Aino Ylioja. / Epione 1.7.1919.

Kirje Inarista.



Sydämmelliset kiitokset kirjeestänne! Olin iloinen siitä. Nyt kerron elä-mästäni ja kaikesta täällä Inarissa.


Joulukuun alussa oli minun lähdettävä matkalle Inariin. Majatalot olivat lakossa, joten minun täytyi ottaa hevonen Rovaniemeltä, joka vei aina perille asti. Matkaa varten täytyi varustaa ruvat sekä hevoselle ja itselle-ni viikon ajaksi. Oli kuin olisin lähtenyt etsimään pohjoisnapaa, kun istuin turkkeineni rekeen.


Matka kului hitaasti ja sain nähdä monta kummallista asiaa. Sodankylän pohjoispuolella alkaa talot harventua. Niinpä onkin valtion rakennettavia majataloja aina väliin. Täytyipä olla yötä likaisessa lappalaistenkin tu-vassa. Oli ensi kerta, kun näin oikean lappalaisen ja asuntonsa. Koreat puvut oli heillä yllään, puhuivat suomea, mutta keskenään puhuivat La-pin kieltä.


Kaikista merkillisin kuitenkin on tällä matkälla paljaan tunturin yli kulke-minen. Oli pilvinen päivä, niinpä tuntuikin kuin olisin ollut pilvien seassa korkealla tunturilla. Ei näy puita, vain ristinmuotoiset tunturit, jotka teke-vät tunturin kuin alastomaksi, valkeaksi hautausmaaksi. Miten juhlalli-nen, mutta pelottava! Hevosemmekin katsoi ympärilleen kuin apua ru-koillen tähän kuolleeseen maailmaan. Kaunis näköala on tästä hyvällä ilmalla ja varsinkin kesällä. - Sitten aikaa tie kulkea alas tunturia kohti kylää.

Vas. sairaala, oik. lääkärin asunto, entinen kaupp. K. Enblomin talo Inarissa v. 1918. Kuva: Toivo Itkonen. / Museovirasto.

Inarin kirkonkylä ennen v.1910. Vasemmalla Ransu Kangasniemen talo, taaempana kauppias Enblomin talo (jonka paikalle tuli myöhemmin lääkärin asunto ja sairaala. Kuvan toimitti:

Inarin kirkonkylä ennen v.1910. Vasemmalla Ransu Kangasniemen talo, taaempana kauppias Enblomin talo (jonka paikalle tuli myöhemmin lääkärin asunto ja sairaala. Kuvan toimitti: Kangasniemi Ransu. / Museovirasto.

Nyt oli maailma jäänyt taakseni, olin Inarin Lapissa. Matkaa oli vielä 50 km Inarin kirkolle. Vihdoin viimein pysähtyi hevonen, oltuamme 8 päivää matkälla, punaiseksi maalatun talon eteen valkoisine akkunalautoineen, nim. sairaalaani. — Kerron nyt tarkemmin sairaalastani.


Potilaita sopii 9. Sairaala on hyvin järjestetty, voi tehdä leikkauksiakin. Potilaat ovat enimmäkseen lappalaisia. Kyllä he eivät rakasta puhtautta, siitä on suuri työ minulla. Jouluksi laitoin joulumännyn (täällä ei kasva kuusi). lhmeissään ja iloissaan olivat potilaani.


Mutta minusta itsestäni tuntui kuin Joulua ei olisi ollutkaan. Poissa oli kuusen tuoksu ja omenat! - Talvi on ollut lauha tänä vuonna, mutta pime-ää on ollut. Joulun aikaan oli vain 2-3 tuntia, kun voi olla ilman valoa. Uunin edessä sain istua enimmäkseen, kun ei ollut lamppuöljyä ja kyntti-löitäkin oli vähän. Monta, monta kertaa oli minulla ikävä. Mutta nyt kun tulee kevät, on aurinkoa, aurinkoa! Kello 7 illalla paistaa vielä aurinko ja kesällä paistaa koko yön. - Ainoa huvitukseni on porolla ajeleminen. Rohkeasti istun ahkiossa ja annan poron juosta inarijärvellä, missa on


"Nimeä saaret vailla.,
Ja ranta alaston."

Mutta taivas on täällä kauniimpi kuin siellä. Kirkkaat kuutamot, revon-tulten palo ja kauniit iltaruskot tahtoisin kaikkien nähtäväksi. - Lopetan nyt ja lähetän omat terveiseni Teille.

Teidän kiitollinen
Aino Ylioja.