Väinö Kataja. / 11.01.1913 Tornion Lehti no 3.

Kuinka Maija-Kreeta huiputti tullimiehiä.


Pallakan Maija-Kreeta, mökin vaimo Ruotsin puolelta, oli tunnettu mo-lemmin puolin Torniojokea. Hän harjotti vähäistä liikettä, pientä laukku-kauppaa molemmin puolin, siten elättäen vaivaista miestään ja isoa lap-sijoukkoaan. Mutta jo alkoivat Ruotsin puolen tullimiehet, joilla sinä tal-vena oli aikaa joutiloita, hätyytellä Maija-Kreetaakin ja tutkia ja nuuskia hänen kelkallistaan, kun näkivät hänen Suomen puolelta tulevan.

Ja pari kertaa ottivat peslaakiin ruisjauhoja, joita Maija-Kreeta kuljetti Suomen puolen kauppiaasta. Ja sen jälkeen ei Maija-Kreeta päässyt yh-tään kertaa yli, ettei joku tullimiehistä osunut hänen kimppuunsa.

Jauhot olivat sinä talvena tavattoman korkeassa hinnassa Ruotsin puo-lella, jota vastoin ne taas Suomen puolella olivat halvat. Mutta tullimiehet tiesivät sen ja ottivat pois kaikilta, jotka luvatta ja tullia maksamatta koet-tivat säkin tai kaksi saada rajan yli tuoduksi.

Pallakan Maija-Kreetalle tuli hätä käteen. Jauhot loppuivat ja vaivainen mies ja lapsijoukko kotomökillä olivat siksi suur-syömäreitä, ettei niille riittänet ohut jauhovelli niinkuin monelle muulle mökinväelle täytyi riittää .

Kaikille mökkiläisille näytti tulevan hätä käteen, sillä tullimiehet olivat nyt kohdistaneet kaikki epäluulonsa ja kaiken nuuskimishalunsa mökkiläisiä kohtaan, kun ei isompivaraiset enää näyttäneet luntreijaavan(*. *)Salakuljettaa, jopata.)

Mutta pitkä kokemus oli Pallakan Maija-Kreetalla takanaan ja hän alkoi miettiä keinoja, joiden avulla onnistuisi pääsemään rajan poikki. Hän oli Suomen puolen porvarilta vasta ostanut sadan kilon painoisen ruisjau-hosäkin, ja kelkalla vetänyt sen Ison-Herralan makasiiniin. Siellä se kö-nötti makasiinin loukussa, pullea, elinvoimainen jauhosäkki, mutta nälkä kurraili Pallakan mökissä asukasten vatsassa.

Iso-Herrala oli suuri karjatalo ja siitä osti Maija-Kreetakin kaiken karjan antinsa, oli jo vuosikymmenen talven aikana Herralaa piimätalonaan pi-tänyt. Piimästä ei toki ollut tullia, vaikka joka kerta kun Maija-Kreeta pii-mäkelkkoineen Herralasta tuli ja Ruotsin puolelle saapui, niin joka kerta olivat tullimiehet vastassa ja tarkastivat.

Ja vaikka olivat nähneet Maija Kreetan kookkaan keltaiseksi maalatun piimäpytyn, jossa oli kolme mustaa vannetta, monta kymmentä kertaa, niin joka kerta kuitenkin nappulan aukaisivat, kantta nostivat ja katsoivat oliko piimää . . . Piimää oli. Maija-Kreeta sai jatkaa matkaa mökilleen, mutta vihaisia komppasanoja siinä molemmin puolin sanottiin . . .

Eräänä aamuna, sydäntalvella, huiski Maija-Kreeta jo aamuvarhaisella Herralaan, kelkassaan taas tullimiehillekin tuttu piimäpytty. Leipä oli sil-loin jo Pallakassa juuri kaikki, kaksi päivää oli eletty jauhovellillä. Mutta nyt oli Maija-Kreeta luullut hoksanneensa oivan keinon ja kiivaissa aja-tuksissa ja tulisessa vauhdissa kävellä roivi hän Suomen puolen Herra-laan.

Vaikka oli niin varhainen aamu, että ihmiset vasta alkoivat nousta ylös, niin oli ainakin jo muuan tullimies, Oksperi niminen, liikkeellä ja näki Maija-Kreetan menon.
-Piimäänkö Maija-Kreeta on menossa? kysyi.
-Joisitko senkin ja söisit . . . joutilas . . . köyhän omaa himoitset. sähisi Maija-Kreeta vastaan.
- Puhuttele sinä akka virkamiehiä oikealla tavalla taikka muuten sakotan - Tullihurtat ja pirut . . . Tässä vaanitte ihmisten oikeaa omaa ryövärit . . - Suu kiinni ja tiedä huutia.... Kauppaa sinä luutia . . .

Niin puhuttelivat toisiaan tullimies Oksperi ja Maija-Kreeta aamuvarhais-ella. Vauhdissa kävellen saapui Maija-Kreeta Suomen puolen Herralaan. Ja päästyään makassiniin, aukaisi hän pullean jauhosäkkinsä ja lappoi siitä miellyttävän valkoisia Räävelin myllyn jauhoja koko piimäpyttynsä täyteen, tuuman verran kuitenkin jättäen vaille ... Ja kun oli sen tehnyt, niin Herralan emännältä nousi kipollisen piimää ja kaatoi jauhojen pei-toksi pyttyyn.

Herralan emäntäkin tuli uteliaaksi ja läksi katselemaan Maija-Kreetan, aika nokkelan akan hommaa. Ja nähtyään mitä Maija-Kreeta puuhaili, alkoi mainoa ja ihmetellä, että eipä tuommoista keinoa olisi muut hok-sanneet.
- Täytyy sitä köyhän keksiä, vaikka mitä, sanoi Maija-Kreeta. Ne ovat tullihurtat tulleet niin hävittömiksi, että kaikki ottavat pois...kuin sikaritkin taskuista . . .

Ja kun piimä oli siististi levinnyt valkoiseksi kanneksi jauhojen päälle ja pytty näytti olevan parrastasolla sakeaa, vanhanajan piimää, pyyhki Mai-ja Kreeta vielä jauhonpölyt pois laidoilta ja painoi kannen kiinni . . .
- Nyt kun aukasevat kannen, niin . . . piimää näkevät . . . Kun nyt saisit jauhosi onnessa mökillesi! toivotti emäntä.
-Uskon minä, etteivät hoksaa mitään, arveli Maija-Kreeta, kantoi pytyn yhdessä emännän kanssa kelkkaansa ja lähti tikotettua tietä pitkin men-nä viuhtomaan Ruotsin puolelle.

Ruotsin puolelle vievä tie, joka Suomen puolen Herralasta oli suoraan poikki joen tikotettu, nousi maihin Rantakäyrän taloon, jonka pihan läpi sitten jatkui maantiehen. Aamuhämärää tuntui vielä, kun Maija-Kreeta kelkkoineen saapui Rantakäyrän rantaan. Han toivoi, että rajavartia Oksperi, joka oli kaikkein hävittömin sen kylän tullimiehistä ja jonka kanssa Maija-Kreetallakin olivat huonot välit, jo olisi mennyt vahtimatkal-taan matkoihinsa.

Hän käveli kuitenkin rennosti ja käveli huolettomasti niinkuin ennenkin, kun piimämatkalta palasi. Rannassa ei näkynyt yhtään tullimiestä, mutta Maija-Kreeta tiesi, että heidän oli tapana istuskella Rantakäyrän pirtissä akkuna pielessä odottaen poikkitulevia.... Oksperi varsinkin oli ahkera siinä istumaan, mahtavana ja tupakoimaan....

Ei näkynyt pihallakaan ketään ja Maija-Kreeta toivoi jo, että hän pääsikin aivan huomaamatta, koska ei vilahtanut akkunapielessä Oksperinkaan naama niinkuin usein ennen oli vilahtanut . . . Mutta juuri kun hän ehti keskelle pihaa, ilmestyi Oksperi toisesta kujasta.....

Maija-Kreeta ei kuitenkaan hämmästynyt, vaan virkkoi huolettomalla ää-nellä: Pitääkö piimä nyt näyttää? Ja sitä sanoessaan seisahtui ja lähti kantta pytystä nostamaan....
- Siin on... tule maistamaan! sanoi hän sitten rohkeasti.

Oksperi, jolla oli monivuotine kauna Maija Kreetalle, ei kuitenkaan men-nyt likellekään, vaan etempää näki, että piimää oli...
- Mene siitä matkoihisi! Murahti hän ja käveli menemään Rantakäyrän pirttiin.

Mutta sydän pamppaillen jatkoi Maija-Kreeta matkaansa eikä silmän-nytkään taakseen...Mainion keinon oli hän keksinyt! Tällä tavalla saisi hän koko jauhosäkkinsä kuljetetuksi poikki! Näin pytystä....piimä kante-na päällimmäisenä.

Ja iloisena onnistuneesta keksinnöstään käveli hän maantielle ja kotia päin. Alkaisi heti leipoa leipää, kun mökille pääsee.... Mutta maantielle tullessaan, tuli siinä toinen saman kylän tullimies, Kruuki niminen vas-taan....
- Jo tämä piimä on maisteltu ja katseltu..... vaan vieläkö pitää toistami-seen näyttää, sanoi Maija-Kreeta rohkeasti ja seisahtui. Mutta ei Kruukikaan muuta kun silmäsi kelkkaan ja näki, että entinen piimäpyt-typä siinä vain näkyy olevan..... niin sanoi, että mene siitä.

Maija-Kreeta meni ja kun mökilleen pääsi, niin alkoi ensiksi keittää sa-keaa puuroa.


Senraavana aamuna läksi hän taas pyttyineen Suomen puolen Herra-laan. Taas täytti hän pytyn jauhoillaan ja kaasi piimää päällimmäiseksi ja mennä viuhtoi tikoitettua tietä poikki... Oksperi istui Rantakäyrän pirtissä akkunan pielessä, tavallisella paikallaan, näki Maija-Kreetan tulla roimi-van kelkkoineen ja pyttyineen, mutta ei viitsinyt lähteä suukon ämmän kanssa torumaa, vaan ajatteli, että menköön....

Vasta sitten kun Maija-Kreeta oli näkymättömissä, muisti hän, että Maija-Kreeta oli edellisenäkin aamuua tullut piimästä ja hän alkoi miettiä, että sepä nyt on piimän menoa, kun joka päivä käy noutamassa. Ja hän päätti, että jos seuraavana aamuna näkee Maija-Kreetan piimäpyttyi-neen palaamassa Suomen puolelta niin kiusallaan katselee....

Kun seuraava aamu tuli, näki Oksperi Maija-Kreetan taas menevän pyt-tyineen Suomen puolelle, mutta hän pysytteleitse Rantakäyrän navetan takana, niin ettei Maija-Kreeta häntä huomannut.....

Mutta Maija-Kreeta oli myöskin ottanut lukuun, että hän nyt oli kolman-tena aamuna pyttyineen liikkeellä ja arvasi hyvin, että tullimiehet alkaisi-vat häntä epäillä, kun joka päivä nyt piimässä kulki ja ennen ei ollut käy-nyt kun kerran ja kaksi viikossa.... Sempävuoksi ei nyt uskaltanutkaan ottaa jauhoja, vaan sai Herralan emännältä pyttynsä täyteen piimää, jon-ka tarve nyt olikin suurempi kuin leivän....

Oksperi näkee Rantakäyrän nurkan takaa, että jo tulla viuhtoo Maija-Kreeta taas pyttyineen, mutta hän pysyy nurkan suojassa, vartoo...... Maija-Kreeta astuu tulemaan vapaasti, ei silmi ympärilleen eikä ole mis-tään milläänkään..... .Mutta kun hän ehtii Rantakäyryn pihalle, tomahtaa Oksperi nurkan takaa ja tarttuu pyttyyn.... Maija-Kreeta siunaa ja kiroi-lee.....

Siihen kerääntyy talon väkeä ja muitakin kulkijoita ympärille ja utelijaana katsellaan....Oksperi nostaa piimäpytyn kannen pois ja sysää pyttyyn rautakrassinsa....
- Piimää.... Piimää -nauraa väkijoukko.

Maija-Kreeta haukkuu niin paljon kuin suusta saapi tulemaan ja Oksperi viuhtoo häntä rautakrassilla, josta vieläkin tipahtelee sakea, valkoinen piimä.