New Yorkin uutisten joulualbumi 1.1.1927.

Kullanetsinnän historiaa Suomen Lapissa.


Ensimmäinen kultalöytö Suomen Lapissa tehtiin v. 1867. Löydön teki muuan norjalainen Tenojoen varrella. Kun tieto siitä levisi muualle Suo-meen, lähti muuan miesjoukko kultaa tavoittelemaan. Retkeilijäin tarkoi-tus lienee ollut samoilla Tenon varsille saakka, mutta löysivätkin he kul-taa jo paljon lähempää: Ivalojoen rannoilta kuusi penikulmaa jokisuulta ylöspäin. Siitä, miten he kullankaivuussa onnistuivat, ei ole tarkkoja tie-toja. Joka tapauksessa “kultakuume” silloin verrattain pian tyrehtyi. Taka-Lappiin samoillut miesjoukko palaili takaisin, osa hyötyneenä, osa köy-hempänä kuin lähtiessään.


Mutta v. 1869 ja sitä seuranneina lähivuosina alkoi Lapin kultakentille oikea kansainvaellus. Sen aiheutti raahelainen merimies Edvard Björk-man, joka Austraaliaan asti oli kuullut kohistavan Lapin kullasta. Ottaen tovereikseen toisen raahelaisen merimiehen, Lepistön, ja oululaisen Er-vastin, lähti tämä Amerikan, Australian ja Uuden Seelannin kultakentillä kokenut ja oppinut kullankaivaja Lappiin sillä seurauksella, että muuta-man kesäkuukauden työn tuloksena miehillä oli kultaa noin 6,000 mar-kan arvosta, joka summa siihen aikaan oli suuri raha yhden kesän an-sioksi.

Nyt sai kultakuume sellaisen vauhdin, että keväällä 1870 virtasi miehiä mustanaan kohti Pohjois-Lappia

Ivalojoen kultapitoista rannikkoa.

Kartta: Teknillinen aikakauslehti no 7. 01.10.1918.

Matka kultamaille oli tavattoman vaikea, sillä siihen aikaan ei ollut Lapis-sa maanteitä, kuten nyt, jolloin Rovaniemeltä Petsamoon päästään mu-kavasti parissa päivässä. Paitsi pitkää maamatkaa oli sauvottava monta kymmentä penikulmaa jyrkkiä koskia. Myöskin valtio kiinnitti huomiota Ivalon kultakenttiin ja määräsi, ettei hallituksen luvatta saanut kukaan kaivaa kultaa. Sitäpaitsi oli osa löydöistä luovutettava valtiolle. Valtion etuja valvomaan lähetettiin Ivalojoelle tuomari, nimismies, insinööri ja poliiseja, joille asunnoksi rakennettiin kuuluisa Kultala. Rauhallinen erä-maa muuttui pian kaupungiksi. "Uudeksi Californiaksi" mainittiin silloin Lapin kultamaita. V. 1873 oli kullanetsijöitä Ivalossa lähes 500, ollen hei-dän lukumääränsä silloin korkeimmillaan.

1880-luvulla alkoi Lapin kultakenttien maine nopeasti laskea, kunnes se taas puoliväliin kolmatta kymmentä vuotta sitten äkkiä nousi. Kemijärve-läinen Henry Kerkelä yhdessä Puolangalta tai Pudasjärveltä kotoisin olevan Aukusti Puhakan kanssa teki yllättävän kultalöydön Inarin Laa-nilassa. He löysivät kultaa vuoresta ja tämä löytö herätti suurta huomiota koko maassa. Oletettiin, että kysymyksessä olisi pitkä yhtenäinen kulta-suoni ja sen olettamuksen varassa käytiin kaivamaan esille "kultavaras-toja." Emäsuoni jäi kuitenkin löytämättä ja yrittäjät romahtivat. Konkurss-eja tapahtui siellä täällä, missä vain asianomaisten kultayhtiöiden osak-keita oli ostettu. Sammui taas satu Lapin kullasta.


Puolikymmentä vuotta sitten heräsi tiedemiespiireissä ajatus tutkia pe-rusteellisesti jo aikaisemmin keksityt kulta-alueet. Prof. Pentti Eskola teki Lappiin tutkimusmatkoja ja päätyi lupaaviin tuloksiin. Aikaisemmin jo mo-neen kertaan kaivetuilla alueilla laskettiin kultaa olevan vielä pari tuhatta kiloa! Seurauksena oli, että tälle alueelle perustettiin miljoonan osake-pääomalla kultayhtiö, Oy. Ivalojoki Ab., joka ryhtyi kaivamaan kultaa ko-neellisin menetelmin. Yhtiö hankki Lappiin höyrylapion sekä lukuisan määrän koneita, kaivoi pari vuotta Ja lopetti toimintansa. Yhtiön johdos-sa oli eräs insinööri, jolla tuskin oli ennestään kokemusta kullankaivus-sa. Ainakin sitä vanhat kullankaivajat vakavasti epäilivät. Summa oli kui-tenkin se, ettei koneellisen kullanhuuhdonnan Lapissa sanottu kannatta-van. Insinööri väitti prof. Eskolan laskelmia epäonnistuneiksi t. s. kultaa ei kysymyksessä olevilla alueilla olisi niin paljon kuutiometriä kohden kuin prof. Eskola oli laskenut.

Samaan aikaan koetti onneaan lähellä Ivalojoki-yhtiön työmaita Oy. La-pin Kulta niminen yhtiö, jonka johdossa piti olla kaksi kokenutta ammat-timiestä. Osakepääoma oli vain 750,000 markkaa, joka summa kului vai-keisiin raivaustöihin ja alkuvalmisteluihin. Tämäkin kultayhtiö on nyt ro-mahtanut. Viime syksynä se jätti konkurssihakemuksensa. Yhtiön päära-hoittaja ei ole ollut halukas kiinnittämään yhtiöön enää lisää varoja. Tois-taiseksi on kuitenkin julkisuudessa jäänyt selvittämättä peloittiko Ivalojo-ki-yhtiön kohtalo vai oliko tosiaankin niin, että yhtiön kokeilut eittämättö-mästi osoittivat, ettei maksa vaivaa jatkaa enää kullanetsintää. Lopetta-misen syyksi on vain lyhyesti ilmoitettu, ettei yhtiön valtaamilla alueilla ole kultaa. Ja kuitenkin vajaa vuosi sitten kerrottiin saman yhtiön taholta, että sen työmiehet olivat valmiit osapalkalla huuhtomaan kultaa yhtiön alueilta.

Ivalojoen Kultala 1900-luvun alussa. Kuva: Benjamin Frosterus, 1903. GTK.

Geologeja, apumiehiä ja kullanhuuhtojia Kultalassa. Vas: 1) tuntematon, 2) Mikko Törmänen, 3) Heikki Mikkola, 4) Tuomas Törmänen, 5) tuntematon, 6) poliisi Mikko Kiviniemi, 7) Emil Sarlin ja 8) J. J. Sederholm. Kuva: J. E. Rosberg, 1901. GTK.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että usko Lapin kultaan on näistä puolin mennyttä. Se elänee vain Ivalojoen rannoilla, joissa vanhat kultamiehet "vaskaamalla" edelleenkin kultaa etsivät ja väliin onnistuvat löytämään karkeammankin jyväsen tuota haluttua metallia.

Tähän mennessä on Ivalon kulta-alueilta saatu kultaa noin 55 kg., siitä ensimmäisenä vuonna kokonaista 50 kg. "On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken," laulaa runoilija ja niin taitaa lopultakin olla. Sillä jos onkin Lapissa kultaa, niin ei ole sen ottajata. Ei ole pääomia riittävän voimakkaita yhtiöitä varten, ei ole ammattitaitoa.


Mitähän olisi, jos Amerikan suomalaisista joku tämän alan ammattimies poikkeaisi joskus Lappiin ja tutkisi, onko siellä kultaa siinä määrin, että sitä koneellisesti kannataisi kaivaa? Oli vahinko, että se Amerikan suo-malainen, joka kymmenkunta vuotta sitten ryhtyi Lapissa yrittämään, kuoli tapaturmaisesti kesken lupaavien touhujensa. Olisikohan toista, joka uskaltaisi jatkaa siitä, mihin hän lopetti? Siinä mielessä ovat nämä rivit kirjoitetut.