Lukutupa no 23-24. 06.12.1905.

”Kotlannin Äijä”




”Englantilaisten kirkko” on erityinen ihmeellisyys Pallastunturilla. Se on Pallasjärven talon maalla ja siitä on monenlaisia tarinoita, ne edustavat erityistä laatua ja aikaa ihmeellisestä romantiikasta. Tarinat koskevat sitä omituista rakennusta, jota kuvamme osottaa puoleksi kirkkoa, puoleksi pirttiä, ainakaan se ei ole rakennus mitään käsitettävää tyyliä eikä mi-tään ymmärrettävää tarkoitusta varten. Sillä siinä saattaa tuskin asua.

Etupäässä tarkoittavat tarinat ihmeellisestä erakosta luonnollisesti eng-lantilaista (tahi skotlantilaista), joka rakennutti talon ja joka asui ylhäällä Pallastunturilla useita vuosia ja joka vihdoin katosi yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin. Hänestä luullaan tiedettävän, että hänen nimensä oli Key, ja että hän kymmeniä vuosia sitten ilmestyi seutuun sekä asettui asumaan sen harvan väestön keskuuteen.

Hän ei sanonut koskaan sanaakaan itsestään, eikä omaisistaan, sai säännöllisesti joka vuosineljännes rahoja kotimaastaan ja hukkasi ne yhtä säännöllisesti kalleisiin ja käsittämättömiin tarkoituksiin. M.m. Ra-kennutti hän jonkinlaison laivan, jota saattaisi käyttää kaikellaisissa ve-sissä ja tarpeen tullen asuntona, jonka vuoksi se varustettiin pyörillä, ve-ne tuli kuitenkin liian raskaaksi ja pian luopui mies siitä asiasta.

Herra ties mikä oli tarkoitus hänen sitten rakentamallaan ”kirkolla”. On arveltu eri tavoilla, mutta kukaan ei tiedä oikein mitä uskoa. (todennä-köisesti huvilan näkötorni) Seudun uutisasukkaille oli mies kultakaivos ja he kyllä ymmärtävät maksun ottamisen taidon. Eräänä päivänä hän läksi pois eikä sen jälkeen enään koskaan näyttäytynyt.

Mutta, ja nyt seuraa romantiikka, joku aika sen jälkeen ilmestyi Pallas-tunturille mustiin puettu nainen, ei enää varsin nuori, joka kuljeksi ympä-ri, katseli miehen rakenuksia ja hetkisen kuluttua läksi pois jälleen yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin. Luultavasti on juttu yksinkertaisempi kuin mitä se on tässä esitetty mutta niin se kerrottiin minulle ja se on kaikki mitä minä siitä tiedän.

Tornio no 88. 13.11.1901

Muistelmia lapin matkoilta


Kesäkuun 21 päivänä lähdemme soutamaan ylös laakea rantaista Ou-nasjokea ja juhanuuspäiväksi saavumme Pallastunturin juurella olevaan Kyrön kylään. Kylä on pienenpuoleinen. Kumminkin on tänne rakennettu huoneisto ensi aluksi kiertokoulua varten, mutta toivottavasti tulee se ai-kaa myöten muuttumaa kansakouluksi. Koulutalo on aika hyvä tarkoi-tustaan varten, siinä on tilava opetussali, mutta opettajalle ainoastaan kamari ja keittiö. Kuten jo sanoin, on Kyrön kylä lähellä komeata Pallas-tunturia, tunturia, josta sanotaan olevan kauneimman näköalan koko laajassa Lapissa.

Eikä suotta kerskattane, sillä moni on ihastunut siihen ikihyväksi, meille kerrottiin esimerkiksi eräästä englantilaisesta Key nimisestä herrasmie-hestä joka oli niin ihastunut Pallastunturia ympäröivään luontoon että muutti asumaan Pallasjärven rannalle. En malta olla hänestä huikan enemmän kertomatta.

Mainitsemani englantilainen kun oli ensin asunut Muoniossa ja Kemijär-vellä, muutti sitten majailemaan Pallastunturin juurelle. Siellä hän ensin eleli eräässä talossa, vuokrasi talon maan metsästysmaakseen, mutta ei hän silti itse koskaan metsästänyt, eikä antanut muidenkaan.

Kuva: 25.05.1912 Helsingin Kaiku no 21.

Piti vaan maata metsäriistan rauhoituspaikkana. Seudun väestöllä oli hän teettänyt työtä, mutta sellaista, josta ei hänelle itselleen, eikä ym-päristölleen ollut mitään hyötyä, hän toimitti vaan työnansioita seudun väestölle.

Mutta eipä tyytynyt ylhäinen englantilainen toisen hyyryläisenä kau'aa asumaan, omaa taloa rupesi rakennuttamaan. Itse oli hän rakennus-mestarina ja työnjohtajana, väliin hän seisautti työn, ettei se niin äkkiä loppuisi, mutta palkan olivat miehet saaneet siitä huolimatta täydelleen. Kun talo oli saatu vihdoinkin valmiiksi se oli jyrkkäkattoinen asunto muu-tama hirsikerros vaan seinänä, muutti hän siihen asumaan ja ensi yötä viettämään uudessa kodissa oli myös kutsuttu yksillä pihoin asuva enti-nen isäntänsä Aaron.

Yöllä sattui nousemaan ankara sade, katto ei pitänytkään vettä, siihen herää sitten englantilainen, kun vesi tippua nopsahtelee lattialle. ”On sa-no tip,tip!" herättelee hän naapuriaan, joka kuorsaa täydessä rauhassa. Katto laitettiin uuteen kuuliaisuuteensittemmin.

Noin viisi vuotta oli englantilainen elänyt yksin tässä uudessa kodissaan kaukana kotimaastaan, mutta lienee sitten ikävä tavannut ”geutleman-nin" koska siirtyi vimein kotimaahan näiltä Lapin rämeiltä.

Matkailulehti no 1. 01.02.1914

Kotlannin-Äijän" kirkko


Pallasjärvellä ”Varsinainen tupa, jonka omistaa eräs Muonion kauppias, oli sulettu, jonka tähden menin lähellä olevaan pienempään rakennuk-seen, missä eräs lohien ammattikalastaja asui. Hänelle oli tohtori L. jo tulostani kertonut. Sain väkevää mustaa kahvia -ilman kermaa, sillä ai-noatakaan lehmää talossa ole. Sitten kantoi mies tavarani veneestä ja me menimme toiseen tupaan, jonka sain asunnokseni. Siellä oli siistiä ja hauskaa; tupaan kuului vielä iso keittiö ja kamari.

Seinät olivat täynnä lohenkalastajien ja metsästäjien nimiä, myöskin Helsingistä, sekä heidän joko onnistuneiden tai onnistumattomien saa-liittensa luetteloita. M. m. oli siellä Bertel Gripenbergin nimimerkki ja sen alle oli merkitty yksi ainoa sana ”ripor" (riekkoja) sekä päivämäärä... Toisen tuvan asukas sanoi hyvin muistavansa ”runoilija-paroonin". Kaikki nämä lapin matkustajat ja metsästäjät olivat saapuneet Pallasjärvelle maanteitse...... ….

Toinen joka muistuttaa lahonneen kirkon jonkinlaista neliskulmaista viet-tävää tornia ja kattoa, on luultavasti noin 40 vuotta sitten ollut asuntona ja rukoushuoneena eräällä englantilaisella, joka vietti muutamia vuosia Pallasjärvellä. Toinen rakennus muistuttaa tavallista aittaa, mutta on omituisen näköinen sentähden, että sen katosta pistää ulos joukko pys-tysuorassa olevia tukkeja. Kerrotaan ”Pallasjärven hullun englantilaisen" olleen hyvin varakkaan miehen, mutta että hän uskonnollisista syistä oli poistunut yhteiskunnasta asettuakseen erakkona erämaahan.

Suomen metsänhoitoyhdistyksen julkaisuja no 5. 01.05.1911.

Pulkat, pororeet, kalastusneuvot ja vanha koskivene, jotka säilytetään ”kirkossa", osottavat hänellä olleen käytännöllisen taipumuksen huo-maamaan Lapin sekä liikennevälineiden että kalastusneuvojen soveltu-vaisuuden. Mutta siitä huolimatta pysyy arvoituksena, miten hän koko-naista neljä vuotta on voinut elää, varsinkin talvisaikana 60°:n pakkases-sa, tuossa vaillinaisesti rakennetussa ”kirkossa" ihan yksin, lähimmän naapurin ollessa 2 peninkulman päässä vuorten toisella puolella.

Mutta näiden neljän vuoden kuluttua hän oli palannut takaisin Englantiin ja pian sen jälkeen kuollut. Sen ajan jälkeen on kaikki ollut koskematto-mina paikoillaan, ainoastaan tuulet ja sää kuluttavat vähitellen ne seinät, jotka 4 vuosikymmentä sitten antoivat suojaa yksinäiselle tuntematto-malle miehelle hänen kamppaillessaan vapaaehtoisesti valitsemaansa elämänkohtaloa vastaan, jonka alaisena hän vähitellen kuihtui kolkossa erämaassa ankaran ilmaston ympäröimänä, lymyillen Lapin kuukausia kestävässä yössä, ikävöiden leppoisempia ilmanaloja, joita suotuisampi kohtalo olisi voinut hänelle antaa.

Myöhemmin ovat muut tuvat rakennetut, mutta ainoastaan yksinäisen ammattikalastajan suojaksi ja kesäisin asuinsijoiksi pitkämatkaisille mat-kailijoille, jotka ovat vaikean taipaleen kulkeneet nauttiak-seen jonkun ajan ihmisen hävitysinnolta säilyneen erämaan rauhasta.... …..Miten sy-vä Pallasjärvi on, ei tiedä kukaan, mutta että se on tavattoman syvä, käy selville siitä, ettei sen pinnalla vesi koskaan lämpene yli 10°. Nestor — toisessa tuvassa asuva lohenkalastaja — luulee sen olevan yhtä syvän kuin Pallastunturi on korkea.”

Haminan Sanomat no 33.

21.03.1914

”Hullun englantilaisen" kirkko Pallasjärven rannalla.


kaukana maamme pohjoisosassa on eräs omituinen rakennus, joka muistuttaa lahonneen kirkon tornia ja kattoa. Se on noin 40 vuotta sitten ollut asuntona ja rukoushuoneena eräällä englantilaisella joka vietti muutamia vuosia täällä maankolkassamme. Kansa ympäristössä nimitti häntä ”hulluksi englantilaiseksi" Kerrotaan Pallasjärven hullun englanti-laisen olleen hyvin varakkaan miehen, mutta että hän uskonnollisista syistä oli poistunut yhteiskunnasta asettuakseen erakkona erämaahan.

Pulkat, pororeet, kalastusneuvot ja vanha koskivene, jotka vielä säily-tetään ”kirkossa", osoittavat hänellä olleen käytännöllisen taipumuksen huomaamaan Lapin sekä liikennevälineiden että kalastusneuvojen so-veltuvaisuuden. Mutta siitä huolimatta pysyy arvoituksena, miten hän ko-konaista neljä vuotta on voinut elää, varsinkin talvisaikana 60 asteen pakkasessa, tuossa vaillinaisesti rakennetussa ”kirkossa" ihan yksin, lähimmän naapurin ollessa kahden penikulman päässä vuorten toisella puolen.

Mutta näiden neljän vuoden kuluttua oli hän palannut takaisin Englantiin ja pian sen jälkeen kuollut. Siitä ajasta asti on kaikki ollut koskematto-mana paikallaan, ainoastaan tuulet ja sää kuluttavat vähitellen ne seinät, jotka neljä vuosikymmentä sitten antoivat suojaa yksinäiselle tuntemat-tomalle miehelle hänen kamppaillessaan vapaaehtoisesti valitsemaansa elämänkohtaloa vastaan, jonka alaisena hän vähitellen kuihtui kolkossa erämaassa ankaran ilmaston ympäröimänä, hymyillen Lapin kuukausia kestävässä yössä, ikävöiden leppoisempia ilmanaloja; joita suotuisampi kohtalo olisi voinut hänelle antaa

Kuva: 01.02.1914 Matkailulehti no 1.

Sanomia Turusta no 83. 10.04.1886

“Englantilaisten kansallistauti” Eräs uhreuden harrastaja


T.A, kertoo seuraavasti:


Eräällä asemalla lähellä Tamperetta on suurimman osan talvea asunut muuan englantilainen mr. K joka useina vuosina kesäisin on oleskellut Suomessa, etenkin Lapinmaassa, kalastellen lohia, ampuen vesilintuja y. m.: Tavallisesti on hän talviksi mennyt kotiin omaan maahansa. Täksi talveksi päätti hän kuitenkin pysähtyä tänne, koska hän arveli täkäläisen ilman-alan terveydelleen etuisammaksi.

Erään ystävän, jonka hän matkoillaan oli tullut tuntemaan, luona majoi-tettuneena sai hän talven kulumaan tuntematta paljon kansallistautian-sa, "kyllästymistä". Nyt kevään tultua syntyi hänessä, kuten muuttolin-nuissa, kaiho pohjoiseen. Jo pari kuukautta sitte alkoi hän valmistautua Lapin matkalle.

Hän tilasi muonaa Helsingistä, laittoi kalastus ja ampumaaseensa kun-toon. Kun hänellä on vene, jonka hän halusi siirtää Enontekiäsistä Muo-nionniskaan asti, hän tätä varten osti kaksi hevosta ja pestasi myös he-voisille hoitajan. Hän sattui saamaan jäykän, itsepäisen rengin, ja kun he tavarat kuormittuna olivat lähtemäisillään, syntyi isännän ja rengin kesken riita kuorman köyttämisestä ja hevosten valjastamisesta, ja kun ei kumpikaan luopunut mielipiteistään. tuli ero.

Mr, K. päätti nyt lähteä yksin matkalle. Hän köytti kuorman oman päänsä mukaan, valjasti toisen hevosenreen eteen, toisen taakse ja lähti mat-kalle. Myllymäeltä, on hän kirjoittanut, valittaen, että kuorma kaatui kaksi kertaa ja että laivakorput, joita hän talvella leipoi, ovat pilantuneet.

Pallasjärven rannalla, taustalla "ym. Kuva: Björkman Leo, Åbo Akademin arkistokokoelmat - Bildsamlingarna, / finna.fi (kuva väritetty.)

Kuva: 08.05.1926 Suomen Kuvalehti no 19.