Pentti Stoor.

Kultaman Eelis.


Enontekiön erikoisista ihmisistä ei voi puhua kertomatta Kultaman Ee-listä – Eelis Leppäjärvestä. Tällä oli taloon tullessaan tapana kätellä kaikki paikallaolijat ja esitellä itsensä. Tervehtiessä hän ojensi ”peh-meän” velton käden puristamatta ollenkaan tervehdittävää, käänsi pään-sä pois katsomatta toista lainkaan ja esitteli itsensä monotoonisella ää-nellä, nopeasti puhuen, huulia juuri liikuttamatta Kultaman Eelinä ”seit-semän maan edustajana”. Hän omien sanojensa välitti raamattuja seit-semään maahan – lähinnä pohjoismaihin ja Israeliin. Eelis oli syvästi us-konnollinen, joka pois lähtiessään kätteli taas kaikki ja toivotti heille ”ju-malan rauhaa”.

Eeli asui 15 km Kuttasesta pohjoiseen olevassa Kultaman kylässä, jon-ne johti vain polku ja jossa minun ensimmäisen käyntini aikoihin oli neljä taloa. Kylän vanhin asukas oli Kultiman Kalle, joka 96-vuotiaana oli juuri niittänyt talon ympärillä olevan kedon heinät.vikatteella. Eelin vaimo oli Kallen tyttö. Eelillä oli kaksi minun ikäistä poikaa Arvi ja Aimo.

Lisäksi Kultamassa asui Vuontisjärvestä lähtöisin oleva poromies ”Rikun Ransi”, Frans Välitalo. Ransille tehtiin raivaussuunitelma kuivalle hiekka-kankaalle, johon tämä aikoi kärrätä porojen ventämisestä syntyneet jä-kälän muruset lisäämään maan ravintopitoisuutta.

Ransi oli leski, jonka tyttö Inka kävi koulua Hetan oppilasasuntolasta ku-ten Eelin pojat Arvi ja Aimo. Inka oli varsin nätti tyttö, jota kylän pojat kä-vivät asuntolassa piirittämässä. Meidän Olavikin oli käynyt häiriköimässä Inkan huoneen ikkunan alla ja kärähtänyt Seuraavana päivänä opettaja Kortelainen nuhdeltuaan poikaa totesi:

- Olavissakin se Inka aiheuttaa pullin tunteita.

Kultiman Eelis eli Eelis Leppäjärvi vas. ja Jussi Syväjärvi.

Kultimassa v. 1950, norjalainen renki asentaa rekirautoja komeaan ajorekeen. Lapset Anni ja Antti Leppäjärvi. Kuva: Pekka Kyytinen. / finna.fi

Pekka Kyytinen haastattelee Luisa ja Kalle Kultimaa Enontekiön Kultimassa v.1950. Kuva: Kyytinen Pekka. / Museovirasto.

Eelillä oli tapana keskeyttää lause ja vähän mietittyään hypätä ajatuk-sesta toiseen. Eeli killasi Aimo poikaansa:

- Se meijän Aimo poika, se on viisas poika … se pisti saksilla silmhään.

Aimo oli joskus lapsena loukannut toista silmäänsä. Eeli oli juuri päättel-emässä sunnuntairukousta. Kun hän vilkaisi ulos ja näki Aimon navetan katolla, hän lausui:

- Isän, Pojan ja … Voi peeveli.

Aimo poika riippuu silmästä navetan katolla.” Aimo oli jäänyt housun takamuksesta kiinni navetan räystäälle. Eeli selitti, kuinka hyvä heidän Arvnisa oli muurarina.

- Meijän Arvi, se on niin hyvä muurari. Se muurasi Pellikallekin piisin, jo-hon tuli niin hyvä veto, että … puut lentelivät katolle.

Viimeksi kesällä -65, kun polkutietä pääsi jo Ala-Kultamaan, käytin isää Simcalla tämän viimeisellä virkakäynnillä Kultamassa. Silloin vain yhdellä sormuksella varmistettu vaimoni Vuokkokin oli mukana. Eeli kertoi, kuinka Pellikka tuli kosimaan tämän tytärtä.

- Mie kysyin millä sie menaat elättää vaimosti. Se sanoi, että mulla on kuuven kilon lohi ja 200 kruunua rahhaa,… mie lupasin tyttären sille vai-moksi.
Sitten Eeli kysyi, mistä se sinun vaimosti on kotoisin, kääntyi poispäin ja käveli pöydän päähän. Kun vastasin, että Torniosta, Eeli totesi:

- Jaa, joka paikasta niitä vaimoja vain haethaan.