Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1936.

Kittilän susijahti.


Helsingissä, äskettäin pidetyille poropäiville oli tuotu myytäväksi myöskin Kittilässä joku aika sitten tapetun suden nahka. Emme tiedä, ostiko sitä kukaan, mutta olkoon se sivuasia, sillä nyt on julkisuuteen saatettu juttu, joka on omiaan nostamaan heikkohermoisilta hiukset pystyyn.

"Metsälehteen" on Kittilän susijahdista toimitettu kuvaus, jonka mukaan kysymyksessä oleva susi ei ole ollutkaan, tavallinen susi, vaan edes-mennyt kittiläläinen Heikki Korteniemi, joka sudeksi muuttuneena mak-soi Alakylän paliskunnalle potut pottuina. Toisin sanoen: kaatoi poroja kuin luokoa kostoksi siitä, ettei saanut aikanaan kohtuulliseksi katsomaansa hyvitystä porojen aiheuttamista vahingoista Alakylän paliskunnalta. Mutta mitäpä tässä pitkiin esipuheisiin. Annetaan sananvuoro Metsälehden kirjoittajalle Aapo Leinoselle, jonka veli Ilmari Leinonen, yhdessä Erkki Pietikäisen kanssa pani suden lopulta ahtaallle ja sai lähetetyksisen turkkiin surmanluodin. Näin kertoo Aapo Leinonen:

"Viimein sai Ilmari hyvän ajokaverin, jonka kanssa hän vahtipaikalta nä-kikin hukan laukkovan noin 200-500 metrin etäisyydessä. Hyvin täh-dätyn laukauksen johdosta tuupertuikin hukka hankeen, mutta luoti ei ollut kuitenkaan: kuolettava, joten se pääsi metsään ja huonon hiihtoke-lin vuoksi eivät ajomiehet päässeet sen kintereille. Haavoittuneena kävi hukan kulku huonoksi ja myöhemmin sisukas Ilmari saikin tarkalla lau-kauksella sen lopetetuksi Ounasjoen jäällä.

Täällä ollaan siinä luulossa, että hukka on ollut eräs Heikki Korteniemi, joka toissa syksynä aikoi muuttua hukaksi kuoltuaan ja tappaa Alakylän poropaliskunnan porot sen vuoksi, ettei paliskunta ollut maksanut hänel-le porojen aiheuttamia vahinkoja. Korteniemi oli eläessään luonnontutki-ja ja oli hänellä joskus sellaisia johtopäätöksiä, joita ei kukaan voinut käsittää. Hän ei uskonut kenenkään uskontoihin, vaan oli hänellä omat ajatuksensa kuolemantakaisesta elämästä. Niinpä aikoi hän kuolemansa jälkeen ilmestyä maailmaan missä muodossa vain tahtoi."

Sudentalja. Kuva: Suomen Metsästysmuseo.

Kylänäkymä Alakylän Puljulta v. 1920. Kuva: Paulaharju Samuli. / Mu-seovirasto.

Heikki Korteniemi, siirtyi viime syksynä sinne, missä ei ole enää kiistaa porojen heinävahingoistakaan. Mutta jos hänen sallittiin palata vielä su-tena maan päälle, niin kyllähän myös pian pani töpinäksi. Eikös niitä po-roja ollut parisataa, jotka susi Alakylän paliskunnalta tappoi? Ja jos koko revohkan takana kummittelee Heikki Korteniemi, niin tuntuupa melkein siltä, että hän yksin tein päätti kostaa myös jonkin naapurinsakin puoles-ta. Tuollaisesta poromäärästä kertyy näet pitkä penni. Sillä rahalla ostaisi jo paljon heiniä.

Merkillinen mies kuulostaa olleen muutenkin tämä Heikki Korteniemi. Emme kuitenkaan syvenny pitemmälti hänen sielunvaellustarinaansa. Huomiotamme kiinnittää enemmän sen lähtökohta, porojen aiheuttamat vahingot, joiden vuoksi tämä köyhä mies elämänsä loppuhetkinä synkis-tyi ja kantoi kostoajatuksia.

Tämä puoli tässä jutussa on vakava ja se antaa paljon miettimisen aihet-ta niille, jotka poronhoitoa harjoittavat. Emme tunne nimenomaan täman erikoistapauksen alkuvaiheita emmekä yksityiskohtia, mutta jos Heikki Korteniemeä on aikoinaan kohdannut vääryys, niin ei hän ole ainoa pieneläjä, jonka mieli sen vuoksi on synkistynyt ja joka on joutunut haut-omaan "suden ajatuksia".

Toisaalta on kuitenkin todettava, että kehitys tässäkin kohdin on menos-sa parempaan suuntaan ja voitaneen toivoa, että oikeudenmukainen menettely pääsee vähitellen sille kuuluvaan kunniaan kaikkialla. Mutta missä vielä vääryyttä tehdään, siellä on syytä muistaa, että vääryys kos-taa aina, itsensä ennemmin tai myöhemmin.