet vaadittuaan kestikievarista pikaisen kyy-din heti jatkaneet matkaansa maantietä myöten Gellivaaraan päin. Sikäli kuin Karesuvannossa Suomen puolella tiedettiin kertoa, miehet olivat Ruotsin kievarien päiväkirjoihin merkinneen milloin mitäkin, nähtävästi tekaistuja nimiä kuten Joki, Virta, j.n.e. Ja Vittangin kievarin päiväkirjaan oli heistä kaksi kirjoittanut nimekseen toinen Gustafsson, toinen Suvirin-ne. (Kertoja: Iisakki Kotavuopio.)

Tämän tarkempaa selvyyttä räjähdyttäjistä ei ole ollut saatavissa.

Enontekiön nimismiehen virkahuoneessa, kesäk. 25 pnä 1916.

Ilmari Itkonen.

Kapt. Pekkolan Skibottenissa värväämät miehet matkalla Lyngeniin Kilpisjärven pamauksen jälkeen. Kuva: Kansan kuvalehti 1928.

Kuva: Hakkapeliitta. 28.8.1934.