Suomen Kuvalehti 1937.

Kummituslentojen tavoite?


Entinen suomalaiskylä, jonka malmirikkauksia suurvallat himoitsevat ja jonka raudasta niin Ruotsi kuin sen kansakin lihovat.

Maailman sotavarustelut ovat huipussaan. Romurauta nousee arvos-saan, teräs kallistuu päivä päivältä, niittinaulat syöksyvät pauhaten te-räslevyyn, syntyy tykkejä, konekivääreitä, liekinheittäjiä. tankkeja ja panssarilaivoja. Asetehtaat työskentelevät korkeapaineen alaisina ja len-tokonetehtaista pyörii lentokoneita tuhansittain kentälle kadotakseen tai-vaan sineen.


Rautaa! Terästä! Aseistuvat suurvallat himoitsevat niitä.

Vielä viisikymmentä vuotta sitten nukkuivat Länsi-Pohjan tunturit rauhal-lista untaan. Niillä hiihtivät lappalaiset, suomalaiset ja "erämaihin" uskal-tautuneet ruotsalaiset virkamiehet. Mutta sitten löydettiin tuntureista me-talleja. Löydettiin rautaa ja sen jälkeen katosi kartalta Ruotsin Siperia, Norbottenin erämaaseutu. Nimet sellaiset kuin Jellivaara, Luossavaara ja Kiruna ovat painuneet lähtemättömästi jokaisen ruotsalaisen mieleen ja ne paikat tunnetaan jo muuallakin maailmassa. Kirunassa uskotaan vahvasti, että kummituslennot on suoritettu vain Kirunaa silmälläpitäen. Asukkaat viittaavat Ruotsin hallituksen äsken julkaisemaan viralliseen tiedoitukseen, missä sanotaan, että "asiaankuulumattomia" lentokoneita on lennellyt Ruotsin Lapissa, ja ymmärtävät hyvin, että venäläisiä lento-koneita lentelee Kirunan yläpuolella, kun sen malmia viedään - Saksaan. Maailmanpolitiikka, suurvaltain keskinäiset valtataistelut kuvastuvat en-tisen pienen suomalaiskylän nykyisten asukkaitten mielissä. He tutkivat ulkomaiden uutiset lehdistä sangen tarkoin.

Maailmansota varsinaisesti teki Kirunasta sen, mitä se nyt on. Tuntureita samoillut matkailija, joka on vaaroilla ja tuntureilla nähnyt yksinäisen po-ron siellä täällä, lumessa riekon jäljet ja kuullut vain omien suksiensa su-hinan, ällistyy nähdessään tämän amerikkalaistuneen kaupungin, jossa raitiovaunut kulkevat, jossa on loistavia kauppoja ja rakennuksia ja jonka sähkövalo yölläkin valaisee säteileväksi satukaupungiksi keskellä lumis-ta Lappia. Mutta asiaa ei kannata ihmetellä sen jälkeen, kun on saanut kuulla, että kaupungin tai kylän - miksi sitä nyt sitten nimittäisi - alla si-jaitsevat Euroopan rikkaimmat malmilöydöt. Paitsi rautaa saadaan maan uumenista nikkeliä, hopeaa ja muutakin. Ruotsalainen, tunnustetusti ete-vä insinööritaito on luonut kaivoksesta mallikaivoksen. Louhinnassa käytetään nykyaikaisimpia menetelmiä. Ihmiskäsi on jättänyt valtavia merkkejä tunturin pintaan. Tunturinrinne on täynnä portaita, ratapihat valtavat ja sähköveturit lukemattomat. Rautamalmi viedään sellaisenaan Narvikiin, missä se rahdataan laivoihin kuljetettavaksi ympäri maailmaa. Kun malmissa on rautaa 40-60 %, pidetään edullisimpana viedä se sel-laisenaan kaivoksesta ryhtymättä sitä puhdistamaan paikkakunnalla. Hintoja on nostettu lähes puolella, työtä tehdään niin paljon kuin ennä-tetään - ja kaikki menee kaupaksi. Suurvallat ovat varsinkin näinä levot-tomina päivinä ensiluokkaisia asiakkaita.

Mainitsimme jo, että maailmansota varsinaisesti loi Kirunan. Siihen ai-kaan ansaitsi tavallinen poramies kymmenisentuhattamarkkaa kuukau-dessa. Kirunasta muodostui jonkinlainen uusi Klondyke, jossa kullan sijasta kaivettiin mustaa malmia, joka oli kullan arvoista. Mitä enemmän malmia saatiin maanpinnalle, mitä enemmän sitä sijoitettiin ulkomaille, sitä korkeammalle nousi taloudellinen hyvinvointi Norrbottenissa. Nyt
voidaan sanoa, että siellä olevat ihmiset ovat suorastaan pumpuliin kää-rittyjä. Niin hyvää huolta heistä pidetään. Ruotsissa on syntynyt aivan oma Länsi-Pohjan politiikka, joka yrittää sulattaa suomalaiset ruotsalai-seen väestöön täydelleen. Ja mikä on yrittäessä, kun taloudelliset edut ovat niin silminnähtävissä. Jokainen vastasyntynyt lapsi saa itseltään kuninkaalta lahjaksi ensimmäisen vaatekerrastonsa, valtavat koulut kohoavat kaivospaikkoihin, ruotsalainen talonpoika, joka menestyy mus-tan malmin kustannuksella tuntee oman arvonsa. Kaivoksen luoma hy-vinvointi on lyönyt leimansa matalimpaankin pirttiin. Rahaa liikkuu hyvin runsaasti, ihmisillä on varaa ostaa ja kauppiailla varastot, mistä myydä.

Kirunan Kaivosmuseo, kaivoksen ensimmäinen kämppä ja kaivoksen perustajan ensimm. asunto.

Pari kaivosmiehen vaimoa seisoo kultasepän ikkunan edustalla ja kes-kustelee. Toinen heistä sanoo murteellisella ruotsinkielellä, jossa on suo-men vivahduksia:

- Minä en saata sietää muuta kuin ektaatavaraa.

Ikkunassa näkyvä rannerengas oli "ektaa" ja ensi kuussa mies sen os-taisi tilinsä saatuaan. Mitä merkitsee neljäsataa kruunua! Toinen kertoo samassa hengenvedossa, että heillä ostetaan uudet huonekalut joka kolmas vuosi, sillä he haluavat pysyä aikansa tasalla.

Raha kiertää. Naisilla on hienoja turkiksia ja kaikki ovat hyvin puettuja. Ruotsalainen itsetietoisuus on kaikkien kasvoilla. He tietävät, että maan uumenissa on vielä paljon rikkauksia.

Ihmeellisesti onkin luonto tukenut Ruotsin kansaa. Muistettaneen, että Kustaa Aadolf kävi sotiaan ruotsalaisen kuparin voimalla. Malmirikkauk-siaan Ruotsi saakin kiittää taloudellisesta suurvalta-asemastaan, jota eivät sellaisetkaan saippuakuplat kuin Kreuger ole pystyneet järkyttä-mään.

Alkuvaiheissaan upotettiin kaivoksiin paljon rahaa, mutta kaikki on tullut moninkertaisesti takaisin. Narvikin rata on Ruotsin merkillisin. Se on täy-delleen sähköistetty ja malmijunat vyöryvät sitä pitkin lakkaamatta me-ren rannalle. Tukholmasta pääsee Narvikiin kolmessakymmenessäkuu-dessa tunnissa ja Narviksi ja itsee - Norjan rannikolla, kaukana pohjoi-sessa. Sähkö esittää Kirunankin elämässä suurta osaa. Kaikki on säh-köistetty keittouuneja myöten. Vasta kun on tullut lappalaisen kodasta, sen avonaisen lieden ääreltä kirunalaisen kaivosmiehen keittiöön, missä sähköhella upeilee kiiltävyydellään, silloin vasta havaitsee oikein kou-raantuntuvasti, mitä Kirunan malmi Norrbottenin asukkaille merkitsee.

Ja tätä malmia on suunnattomasti. Lasketaan, että yksistään Kirunassa ja Jellivaarassa on malmia 270 miljoonaa tonnia. Jos siis on ostajia, on myös tavaraa, mitä myydä.

Näillä kiveliöillä, missä nyt räjähdyspanokset paukkuvat, missä sähkö-junat äänettömästi kiitävät kiskoillaan, missä savu nousee kylmälle talvi-taivaalle tuhansista savupiipuista, näillä tuntureilla ja kiveliöillä verottivat pirkkalaiset ennen Lapin kansaa. Se, mitä lappalaiset eivät sovinnolla antaneet näille Hämeen pirkkalaisille, se otettiin väkisin. Lappalainen pa-keni pohjoista kohden, mutta sinnekin verottajat seurasivat hänen jäljes-sään. Kun matka venyi liian pitkäksi ja sauvominen rasitti, hakattiin met-sään pirtti ja jäätiin vakinaiseksi asukkaaksi. Jo näiltä ajoilta periytyy siis suomalainen asutus malmiseuduilla. 1860-luvun nälkävuodet lisäsivät yhä suomalaista siirtolaisuutta.

Kirunassa puhutaan paljon suomea. Vanhemmat eivät ole ruotsia oppi-neet, mutta lapset kylläkin. Puodissa voidaan suomeksi toimittaa asiat, mutta mieluummin kuunnellaan ruotsinkieltä.