Seura 1936.


Mies, joka oppi kirjoittamaan papin piirtämien kirjainmallien mukaan, ky-häsi 50 vuodessa opuksen, joka paikalliskuvauksena ja ajan kuvasti-mena on korvaamaton.

Kummallinen päiväkirja, jota pidet-tiin puoli vuosisataa



Mie olen syntynyt sinä 11. päivänä heinä kuusa 1819. Kuoli minulta isä 4. päivä helmi kuusa 1841. Maalis kuun 21. päivä 1844 kuoli minulta äiti. 1848 olen mie nainu, näin alkaa eräs kummallinen muistio, jonka muuan kansanmies aloitti v. 1852 - ja viimeisen sivunmerkinnät ovat peräisin vuodelta 1900. Kaukana Lapissa, Kittilän Alakylässä, teki Vene-Aapo merkintöjään kaikessa hiljaisuudessa päivä päivältä, viikko viikolta, vuo-sikymmen vuosikymmeneltä. Hän tarkkaili elämää ja hiljaista Lapin aher-rusta ympärillään ja vei tunnontarkasti noihin muistikirjoihinsa kaikki, mi-tä hänen läheisyydessään tuona puolisatavuotiskautena tapahtui.- Eikä yksin hänen läheisyydessään ja kotikylässään, vaan Vene-Aapon ih-meellisessä muistiossa on lyhyet selostukset huomattavimmista valtiolli-sista tapahtumista, oudoista luonnonmullistuksista, pyrstötähtien kiidän-nästä ja monista muista.

Tämä Vene-Aapon opus lienee meillä ainutlaatuinen tekele. Ajatelkaa-han vain, että aivan tavallinen, köyhä Lapin mies, joka kaiken kukkuraksi oppi kirjoittamaan siten, että Kittilän pappi piirsi hänelle malliksi kirjai-met, ryhtyy pitämään tarkkaa päiväkirjaa elämäntoilauksista syrjäisessä maan kolkassa, tiettömien ja poluttomien kairojen ja jänkien takana. Ja vuonna kahdeksantoista ja viisikymmentäkaksi! - Eiköhän Vene-Aapo ollutkin vain yksi aikansa merkkimiehistä, joka jätti muistomerkiksi jäl-keensä nuo kummalliset ja omalaatuiset "Aikain Muistonsa".

Antakaamme Vene-Aapon itse esitellä itsensä kahdeksankymmenen-neljän vuoden takaa. —

"Kymmenvuotisesta alkaen rupesin kulkemaan isä vainaan kanssa ve-neen tevosa - 17 vuoellain aloin tehä veneitä itte. Niitä veneitä olis sa-tamäärin, joisa olen ollut teosa. Vasta laitoin vene huoneen 1856 ja tehin siinä. Mie olen tehnyt enimmäksein aivan yksin veneitä. - Ja tervaa pruukanu kansa." - Esittelyn jälkeen tulee sitten: "Mie kiriotan Aikain Muistoja. - J. A. Jääskö."

Tämä veneentekijä J. A. Jääskö, jonka koko Kittilän pitäjä ja naapuripitä-jätkin tunsivat paremmin Vene-Aapon nimellä, oli kaikin puolin Perä-La-pin merkkihenkilö. Paitsi sitä, että hän oli ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen mies pitäjässä, oli hänen hallussaan myös kirjasto, jossa olivat ajan huo-mattavimmat suomenkieliset teokset. Vene-Aapo lienee myöskin ollut siihen aikaan ainoa Kittilän pitäjäläinen, jolle tulivat "Suometar", "Oulun Viikkosanomat", sittemmin Kivekkään "Kaiku" sekä Gummeruksen "Ky-läkirjaston Kuvalehti". Toimipa Vene-Aapo "Kaiun" Kittilän kirjeenvaih-tajanakin.

Pitäjäläiset, joille tämä outo kirjamies sivutöinään muuten kyhäili asia-kirjoja ja muita tarpeellisia kirjelmiä, pitivät Aapoa suorastaan ihmeenä. Hänen suurta tietoviisauttaan kummasteltiin naapuripitäjissäkin - mutta suurinta ihmettelyä herätti se, että tuo kummallinen Aapo aivan omaksi huvikseen, ihan turhan päiten, alkoi panna paperille "Aikain Muistojaan".

Eihän toki kaukaisessa Kittilän Alakylässä noihin aikoihin suuria tapah-tumia sattunut - sellaisia, että niistä oikein kirjaa olisi pitänyt pitää. Mitä-pä siellä! Mutta vähäisetkin tapahtumat kirjoittaa Vene-Aapo uskollisesti "Aikain Muistoihinsa". Lähes viitisensataa sivua käsittää opus, ja siinäpä kulkeekin silmiemme ohitse kaukainen Lapin kylä iloineen ja suruineen ja jokapäiväisine tapahtumineen. Aapon "Aikain Muistot" on jonkinlainen menneen ajan kuvastin, jonka arvo ei koskaan tule pienenemään.

Suurimman osan Vene-Aapon kirjasta täyttävät ilmojen ja vuodenaikojen kuvaukset. Nehän merkitsivät" - hyvät säät ja hallat - niin kovin paljon kaukaisen ja kituliaan Lapin kylän elämälle. Lumentulot ja lumenlähdöt, tulvat ja sääskiset kesät kuvataan opuksessa vuosi vuoden jälkeen. Pakkasta on Vene-Aapolla monenlaista. Väliin talvisydännä saattaa olla vain "pakkasenlainen" tai "kuurotuspakkanen" tai "vitipakkanen". Mutta sitten saattaa tulla jo "rautainen kylmä", "kipsa pakkanen", "vingerä pakkanen" ja "pakkas häkärä niin että ei kylä nävy". "Kurikkapakkanen" ja "tulipalopakkanen" ovat jo jotain, mutta niistäkin vetävät voiton "kau-heija pakkanen" ja "siperjalainen kylmyys", jolloin jo "väki viina pruvari-kin" näyttää 60 astetta ja "elävä hopeija on peräti kylmettyny".

Kesän ilmoista merkitsee Aapo taas poudat ja sateet ja ukkoset. Joskus kulkee ukkonen kairojen ja jänkien yli harva se päivä ja Aapo kirjoittaa, että "Ukko kulkiki ja panikin vielä" tai "ukko pani aamula ja päivällä" tai "ukko pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja salamat läiky yön pimeydesä ihanan kirkasti ja satoi".

Omalaatuiset kuvaukset ovat taas Aapon "Aikain Muistoissa" harvinaiset luonnonilmiöt. Syksyllä 1858

"näkyy suuripyrstö tähti auringon ja Otavan välillä", ja Aapo merkitsee: "Tällä viikolla katos pyrstötähti (Tonatin nimi). Sen kiire juoksu näytti itä pohjasesta länsi etelään alta Otavan. Sen kumma pyrstö näytti olevan arviolta 5 syltä pitkä ja näkyään kun Auringon sääri latvalta levijä." Se on nähty melkein koko maailmas."

Lehti Vene-Aapon "Aikain muistoista".

Lohenpyynnistä ja oravanmetsästyksestä kertoo Aapo, milloin ei ole ollut lohia ollenkaan, milloin niitä taas on ollut ihan kihisemällä. - Samana syksynä, jolloin hän aloitti nämä "Aikain Muistonsa", on tynnyri ohria maksanut Kittilässä 5 ruplaa, mutta 1857 "on maksettu siemen tynnyris-tä 12 rup. ja hätä olis tullu ilman Kruunun siementä". Nälkävuonna 1867 "jauho matto maksaa Kittilän markkinoilla 70 markkaa - Torniossa 51 markkaa".

Mainitsimme jo, että Vene-Aapo seuraili tarkoin suuren maailmankin ta-pahtumia sanomalehdistä, jotka sinne Kittilän sydänmaille viikkoja myö-hästyneinä kulkeutuivat. "Aikain Muistoissa" kirjoittaa hän toukokuussa v. 1877, että "sota julistettu Venäjän ja Turkin välillä" ja jonkin ajan pääs-tä "jo on tapeltukin". - .Ja kun sodankuvaukset loppuvat ja rauha solmi-taan, merkitsee Aapo:

"Sota verinen on loppuun Venäjän ja Turkin välilä. Rauha on alle kirjoi-tettu molemmilta keisareilta, Kultaisilla Kiriaimilla. Tämä sota oli hirmui-sen kova ja verinen, erittäin oli Pleuna kauhia teurastusplassi, iota puo-lusti Turkin urhollinen Sankari Osman passa, ioka viimein kuitenki hääty antaumaan vangiksi. Mutta sitte ei ollu ennäin vastusta misäin. Venäläi-set menit talvisyännä Palkaanin vuoret yli. Heitä ei estäneet kovat luon-non vastukset, eikä mikään muu. Atrianopoli otettiin - ja samoin olisi käy-ny Konstantinopolille, mutta Rauha tuli. Nyt on Euroopan kristityt maat erotettu Turkista pois. Enklantti nyt härskyy Venäjää vastaan kovasti. Kuinka käynee siinä. Täydellinen Rauha on tehty Perliinin valtain ko-kouksessa ja kaikkein Euroopan valtain suostumuksella. Turkki kävi pe-sola 1878."


Tällä lailla kuvasi Vene-Aapo Lapin kiveliöiden takana Venäjän ja Turkin veristä kamppausta. - Näiden sotatietojen loputtua seuraa "Aikain Muis-toissa" - välillä on tietysti tavanmukaisia pikku tietoja monta sivullista - seuraa isoilla kirjaimilla:

"H. M. Keisari ALEKSANDER II Riemu Juhla 25, Votta Istunu Venäjän Keisarillisella Istuimella" - ja kohta kirjoittaa Aapo, jotta kynä kädessä tärisee, että "Ryssäkoff heitti pommin keisarin vaunuin alle 3 tiiman pe-rästä loppui henki; tämä 6.des kerta murhayritystä nihilisloilta, jotka per-keleellisessä murha vimmassaan ei herjenneet vainoomasta niin kauoin kuin sait aikomuksensa täytetyksi."

Valtiopäivät avaa Aapo myöskin kaukana Lapin kiveliössä - ja tammi-kuun 1. päivänä v. 1884 kirjoittaa tämä kummallinen maailman menon tarkkailija kirjaansa:

"Suomen kieli on nyt vihdoin viimeiki päässy kahleistaan. Keisari vai-naan päätös on nyt vahvistettu nykyiseltä keisarilta Aleksander llI:nelta. MUTTA JO RUOTSINKIIIIKOSILTA PÄÄ NULPISTU." - Niinkuin "nulpis-tuikin"!

Paitsi erinomaisen arvokkaana aikakirjana todistavat Vene-Aapon "Ai-kain Muistot" vielä jotain muutakin - ne todistavat sitä sitkeyttä, jolla tä-mä kansa on aina pyrkinyt tiedon lähteille ja sitä tarmoa, jolla se, kovat vastukset voittaen, on sinne päässyt. - On hauskaa todeta, että tässä Vene-Aapon puolivuosisataisessa opuksessa ovat ensimmäiset sivut kirjoitettu epävarmalla ja hapuilevalla käsialalla ja tyylillä, mutta vuosien ja vuosikymmenien lipuessa ohi sekä tyyli että käsiala aivan kuin itses-tään kehittyvät. Vene-Aapon tutkijan katseen ohitse ei pääse pienessä erämaan pitäjässä mikään elämän ilmiö livahtamaan merkinnättä. Lapin karut, vuosikymmenet vaeltavat siinä ohitse sivu sivulta, nidos nidoksel-ta - ja kronikan tekijän hartaus ja huumori sirottaa tuon tuostakin kultais-ta pölyään ajan haalistamille lehdille.