Saimi Lindroth. / Suomen Punainen Risti 1933.

Kirje Utsjoelta

- Terveystäti, milloin meillä on kerhoilta?


Pikku-Hans seisoo tärkeän näköisenä sairasmajan käytävällä neljän-tuulenlakkiaan pyöritellen.Terveyssisar on illalla myöhään tullut pitkältä matkalta ja valvonut koko yön parkuvan pikku potilaan kanssa. Mutta Hansin asia on tärkeä.
- No, ylihuomenna, jos ei satu mitään esteitä, lupailee terveyssisar.

Vielä samana päivänä käy kolme koululaista kyselemässä, milloin on taas kerhoilta. Terveystäti on ollut kauan poissa, ihan Helsingissä asti. ja koululaiset huomaavat, että heidät on laiminlyöty.

Eihän se tosin niin erinomaisella ohjelmalla varustettu ole se kerhoilta, eikä se varmaan muualla maailmassa merkitsisi paljonkaan. Mutta Uts-joella se on melkein juhla, ainakin hyvin tärkeä. Ja odottavina ja kirkas-silmäisinä sitä kokoonnutaan koulun asuntolaan, ryhmitytään pitkän pöy-dän ympärille, minkä sopii. Loput asettuvat pitkille penkeille istumaan.

Ensin lauletaan. Pikku-Juhani saa valita laulun ja on tällä kertaa "lukka-rina". Juhani on ylpeä; hän on alakoululainen, mutta hän osaa laulaa.

"Karhun poika sairastaa" menee täydestä, kaikki pitävät siitä ja osaavat sen.

Kouluhoitajatar, terveystäti, niinkuin sanotaan, pitää ensiaputunnin; se on luunmurtumista tällä kertaa, koska terveystäti purkaa laukustaan las-tojaja siteitä. Nyt alussa jaksavat kaikki seurata, alakoululaisetkin, vaikka eivät ymmärrä paljon. Mutta heidän täytyy saada olla mukana; eihän ku-kaan haluaisi olla poissa kerhosta. No, onhan heillekin ohjelmaa, kun ensiaputunti on päättynyt ja on laulettu, kertoo terveystäti sadun. Se on pienimpien ohjelmaa, mutta korvat hörössä seuraavat ihan neljäsluokka-laisetkin "Hannu hanhipojan" seikkailuja.

Utsjoen lapsia ja heidän paras ystävänsä.

"Terveystäti" ja Utsjoen, nousevaa polvea neljäntuulenlakeissaan.

Sitten terveystäti kysyy, onko kellään mitään esitettävää ja pieni Uula-Sammeli viittaa innokkaasti. Hän osaa runon oravasta. Uula-Sammeli osaa runon ihan ulkoa, ruskeat silmät vain vilkkuvat kilpaa lapintakin punaverkojen kanssa. Sitten sovitaan ensi kerhoillasta; silloin valmiste-taan sidetarpeita koulun apteekkiin. Se on työkerho, sanoo terveystäti, ja jos Hans-Niiles silloin kertoisi yhden lapsisaduistaan. Tyyne-täti (asunto-lanhoitaja) on kerhossa sihteerinä; hän pitää pöytäkirjaa kerhon toimin-nasta, että kaikki kävisi ihan laillisesti.

Sitten yläkoululaiset saavat valita loppulaulun. He laulavat: "Revontulten leikki" Elli tietää, että terveystäti pitää siitä ja hän valitsi sen. Ja Lapin koululapset laulavat punaveroin koristetuissa lapintakeissaan,

- ne leimuaa, ne loimuaa, ne tummuvat kuin yö.

Sitten kumarretaan ja niiataan sievästi, vieläpä kiitetään kerhosta. Ter-veystäti nousee suksilleen ja ulkona jatkuu "revontulten leikki".

Terveystäti miettii mielessään, että ovat ne somia nuo Lapin koululapset; ei ole heitä elämän mukavuus hemmoitellut pilalle. He osaavat olla pie-nestäkin kiitollisia ja innostuneita.


No eivät sentään kaikki asiat pääty niin hyvin. Kerran on terveyssisar kokonaisen tunnin puhunut alakoululaisille auringon ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. Mutta kun hän sitten tunnin lopulla kysyy, että mikä se olikaan se luonnossa oleva voima, joka tappoi taudinsiemenpeikotkin muutamassa minuutissa, vastaa pikku Piera totisena:
- Kuu.

Kyllähän se terveystäti vähän masentui ja alkoi epäillä vahvasti opetus-kykyään, mutta lohdutti huonoa omaatuntoaan sillä, että se johtui kieli-vaikeuksista (alakoululaiset eivät osaa vielä hyvin suomea), ehkäpä Piera tarkoitti aurinkoa, vaikka ei muistanut oikeaa sanaa. Jokainenhan aina koettaa selittää omat virheensä itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Koululaiset olivat innostuneita siitä, että heidän kuvansa pääsisi oikein lehteen. Näissä kuvissa ovat vain yläkoululaiset.

Utsjoen koululaisten terveisin!