Kirj. —n. / Kaiku no 73 ja 75. 1916.

Koutokeino.


"Koutokeino" nimitys lienee useimmille Kaiun lukijoille sen verran tuttu, että he ovat ainakin joskus kuulleet Koutokeinoa eli Kautokeinoa mainit-tavan. Kuten tunnettu, sijaitsee Koutokeino Pohjois-Norjassa Finnmar-kenin amtissa. Koutokeino on rajatusten Suomen Enontekiön kanssa.

Kuuluisuutensa saavutti Koutokeino v. 1852 siellä tapahtuneiden uskon-nollisten murhatöiden vuoksi. Osa Koutokeinon lappalaisista oli näet saanut herätyksen. Mutta tuo herätysliike heidän keskuudessaan taita-van johdon puutteessa muuttui raivoisaksi haluksi omin käsin hävittää jumalattomat maan päältä.

Hurmaantuneita kulki rajalla sijaitsevassa Enontekiössäkin, jossa tuo-mioillaan ja uhkauksillaan, jopa käsikähmälläkin, ahdistelivat ihmisiä. - ”Me olemme enempi kun raamattu", - ”me olemme jumalat" j. n. e., oli heidän tunnuslauseensa. Kasvot raivosta vääntyneinä he huusivat, hyp-pivät ja mellastivat, luvaten ryhtyä pitämään tuomiota pahalle maailmal-le.

Lars Jakobsen Hætta 1882/83. Kuva: S. Tromholt.

Niinpä eräskin koutokeinolainen, jonka nimi oli Matti, v. 1852 sylki piispa Frosterusta silmille, kun tämä oli pitämässä piispantarkastusta Muonios-sa. Kuten tunnettua, surmasi sama raivostunut joukko v. 1852 Koutokei-nossa nimismies Buchtin (Lars Johan (1813–1852)) ja kaupp. Ruuth'in -

(viinakauppias Carl Johan Ruthin (1818–1852)) Seurakunnan pappi oli vähällä saada surmansa, mutta Autsista(1 saapui murhajoukon kiinniot-tajia ja pappi pelastui vähissä hengin. Kiinniottojat oli varustetut kurikoil-la ja nuolen nopeudella he ajoivat Autsista poroillaan Koutokeinon sil-joon.(2.

Kysyttiin rasvojoukolta: -Onko rauha?
- Ei ole rauha - oli vastaus.

Tyrmään täytyi kurikoida koko joukko, ennen kun saatiin kiinni ja suljet-tiin heidät väliaikaisesti erääseen aittaan. Kaksi hurmautuneista menetti rytäkässä henkensä. Kiinniottajista ei yksikään, vaikka tosin eräs Klee-metti joutui raivoisan ihmiskimpun alle.

Avzzi v. 1882. Kuva: Kuva S. Tromholt.

Kauppias Ruuthln talo oli kiinniottajain saapuessa vielä Iiekeissä ja ni-mismies Bucht paloi saman talon yliselle. Murhaajat olivat sitoneet vä-kevän Tuuri-äijän. Kun apuväki saapui Autsista, pyysi Tuuri saada tapell-a raivojoukon puolesta Autsista saapuneita vastaan. Murhaajatpa laski-vat hänet irti. Mutta Tuuri kääntyi - kuten luonnollista - kurikoimaan kiinni pitäjiään.

Myöskin Muoniosta päin haettiin apua raivostuneiden kiinniottamiseen, vaikka matkaa on 15 - 16 peninkulmaa. Sieltä lähtikin nimismies seitse-män miehen kanssa pyssyillä y. m. aseilla varustettuna Koutokeinoa kohden. Mutta Palojoensuussa(3. saatiin sanoma, että murhajoukko oli jo saatu kiinni.

Hurmahengillä oli aikomus murhaamisella hävittää ei vain Koutokeino, vaan sieltä edelleen Suomen Enontekiolle ja Muonioon kaikki kylät pu-tipuhtaaksi. Mutta se ei ollut sallittu. Heidän joukkonsa, noin 30-40 hen-keä, kuletettiin Alten-vuonon rannalla sijaitsevaan Alteniin, johan myös-kin kauppias Ruthin ruumis vietiin samassa matkassa. Oikeudenkäyntiä kesti viikkokauden.

Kaksi heistä tuomittiin mestattavaksi ja tuomio pantiin toimeen Altenin mäellä. Vanhat kertovat, että hurmautuneiden päämiehen Aslak Hetan (Jaakosen Aslakan) ”kieli tärisi pari tuntia jälkeen mestauksen", jotavas-toin toinen mestatuista, Maunu, kuoli heti paikalla. Osa murhajoukosta tuomittiin vankeuteen mikä pitemmäksi, mikä lyhemmäksi ajaksi.

Niinpä eräskin Jaakosen Lassi, eli Lars Hetta tuomittiin 12 vuodeksi. Sa-ma Lars Hetta oli vankeutensa jälleen .”kirkkotulkkina" koti seurakunnas-saan (papin norjalaista saarnaa kääntäen lapiksi). Sitäpaitsi hänen apu-aan on käytetty raamatun ja muutamain muidenkin kirjain kääntämises-sä lapinkieleen, jota varten hän matkusti Kristianiassakin.

Vanha lukkari Clement Gundersen (1802-1888); Mary Bahr (Alaska) oli hänen pojantyttärensä. Koutokeinosta v.1882. Kuva: Sophus Tromholt.

Jos ken haluaa nähdä oikein aito-lappalaista yhteiskuntaa, lappalais-pi-täjää, niin sellaisen löytää vielä näinä päivinä juuri Koutokeinosta. Siellä ei ole norjalaisuus eikä suomalaisuuskaan saanut häirityksi lappalais-oloja. Lapinkieli on yksinvaltijaana, lapinpuku, lapin tavat. Kaikki on lap-palaista. Suomenkieltä he kyllä tarvittaissa puhuvat, vaan hyvin murta-malla. jonkuverran norjankieltäkin jotku osaavat. Yhteenaikaan on Kou-tokeinossa pidetty yksinomaan suomalaisia jumalanpalveluksiakin.

Mutta samalla on Koutokeinon väestö kehitykseenkin nähden pysynyt liiaksi alkuperäisellä kannallaan. Mitkään sivistävät voimat eivät ole päässeet sitä muuttamaan. Koko Koutokeinon alkuperäinen väestö on jäänyt huomattavassa määrässä takapajulle, synkkään tietämättömyy-teen, jopa suoranaiseen raakuuteen ja siihen valitettavan suuressa määrässä.

Juoppous ja varkaus ovat tuon heimon pitäneet niin vallassaan, että ne ovat heidän todelliset kansalaispaheensa. Viinaa liikkuu viljalta ja sitä juodaan talvet päästänsä, niin että kunnon ihmisen ei juuri haluta pistää sinne päätänsä. Kesällä on juoppous vähäisempi senkin vuoksi että osa Koutokeinon väestöstä siirtyy poroineen kesäksi merenrannikolle.


Sitä surullisempaa on elämä talvella. Juuri kirkon vieressä ja lainvalvo-jan jalkainjuurella on pääkapakka, joka on kaiken pahuuden keskus, pu-humattakaan muista juopottelupaikoista, jommoisia on miltei joka talo. Ja mitenpä tuollainen elämä menestyisi, jos paikkakunnalla olisi joita-kaan, jotka todella vihaavat kapakoitsemista ja juoppoutta.

Toinen kansallispahe on, kuten jo mainittu, varkaus. Se ei ole suinkaan Lapissa harvinaista että poroja varastetaan, joko merkitsemällä toisen poroja tai teurastamalla kun ne valtoimena liikkuvat kiveliöillä.(4. Mutta koutokeinolainen ei tyydy siihen, hän ottaa säälimättä ajoporonkin ah-kion edestä kun sen omistaja sattuu pistäytymään taloon ja sitoo poron-sa kantoon.(5. Samoin ovat kaikenlaiset matkamiehen tavarat, joita hän raijolla tai muuten kulettaa, mennyttä kalua niin pian kun silmä välttyy.


Tietysti tuossa tuhathenkisessä yhteiskunnassa eivät kaikki ole noin ovelia varkaita ja tietysti löytyy joku rehellinenkin joukossa. Mutta syvälle syöpynyt yleinen kansallinen pahe se vaan siellä on. Tulee ajatelleeksi: onko tuo viime vuosisatan murhaleikki painanut leimansa tähän aitolap-palaiseen kansanheimoon, kun se ei ole vieläkään raakuudestaan päässyt.

Se on sitä kummempaa, ettei mitään sivistystyö näytä heihin tehoavan. Pitäjäässä on jo pitemmän aikaa ollut vaikuttamassa kiintonainen kor-keampi kansakoulu ”Internaatteineen", lukuunottamatta alkuopetusta varten järjestettyjä, lapinkodissa toimivia kouluja. Sitäpaitsi liikkuu pitä-jässä usein sisälähetystyöntekijöitä - ”misunäärejä" —, jotka pitävät saarnoja lappalaisten omalla kielellä.

Kirkossa saarnataan myöskin nykyjään lapinkielellä, vaikka tosin kouto-keinolaiset kirkolliseen hoitoon nähden ovat muuten jokseenkin lapsi-puolen asemassa. Seurakunnassa on nimittäin tuskin koskaan olentais-ta(* pappia läpi vuoden. Tavallisissa oloissa pappi tulee jouluksi ja lähtee heti pääsiäiseltä Norjaan, jossa hän oleskelee kevään, kesän ja syksyn.

*) Vakinaista.

Lestadiolaissaarnamies Koutokeinon kirkon oven edessä v. 1949. Kuva: Giaever A. / Museovirasto.

Mutta usein tapahtuu ettei talvellakaan ole pappia kuin korkeintaan jou-lun ja pääsiäisen pyhinä. Tuon epäkohdan sanotaan johtuvan pappien puutteesta. Koutokeinon pappia tarvitaan kuulemma kesän aikana pal-velemaan muita pikku seurakuntia meren rannikolla, jonka vuoksi hänen on siirryttävä sinne. Aivan viime vuosina on näyttäytynyt merkkejä, jotka ennustavat, että jonkunlainen suursiivous on Koutokeinossa alulla. Mi-ten se rupeaa menestymään, sitä on vlelä tätä kirjotettaissa vaikea en-nustaa.


Mutta että tuollainen suursiivous siellä olisi tuiki tarpeen, siitä asiantun-tevissa piireissä ei ole muuta kuin yksi mieli. Paitsi edellämainituita kan-sallisvirheitä, on olemassa kolmaskin, josta aivan yleisesti puhutaan. Niinpä kerrotaan että myrkytystapaukset eivät kuulu harvinaisuuksiin. Saatetaan ”pois päiviltä" se joka tiellä on! Ja tämän asian yhteydessä on kansan äärettömän syvään juurtuneella taikauskolla valtava osa.

Pitäjäässä sattuu tuskin sitä kuolemantapausta, josta ei huhu kertoisi, että kuolema on muiden tuottama. Kertoman mukaan haetaan ”aineita" kalmistosta, joita tarvittaissa käytetään. Kaivetaan näet saataville ruu-mis, joka ei ole vielä lahonnut. Ruumiin pinnalle muodostunutta karstaa muka kaapitaan säilyyn . . . Tai otetaan eräästä tunnetusta järvesta joku pieni elukka, joka ihmisen vatsaan jouduttua kuuluu paisuvan vaikka poron kokoiseksi!

Näitä tällaisia ”aineita" koutokeinolainen säilyttää. Vihatulleen juottaa hän .”ruumiinmullat" tai ”roskat" viinan tai kahvin seurassa. Mutta ei kuu-lu kaikilla tämä ammatti menestyvän . . . Kai ei liene ”tietäjän lahjoja". Kuuluu käyvän niin, että jos ”satilainen”(6. mene noita ”aineita" liikutte-lemaan, niin joutuu hän itse ensiksi sen uhriksi.

Mutta jolle ”sallimus" on lahjoja suonut, se voipi menestyä... Mutta hä-nelläkin on määränsä! Viisi eli kuusi uhria hän voipi toimittaa päiviltä. Mutta jos ei aikanaan lakkaa, joutuu itse ”tyhjän edellä laukkomaan" ja menettää henkensä. Ja parhaitenkin menestynyt ”aineiden" haltija lo-pulta joutuu itse niiden uhriksi.

Niin jutellaan . . . Niin omituisen järjettömiltä ja mahdottomilta kun nuo jutut kuuluvatkin, ovat ne kuitenkin niillä seuduilla jokapäiväisen keskus-telun aineena. Taikuus ja raakuus on syöpynyt syvälle luihin ja ytimiin.

Koutokeinon hautasmaa v. 1950. Kuva: Kyytinen Pekka. / Museovirasto.

1) Kylä noin peninkulman alempana Koutokeinon kirkonkylää.

2) ”Siljo" on kovaksi tallautunut laajempi paikka.

3) Enontekiön sen aikuinen kirkonkylä, noin 50 km. pohjoisempana Muoniosta.

4.) Asumattomilla seuduilla.

5.) Kantoon = huoneen nurkkaan, vartavasten asetettuun kantoon eli paaluun t.m, s.

6.) Siihen tärkeään tertävään kykenemätön.