Kansan kuvalehti 1932.


Ei kuvailla automatkoja, painutaan suoraan Ivaloon. Heitetään mutka Inarin kirkolle, missä Ranta-Antti ja Jänkä-Aapo asuvat. - Edellinen tah-toi tietää kaksi asiaa: nouseeko lohi Inarinjärveen, nyt kun kalaportaat on saatu Kolttakönkääseen, ja Utsjoelleko sitä mennään? - Näihin oli helppo vastata. Lohennousuasiaa mekin ollaan joka ukolta kyselty, sillä onkivehkeet ovat matkassa. Matkan taas pitäisi käydä venepelissä Iva-losta yli Inarin Patsjokisuulle, siitä pitkin Patsjokea Salmijärvelle, ja niin poispäin. Mutta, että ohjelmaan voi tulla muutoksia, on melko mahdollis-ta. Voidaan esimerkiksi keikahtaa Patsjoen ärjykoskiin, jota eräs vaimon-puoli lähtöasemalla tuntui kovasti pelkäävän. Mitenkä kävi Lampion ja Kulta-Turusen viime kesänä - suin päin alas muutamasta nikarasta; ja pöytäkirja, jota äskettäin silmäilin, mainitsi, että Kulta-Turusen ruumiissa oli joukko mustanvihortäviä paukamia, joista voitiin laskea, montako ker-taa mies koskessa oli kiveen äjähtänyt. - Mutta me emme aiokaan las-kea kivelle. - Niin, kukapa se aikoo.

Järvi- ja maantiemaisema Inarin Myösäjärveltä Ivalon ja Inarin välillä.

Selma Särkikankaan akkuna samassa talossa.

Inarin nainen kehrää.
Tässä on Veskoniemi, ensimmäisen seljän, Joensuuseljän, laidassa. Tästä ei ole muuta kerrottavaa kuin, että hartiot ovat märät ukonsateesta ja että talon isäntä tahtoo saada tietää kumpaan, Juutuaan vaiko Ivalo-jokeen, me luulemme lohen Inarinjärvestä nousevan, sillä nyt kuulun muuan engelsmanni jo saaneen yhden -Virtaniemessä. Luulemme, että Ivaloon nousee, sillä Utsjoella ollut tietää puhua myönteisesti. Sitäpaitsi meidän pitäisi saada vähän tietoja reitistä eteenpäin.
Tuuli heilahtaa etelän puolelle; näkyy jo vähän vanhaa taivastakin. Otamme orjan muodon ja istumme kumpikin airoihin, toinen etu-, toinen takahankoihin. On jo ilta, pitäisi jännittää Nanguvuonon suulle Teljopeu-naan. - Alkaa puhaltaa myötäleeltä. Eikö panna uistinta? Ei panna, sillä kun soutu käy kaksihangassa, turha venyttää; ei siitä mikään kerkeä kiinni saada. - Tuuli yltyy ja kääntyy vähitellen myötäpäivään, melkein si-tä mukaa kuin mekin kierrämme Nanguvuonon pohjoisrantaa. - Nyt käy jo siksi kova viuhka, että Maarasaaren rannasta hakataan koivuja keu-laan purjeeksi. - Hyvinpä tämä meneekin, saa vain nähdä malttaako olla satamatta.
Aalto nousee, vene keikkuu - soudamme, soudamme,lehtipurje kahisee keulassa. Ohoh, jopa tulee tavallisen kokoisia pilviäl Sumu hyökkää pe-räämme; tuolla Nanguvuononsuun seuduilla, mistä meidän pitäisi osata sisään, on äkkiä kaikki harmaata - saarimaisemat poissa, edessä kuin aava meri. - Yhä kiihtyy vauhti, myrskynsekainenilma lykkää venettä kuin lastua, koivunlatvat keulasi taipuvat melkein aaltoihin. Paksumpaa sumua, tihkusadetta, isoja pisaroita - vettä että roikaa - kärpylaineita mustin viripinnoin - maata ei missään. On vain kaksi soutavaa miestä, vettä, vettä ja puolipimeä Lapin - heinäkuu. - Näin Inarinjärvi tuttujaan tervehtää.
Äkkiä vasemmalla suuri punainen silmä. Kuu? - Ei, vaan jonkun Inarin eläjän kalatuli männynjuurakossa pyöreän saaren suojapuolella. Sinne-kö me -? - Ei kärsi kääntää venettä, paras painua pitkin aaltoa. Hyvästi siis sinä yksinäinen, jota emme koskaan nähneet,mutta jonka lämmittä-vä tuli antoi meille oikean kurssin. - Vesi valuu, kovailma painaa; toisen täytyy hyökätä perään, vanua melaan, joka kuin veitsi nyt vettä leikkaa.
Talo, -mistä se siihen lensi! Päin rantaa - tuossa venevalkama, sitä kohti! Mikä asunto keskellä Inaria, keskellä Inarinjärveä! Silmätkää vain tuon-ne: ei vain verhot, vaan yläosistaan liinaiset rullakaihtimetkin ovat käsin virkatut kamarin kolmeen akkunaan - kaikki yhdellä väkäpuikolla. Muukin kauttaaltaan sen mukaista. Tämä on jo liikaa uitetuille miehille. - Ulkona myrskyää, vähät siitä, meillä on hyvä vuode, johon kellahtaa. Mutta se mies, joka tulta näytti - nukkuuko hän?
Aamuksi on sumu vyörynyt tiehensä, mutta aurinkoa ei. - Katsellaan kolea tuulisen vuonon yli - siellä näkyy toinen talo. Enempiä ei sitten pe-nikulman renkaalla olekaan. - Tottahan tuossakin käydä pitää. Isäntä kokee verkkoja kotiniemen kohdalla, kun kohti soudetaan: Rannassa kolme pahansisuista rakkia vastaan rähisee, tuvassa kymmenvuotias poika yksin, selittää olevansa Veikko, toimittaa, että koirat ovat Tessu, Seppu ja Topi. - Isäntä on jo liukunut vuonolle etäämmäksi veneineen ja verkkoineen.

Kalakota Tablusaaressa.