Naisten ääni 23.7.1921.

Kirjahyllyltä.


Matkailijatoimisto Finlandia on hiljattain julkaissut vuosikirjansa ja sellai-set ovat yleensä aina mielenkiintoiset, sillä johtavathan niissä olevat kir-joitukset meidän ajatuksemme kaukaisiin seutuihin, välistä kaukaisiin maihinkin ja antavat meille tilaisuutta mielikuvituksissamme liikkua uu-sien näköalojen, uusien kauneusarvojen, uusien ihmisten keskellä. Mei-dän ei tarvitse henkilökohtaisesti kestää matkan vaaroja ja vaikeuksia, ei tuntea väsymystä, vilua, hellettä ja epämukavuutta, ottaa vain vastaan uusia vaikuttimia, olla vuorotellen jännityksessä ja uteliaita ja sitten taas tyytyväisiä ja iloisia.

"Finlandian" vuosikirja vie meidät tällä kertaa seutuihin, jotka tavallaan ovat meitä hyvinkin lähellä ja kuitenkin harvat meistä ovat ne nähneet: "Lapin raukoille rajoille" ja itse Lappiin. Aina siitä asti kun lapsena luin M. A. Castrenin kuvauksia hänen matkoistaan Lapissa, en ole sittemmin niin suurella mielenkiinnolla tutustunut selostuksiin näistä autioista, ke-säyönauringon maista.

Ne eivät ole tuollaisia kuivia personattomia luetteloja tuntureista, järvistä ja joista, vaan matkailija itse on koko ajan oppaanamme ja antaa meille osaa omista kokemuksistaan ja saamista vaikutelmistaan. Ja kun näitä oppaita on useampia ja kullakin heistä on jotain erikoista kerrottavaa, saamme hyvinkin monipuolisen kuvan Lapista.

Ken on käynyt siellä kultaa etsimässä, ken kalastamassa, ken metsästä-mässä, ken kansan elintapoja ja elinkeinoja tutkimassa, ken tavallisena turistina, joka pikaisesti tahtoo saada yleiskäsityksen kaikesta, tai vain nauttia siitä, että kerrankin on niin kaukana sivistysmaailmasta ja sen tuomasta hälinästä, että ihan kuin kuulee luonnon sydämen tykinnän.

Märta Heinrichs ja hänen toverinsa sekä oppaat - vas. Reetrikki Vuontisjärvi - yöllä Ounastunturin Pyhäkerolla.

Näiden lapinkävijöiden joukossa tapaa sellaisia nimiä kuin esim. V. Ahla, A. W. Granit, Bertil Gripenberg, K. Hänninen, T. J. Hintikka, S. Paulahar-ju, Thorsten Renval y.m.

Myöskin eräs nainen, Märta Heinrichs, kuvaa Lapista saatuja vaikutel-miaan, kun hän viime kesänä erään toverinsa kera matkusteli siellä. En-nen aikaan olisi kahden nuoren naisen yksinäisiä retkiä Lapissa pidetty aivan mahdottomina, ja heidän omaisensa olisivat varmaan "sanoneet irti" kaiken sukulaisuuden sellaisten seikkailijoiden kanssa.

Nyt ei se täälläpäin enää herätä mitään erityistä huomiota. Korkeintaan sanotaan: "Aika reippaita tyttöjä, kun sellaisille matkoille antautuvat." Mutta pohjolassa he kyllä saivat kestää monet ihmettelyt ja tutkinnot, sil-lä siellä ei vielä oltu totuttu siihen, että nuoret sivistyneet naiset teke-vät tällaisia retkiä ilman erityisiä tarkoituksia, ja jonkinmoisten naima-hommien yhteyteen he mielellään tämän käj'nnin panivatkin. Kertomus kaikesta tästä on hyvin hauska ja vauhdikas ja siinä on, paitsi hienoja luonnonkuvauksia, sattuvia huomautuksia sikäläisistä ihmisistä, heidän asunnoistaan, sivistystasostaan y. m.

Märta Heinrichs toverineen laskee "Terva-Heikin" tukkilautalla Muonionjokea alas.

Tähän, kuten kaikkiin muihinkin selostuksiin, liittyy koko joukko kauniita kuvia, joista monetkin ovat matkailijoiden itse ottamia ja havainnollistut-tavat eri kohtauksia ja tilanteita heidän retkillään. Ne vahvistavat sitä paitsi kirjoittajien ylistyspuheet Lapin ihanuudesta, joka on heidän ku-vauksiensa johtavana lankana, ja saavat lukijankin uskomaan, että ken siellä kerran on ollut, hän sinne uudelleen ikävöi.

Loppuosa teosta sisältää hauskoja kuvauksia meikäläisten matkoista ja käynneistä Norjassa, Heidelbergissä ja Etelä-Amerikassa.

Tämä huvittava vuosikirja maksaa 20 mk:kaa, mutta ken sen lunastaa, on samassa Finlandian jäsen ja saa nauttia kaikkia niitä etuja, joita sen jäsenyys tuottaa m.m. alennuksia matkustajakodeissa, hotelleissa, täys-hoitoloissa ja liikkeissä, jostakaikesta saa tietää erityisestä luettelosta, jonka saa samassa kuin jäsenkortinkin.

Suomessa on paljon nähtävyyksiä, paljon joka voisi houkutella tänne suuria ulkomaalaisia matkailijaparviakin, mutta jotta he voisivat täällä viihtyä ja päästä paikasta toiseen ilman ylivoimaisia ponnistuksia, on kulkuneuvot, majatalot, opastusolot y. m. saatavat paljoa parempaan kuntoon. Siinä suhteessa ovat matkailijayhdistykset ja turistitoimistot sanomattoman tärkeitä, mutta eiväthän ne pääse pitkällekään, ellei suuri yleisö ole niiden toimintaa tukemassa m.m. juuri siten, että se rupeaa niitä jäsenyydellään kannattamaan.


Turisti.