Koutokeino.

Lars Jakobsen Hætta 1882/83. Kuva: S. Tromholt.
Niinpä eräskin koutokeinolainen, jonka nimi oli Matti, v. 1852 sylki piispa Frosterusta silmille, kun tämä oli pitämässä piispantarkastusta Muonios-sa. Kuten tunnettua, surmasi sama raivostunut joukko v. 1852 Koutokei-nossa nimismies Buchtin (Lars Johan (1813–1852)) ja kaupp. Ruuth'in -

Avzzi v. 1882. Kuva: Kuva S. Tromholt.
Myöskin Muoniosta päin haettiin apua raivostuneiden kiinniottamiseen, vaikka matkaa on 15 - 16 peninkulmaa. Sieltä lähtikin nimismies seitse-män miehen kanssa pyssyillä y. m. aseilla varustettuna Koutokeinoa kohden. Mutta Palojoensuussa(3. saatiin sanoma, että murhajoukko oli jo saatu kiinni.
Kaksi heistä tuomittiin mestattavaksi ja tuomio pantiin toimeen Altenin mäellä. Vanhat kertovat, että hurmautuneiden päämiehen Aslak Hetan (Jaakosen Aslakan) ”kieli tärisi pari tuntia jälkeen mestauksen", jotavas-toin toinen mestatuista, Maunu, kuoli heti paikalla. Osa murhajoukosta tuomittiin vankeuteen mikä pitemmäksi, mikä lyhemmäksi ajaksi.

Vanha lukkari Clement Gundersen (1802-1888); Mary Bahr (Alaska) oli hänen pojantyttärensä. Koutokeinosta v.1882. Kuva: Sophus Tromholt.
Juoppous ja varkaus ovat tuon heimon pitäneet niin vallassaan, että ne ovat heidän todelliset kansalaispaheensa. Viinaa liikkuu viljalta ja sitä juodaan talvet päästänsä, niin että kunnon ihmisen ei juuri haluta pistää sinne päätänsä. Kesällä on juoppous vähäisempi senkin vuoksi että osa Koutokeinon väestöstä siirtyy poroineen kesäksi merenrannikolle.
Sitä surullisempaa on elämä talvella. Juuri kirkon vieressä ja lainvalvo-jan jalkainjuurella on pääkapakka, joka on kaiken pahuuden keskus, pu-humattakaan muista juopottelupaikoista, jommoisia on miltei joka talo. Ja mitenpä tuollainen elämä menestyisi, jos paikkakunnalla olisi joita-kaan, jotka todella vihaavat kapakoitsemista ja juoppoutta.
Toinen kansallispahe on, kuten jo mainittu, varkaus. Se ei ole suinkaan Lapissa harvinaista että poroja varastetaan, joko merkitsemällä toisen poroja tai teurastamalla kun ne valtoimena liikkuvat kiveliöillä.(4. Mutta koutokeinolainen ei tyydy siihen, hän ottaa säälimättä ajoporonkin ah-kion edestä kun sen omistaja sattuu pistäytymään taloon ja sitoo poron-sa kantoon.(5. Samoin ovat kaikenlaiset matkamiehen tavarat, joita hän raijolla tai muuten kulettaa, mennyttä kalua niin pian kun silmä välttyy.
*) Vakinaista.

Lestadiolaissaarnamies Koutokeinon kirkon oven edessä v. 1949. Kuva: Giaever A. / Museovirasto.
Mutta usein tapahtuu ettei talvellakaan ole pappia kuin korkeintaan jou-lun ja pääsiäisen pyhinä. Tuon epäkohdan sanotaan johtuvan pappien puutteesta. Koutokeinon pappia tarvitaan kuulemma kesän aikana pal-velemaan muita pikku seurakuntia meren rannikolla, jonka vuoksi hänen on siirryttävä sinne. Aivan viime vuosina on näyttäytynyt merkkejä, jotka ennustavat, että jonkunlainen suursiivous on Koutokeinossa alulla. Mi-ten se rupeaa menestymään, sitä on vlelä tätä kirjotettaissa vaikea en-nustaa.
Mutta jolle ”sallimus" on lahjoja suonut, se voipi menestyä... Mutta hä-nelläkin on määränsä! Viisi eli kuusi uhria hän voipi toimittaa päiviltä. Mutta jos ei aikanaan lakkaa, joutuu itse ”tyhjän edellä laukkomaan" ja menettää henkensä. Ja parhaitenkin menestynyt ”aineiden" haltija lo-pulta joutuu itse niiden uhriksi.

Koutokeinon hautasmaa v. 1950. Kuva: Kyytinen Pekka. / Museovirasto.
1) Kylä noin peninkulman alempana Koutokeinon kirkonkylää.
2) ”Siljo" on kovaksi tallautunut laajempi paikka.
3) Enontekiön sen aikuinen kirkonkylä, noin 50 km. pohjoisempana Muoniosta.
4.) Asumattomilla seuduilla.
5.) Kantoon = huoneen nurkkaan, vartavasten asetettuun kantoon eli paaluun t.m, s.
6.) Siihen tärkeään tertävään kykenemätön.