Apu 1939.

Lapin lumoihin joutunut englantilainen laati rakennuspiirustukset hiekkaan! - Kun talo oli valmis, ryhdyttiin sitä purkamaan. - Koko kylän lapset palkattiin leipomaan - savikakkuja! - Ihmeellinen "lai-vasto". - Englantilaisen "kirkkovene" oli kuljetettava miesvoimin korpien halki! Kotlannin äijä antoi kultarahan jokaiselle naiselle, jo-ka meni uimaan jäiseen veteen!

Kuka oli salaperäinen "Kotlannin äi-jä"


Puolisen vuosisataa sitten ilmestyi Pallastunturin juurella olevaan lappa-laiskylää nouto muukalainen - pitkä, laiha, hiukan kumaraharteinen mies, joka puhui outoa kieltä ja näytteli lappalaisille kiiltäviä kultarahoja. Ei ollut mies suomalainen, ei ruotsalainen - eikä liioin itärajan takaa tul-lut. Kukaan ei hänen outoa mongerrustaan ymmärtänyt, mutta jollakin tapaa saatiin selville, että vieras halusi ruokaa ja yösijaa. Ja koska mies maksoi kaiken kiiltävillä kultakolikoilla, palvelivat koltat häntä parhaan kykynsä mukaan.

Muutamia päiviä vietti muukalainen kolttakylässä ja lähti sitten samoile-maan tunturien kaakkoispäässä sijaitsevanl uonnonihanan Pallasjärven rantamia. Tällä taipaleellaan hän kohtasi erään ruotsalaisen turistin, joka osasi hieman englantia ja ryhtyi puheisiin muukalaisen kanssa. Itsestään ja elämästään ei vieras paljoa kertonut - myönsi vain olevansa englan-tilainen ja haluavansa ostaa suuremman maa-alueen Pallasjärven ran-nalta. Ruotsalainen lupautui tulkiksi ja niinpä palattiinkin yksissä tuumin takaisin tunturin juurella olevaan kolttakylään.

Alettiin siinä sitten hieroa kauppoja. Vieras näytteli suuria rahojaan ja lappalaiset totesivat ne kaikkivoiviksi Englannin punniksi. Niillä oli ihmei-tä tekevä voima, sillä jo samana iltana päätettiin maakaupat. Kyläläiset lupasivat vieraalle lähes 700 hehtaarin suuruisen maa-alueen Pallasjär-ven rannalta. Engelsmanni maksoi vaaditun kauppasumman kultapun-nilla ja niin oli hänestät ullut maanomistaja. Jouduttiinhan siinä kauppa-hommassa merkillisen vieraan nimikin mainitsemaan, mutta koska koltat eivät osanneet sitä lausua, ristittiin vieras ilman muuta "Kotlannin äijäk-si".

Pian alkoi omituinen muukalainen herättää ihmetystä paikkakunnalla. Rahaa näytti hänellä olevan loputtomiin ja hän suorastaan kylvi kultako-likoita lappalaisille. Pian saatiin vieraan mongerruksesta selville, että hän tarvitsi suuremman määrän työvoimaa uudistilalleen. Puolikymmen-tä lappalais-ukkoa lähtikin asiaa toimittamaan ja seurauksena oli, että Pallasjärven rantamille alkoi tulvia joukottain työhön pyrkijöitä. "Kotlan-nin äijä" otti miehet puheilleen, antoi kullekin kultarahan etumaksuksi ja selitti parhaimman taitonsa mukaan, mihin töihin oli ryhdyttävä. Raken-nushirsiä oli ensiksi metsästä kaadettava ja ne ajettava äijän määrää-mälle paikalle. Osa miehistä sai aloittaa hirsien piiluamisen ja kivitöihin pystyvät ryhtyä kivijalkaa rakentamaan.

Ei ollut äijällä mitään piirustuksia näytettävänä, mutta kävelykepillään hän piirteli Pallasjärven rantahietikkoon tulevan talonsa ääriviivoja, kut-suen työmiehensä piirustusta katsomaan. Ihmeellinen oli tämä Lapin korpeen kohoava rakennus. Siitä piti tulla jonkinlainen kirkon ja maa-laistalon välimuoto - korkeine torneineen ja kaari-ikkunoineen. Kaksi-kymmentä suurta huonetta oli taloon rakennettava ja kaikkien rakennus-hirsien piti olla punaista lapinhonkaa.

Saivat siinä rakennusmiehet toisenkin kerran korvallistaan kynsiä. Moi-sen talon rakentaminen ilman piirustuksia ei ollut niinkään helppo hom-ma - ja mestarin puheistakaan kun ei paljoa selvää saatu. Mutta "Kot-lannin äijä" hääri aamusta iltaan rakennusmestarina miestensä joukos-sa neuvoen kädestä pitäen, miten mikin paikka oli tehtävä. Niin oli ukko itsepäinen, että elleivät työmiehet lyöneet naulaa juuri siihen paikkaan, minne hän oli osoittanut, täytyi se kiskoa pois ja hakata uudelleen mää-räpaikkaansa.

Kokonaisen kesäkauden kesti talonrakentaminen. Pitkien taipaleitten takaa saapui lappalaisia sitä ihmettelemään. Toiset luulivat kirkkoa rakennettavan - toiset "tornikaupungista" huhusivat. Ja kyllä "Kotlannin äijän" linnasta kummallinen rakennustaidon näyte tulikin ja sievoinen summa siihen puntia upposi.

Mutta kun rakennus viimein valmistui, ei ukko ollutkaan siihen tyytyväi-nen. Hän komensi joukkonsa sitä purkamaan. Kaiken täytyi nytkin ta-pahtua perusteellisesti. Jokainen naula oli varovaisesti irti kiskottava, ojottava ja asetettava tarkoitusta varten varattuun laatikkoon. Meslari it-se valvoi, ettei ainoaakaan naulaa heitetty hukkaan.

Hullun maineessa oli "Kotlannin äijä" ollut lappalaisten keskuudessa jo tulostaan saakka ja vähitellen huhu yhä sai vahvistusta muukalaisen merkillisistä päähänpistoista. Äijä nimittäin palkkasi koko kylän lapset rakennuspaikalle - leipomaan pieniä savikakkuja. Ne kuivatettiin huolel-lisesti auringonpaisteessa ja kun niitä oli kertynyt rannalle melkoinen röykkiö, määräsi ukko lapset kaarnalaivoja vuoleskelemaan. Päivät päästään rakensivat lappalaislapset näitä leikkikaluja ja saivat aina jon-kin kiiltävän kolikon palkakseen. Viimein kai äijä arvioi "laivaston" kyllin suureksi koskapa hän komensi lapset lastaustöihin. Kuivatut savikakut piti lastattaman kaarnalaivoihin ja nämä sitten lähetettämän jokea alas. Laivat loppuivat kuitenkin kesken ja puolikymmentä rakennustyömiestä sai käskyn ryhtyä vuolemaan lisää laivoja. Niin saatiin lopulta kaikki sa-vikakut laivatuiksi ja tuhansia kaarnalaivoja purjehti sinä kesänä Pallas-jokea alas.

"Kotlannin äijän" kirkko, josta torni on luhistunut.

Mutta muitakin hullutuksia "Kotlannln äijä" keksi. Hän matkusti Kemijär-velle, palkkasi siellä taitavimman veneenrakentajan tekemään kirkkove-neen suuruisen "kymmensoudun" ja maksoi tinkimättä veneen tekopal-kan etukäteen. Kun vene sitten valmistui, komensi äijä kymmenkunta työmiestään matkaan. Heidän oli määrä vetää vene korpien halki Pallas-järvelle... Mukavin keino olisi tietenkin ollut soudattaa se Pallasjokea myöten määräpaikkaansa, mutta sellaiseen ei ukko suostunut. Hän lu-pasi vetomiehille hyvän palkan, mutta määräsi päivän, jolloin veneen piti olla perillä.

Sattuipa kuitenkin niin, että kesken veneen vetämistä täytyi joidenkin miesten lähteä heinäntekoon - ja niin jäi vene joiksikin päiviksi seiso-maan korpeen. Tästä tiedon saatuaan ukko vimmastui silmittömästi, ajoi loputkin vetäjät tiehensä - eikä maksanut kenellekään lupaamaansa palkkaa. Miehet vetosivat asiasta oikeuteen ja tämä tuomitsi "Kotlannin äijän" suorittamaan vetäjille sovitun palkan kaikkine kuluineen. Saatuaan kuulla oikeuden päätöksen, tuli ukko hyvälle tuulelle ja kerrotaan hänen kehnolla lappalaismurteella mongertaneen:
- Sainpahan taas muutamia puntia kulutetuksi!
Mutta valtava vene jäi Pallaakorpeen mätänemään. Siellä sen ruho on vieläkin nähtävänä - puoleksi suohon painuneena.

Kerran taas "Kotlannin äijä" lupasi punnan rahan jokaiselle Lapin eukol-le, joka menisi uimaan Pallasjärveen. Oltiin jo lokakuussa ja järven ran-nat olivat ohuessa jäänriitteessä, mutta kuultuaan äijän tarjouksen, akat kilvan riisuutuivat ja hyppäsivät järveen. "Kotlonin äijä" naureskeli ran-nalla ja heitti punnan kolikon jokaiselle kylmän kylvyn ottaneelle.

Tämän kaltaisia hullutuksia kerrotaan "Kotlannin äijän" keksineen loput-tomiin. Paikkakuntalaiset pitivät häntä löyhäpäisenä ja kieltämättä lie-nevätkin ukon tavat olleet hieman omituiset... Liekö tuo sitten johtunut hulluudesta, vai liiasta viisaudesta? Vaikea sanoa

Eräät ukolle ulkomailta tulleet kirjeet joutuivat kulkemaan Kemijärven postimestarin käsien kautta ja tämä kertoi, että erakon tittelinä oli lordi. Nimi oli kuitenkin niin monimutkainen ja epäselvästi kirjoitettu, ettei pos-timestarikaan saanut siitä selvää... Jotkut ruotsalaiset matkailijat, jotka joutuivat tapaamaan äijän Pallasjärvellä, ovat kertoneet, että erakko oli hienosti ja monipuolisesti sivistynyt mies. Hän oli matkustellut ympäri maailmaa ja puhui useita sivistyskieliä. Mutta kenellekään ei erakko ilmaissut, mitkä syyt olivat ajaneet hänet vuosikausiksi Pohjolan karuun erämaahan.

Vietettyään puolikymmentä vuotta Pallasjärvellä, äijä eräänä kauniina päivänä kokosi tavaransa, palkkasi neljä lappalaista kantamaan matka-arkkujaan ja jätti ikipäiviksi hyvästit maatilalleen. Lappalaiset seurasivat hänen mukanaan Ruotsin rajalle ja saivat hyvän maksun vaivoistaan. Sinne hävisi "Kotlannin äijä", eivätkä pallasjärveläiset hänestä sen jäl-keen mitään kuulleet.

Pitkälle ei merkillinen erakko Lapista kuitenkaan poistunut. Hän nimittäin asettui asuinaan Muonioon, jossa joitakin vuosia myöhemmin kuoli. Niin päättyi tämän salaperäisen muukalainen tarina, mutta hänen muistonsa elää yhä Lapin asukkaiden keskuudessa. Pallasjärven rantamilla on "Kotlannin äijät" maatila ja sortunut tornirakennus. Suohon uponnut valtava veneen ruho puhuin myös omaa kieltään oudosta muukalaises-ta, joka eli ja kuoli erakkona kaukaisen Lapin lumoissa.