Kaarlo Vuomajärvi.
Kittilässä sattui 1930 luvun puolivälissä kummatapaus!
Ja valitettavasti kaikki mitä nyt muistelen teille on ihan totta, totuuven voi tarkistaa vaikkapa sanomalehdistä! Tuosta tapauksesta tehtiin lehtijuttu-kin joskus 1980-90 luvulla, jossa haastateltiin niitä ihmisiä jotka tuon henkilökohtaisesti kokeneena vielä olivat elossa. Leonard Särestöniemi oli eräs heistä. Ja "Leukku" niinko häntä kuttuthin onki tämän minullekki muistellu, ja niin son monet muukki vanahemmat poromiehet.
Soli Korte-Heikkalta (Heikki Korteniemi) Alakylän palkisen porot syönhet, ja polkenhet pilalle lavollisen heiniä. Heikka oli tietenki sulkenut lavon ovet riu'uilla niinkö soli kaikilla tapana. Mutta porot olit kuitenki pääshet lathon, oliko joku pirruuksissan ottanu riu'ut ovelta? Vai mitä oli tapahtu-nut ? Sitä tuskin kukhan tietää. Mutta pientilalliselle kokonainen lavolli-nen heiniä oli iso isku.
Niimpä Heikka tuliki Alakylän paliskunnan kokoukshen ja esitti palkiselle korvausvaatimuksen. Asiastahan synty tietenki kova riita, Ounasjoen itä-puolen poromiehet olit vasthan korvauksia, vaikka kokonaisen palkisen talouvessa yks lavollinen heinijä sinne tänne, oli merkityksetön asija, mutta se periaate!!
Sensijhan Ounasjoen länsipuolen poromiehet olis maksanhet Korte Hei-kan vaatiman mitättömän summan. Mutta asiasta äänestettäessä Korte-Heikkaa puoltavat jäivät vähemmisthön. Silloin Heikalla kiehahti, hän hyppäs ylös ja kiros ja kailotti kovallaäänellä:
- Saatana miekö kuolen mie muutun sueksi ja tapan kaikki Alakylän pal-kisen porot.
Tuon valans vannotuaan Heikka lähti kokouspirtistä ovat paukkuen, niin että ikkunakki helisit.
Kylänäkymä Alakylän Paljulta v. 1920. Kuva: Paulaharju, Samuli. / Museovirasto.
Sutta alethin siis kuttumhan Korte-Heikaksi, joka se oliki niin kummalli-seltako se tuntuuki. Siittä saathjin varmistus ko Korte-Heikan poika oli ollu hevosella heiniä hakemassa. Siinä soli istunu heinähäkin päällä - pyssyki sillä oli ollu, Ounasjoen jäätä soli ajanu. Iso susi oli tullu vasthan eikä hevonen ollu pölänny, eikä matkassa juossu koirakhan, eikä susi ollu tehny koirallekhan mithän, - tietäähän sen Heikan omakoira.
Siihen sattu tietenki sitte kans poromiehet paikalle, ja näit jäljistä mitä oli tapahtunu, ja nostit metelin:
Susi mellasti Alakylän palkisen aluvhella, mutta seki soli yks ihme, ei se menny Ounasjokea yli, - ei tappanu yhthän poroa Ounasjoen länsipuo-lelta. Korte-Heikka oli rehellisen ja oikeamielisen miehen mainhessa, ja sutenaki tolvatessa muisti, että Ounasjoen länsipuolen poromiehet olis maksanhet korvauksen porojen tekemästä vahingosta yhthän tinkimättä Heikan vaatimuksesta.
Korte-Heikasta Alakylän paliskunta lupas maksaa huomattavan tappo-rahan, niin että porukka mettässä vain lisäity. Mutta sitte lumiko vahvu talven myötä, niin vähemmän oli sujenpyytäjiä liikhellä. Mutta Heikkahan ei tappamistans lopettanu!
Niimpä Alakylän palkinen pitiki uuven ylimääräsen kokouksen, joka soli melkosen riitanenki, Ounasjoen itäpuolen ja länsipuolen poromisten kesken. Länsipuolen poromiehjet muistuttelit Korte-Heikan mitättömästä vaatimuksesta, ja nyt oli kohta 200 poroa raatona, pitkin kairaa.
Kokouksessa kuitenki päätethin ottaa ammattimettästäjä sujen taphon, no eihän niitä muita ollu ko Nurron Olli! No Olhin otethin yhteyttä, ja lu-vathin maksaa Ollille reilu päiväpalkka, jos Olli hihtas sujen perässäniin, että se ei kerkejäis tappaa poroja, ja ampus sujen jos sihille saapi.
Olikhan se jo kolmas viikko Ollilla menossa sujen ajossa, ko Heikka suuntaski häjissäns Ounasjoen jäälle, ja lähti pohjosta kohen. No siinä ihan Heikan kotitalon seutuvilla se sitte oli Huilajan Valle kaverines va-hissa. Huilajan Valle oli sitte minunki muistin aikana pankinjohtajana Kit-tilässä. Mutta se siittä. Siinä vahtipaikassa se paleli tietenki hyppysiä ja koparoita, ei sitä yhessä kohen saattanu olla. Mutta siinä pakkasessa värjötellessä hoksas ne, että nyt se susi jolkottaa Ounasjoen jäätä suor-han kohen.
Valle ampu ja siihen loppu Korte-Heikan porontappo. Samassako pyssy-laukes, niin joenmutkan takkaa ilmaantu pitkä mies, vilkasi ja mithän pu-humatta jatko matkaans kotia kohen.
No susi viethin sitte eläinlääkärille tutkittavaksi, mie ennää muista sen eläinlääkärin nimeä. Mutta se oli tarkhan tutkinu sutta, mittonu ja punnin-nu ja tullu siihen lopputulokshen, että susi oli siperialainen arosusi?? Se-ki, jos tuo paikkans pittää on jo kummallinen juttu. Yli 400 poroa se Kor-te-Heikka kerkes sutena ollessans tappaa, ja son suuri määrä yhen su-jen osalle, on siinä tekemistä siinäki.