U. S. / Pohjolan Sanomat 1936.

"Kummituslentäjät" eivät ole mieli-kuvitusta.

Lennot ovat jatkuneet viimeaikoihin saakka.

Polttoaineen täydennys järjestetty Kemin mlk:n syrjäseudulle.

Kirhoff pidätettiin hänen ollessaan matkalla Veitsiluodossa laskeutunee-seen vieraaseen koneeseen.


Kemissä pidätettiin viime elokuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä puna-armeijan reserviluutnantti Edvard Kirhoff ja viime keskiviikkona hän oli Vaasan hovioikeudessa syytteessä sotilasvakoilusta. Oikeudessa lue-tusta kuulustelupöytäkirjasta kävi ilmi. että eräs Pietarin sotilaspiirin nel-jännen jaoston upseeri oli lähettänyt hänet Suomeen ottamaan selvää paikoista, joihin lentokoneet voisivat laskeutua, silloista, puhelinverkost-oa ym.sotilaallisesti tärkeistä seikoista, niinkuin lehdessämme on jo ker-rottukin.

Kuulustelussa Kirhoffilta kysyttiin myös, tietäisikö hän jotain Pohjois-Suomen salaperäisistä "kummituslentäjistä". Kirhoff myönsi kyllä tietä-vänsä, mutta kieltäytyi puhumasta asiasta sen enempää.

Arvoitus alkaa selvitä.

Kummituslenitäjien arvoitus alkoi selvitä siitä, että eräs entinen konttoris-ti Kemissä eräässä ravintolansa kesällä 1934 vihjasi seurassaan oleval-le suojeluskuntaupseerille tietävänsä näistä lennoista sellaista, joka ei vielä ollut viranomaistenkaan tiedossa. Suojeluskuntaupseeri ilmoitti luonnollisesti kuulemastaan heti viranomaisille. Ennenkuin konttoristi ta-vattiin, ennätti hän poistua paikkakunnalta ja hänet saatiin kuulustelluksi vasta viime maaliskuussa Helsingissä.Tällöin hän kertoi vieraiden lentä-jien pitäneen tapanaan laskeutua maahan Kemin läheisyyteen sekä il-moitti erään henkilön, joka oli näitä avustanut.

Mielenkiintoinen tunnustus.

Konttoristin mainitsemaa henkilöä, erästä talollisenpoikaa - kutsukaam-me häntä N:ksi - kuulusteltiin Kemissä viime huhtikuun 15 ja 16 ,pnä. Hän tunnusti, että eräs vanha tuttava (S.) oli värvännyt hänet lentäjien apuriksi. N. selitti, että lentoja on suoriteltu kahden talven aikana, vv. 1933-31 ja 1934-35. Lentäjät, joiden saapumisesta hän aina sai etukä-teen tiedon S:ltä, kävivät useita kertoja hänen kotinsa läheisyydessä Kemin pitäjän syrjäseudulla. Koneet laskeutuivat erään lammen jäälle, jonne hän ja S.olivat varanneet bensiiniä niitä varten. Bensiinitynnörit tuotiin Kemistä ensin maanteitse autollaja sitten hevosella edelleen met-sään. S:llä oli lentokoneiden laskupaikan läheisyydessä pieni kämppä, jossa hän oleskeli noina talvina.

N. kertoi lisäksi, että kaksi lentäjää tuli kerran erään suomalaisen opas-tamana hänen kotiinsa. Tuvassa he pyysivät maitoa ja puhuivat keske-nään jotakin vierasta kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Miehillä oli yllään
ruskeat nahkaiset lentapuvut ja lentopäähineet. N tiesi kummituslennois-ta ilmeisesti enemmänkin kuin kertoi. Hän kehasi kuulustelussa:

- Kyllähän minä tiedän ne touhut hyvinkin tarkkaan, jos vain puhun.

N. sanoi näiden kahden lentäjän käyneen hänen kotonaan helmikuun kolmantena päivänä 1934, jona päivänä eräs Kemin pitäjän tunnettu kunnallinen luottamushenkilö, tämän perheenjäsenet ja muutamat naa-purit näkivät tuntemattoman lentokoneen liikkeellä. Tästä havainnosta ilmoitettiin heti viranomaisille. S:ää, joka värväsi N;n lentäjien avustajak-si, ei tiettävästi ole kuulusteltu.

Lentokonetta "syötetään" v. 1929. "Feeding" an aeroplane. Kuva: Ahonius. / Museovirasto.

Salaperäset lyhdyt.

Näiden aikoinaan niin suurta kohua herättäneiden kummituslentojen tut-kijoille tehtiin epälukuisia ilmoituksia nähdyistä lentokoneista, merkilli-sistä valoilmiöistä ym havainnoista, ja heidän haltuunsa on kertynyt suuri määrä niitä koskevaa aineistoa. Meidän on tyydyttävä kertomaan vain muutamista kaikkein tärkeimmistä seikoista.

Tammikuun 26. päivän 1934 eräs Kemin lähellä asuva henkilö ilmoitti viranomaisille nähneensä jäällä Ruumiskarin luona Kemin ja Simon pi-täjien rajalla metrin korkuisen lumesta jäädytetyn patsaan. Patsaan pää-hän oli kiinnitetty myrskylyhty ja lyhty oli juotettu 10 litran spriikanisteriin, jossa oli paloöljyä. Tutkimuksissa kävi selville, että lyhty oli ollut paikalla jo pitemmän ajan, ainakin viikon verran ja ilmeisestikin palanut juuri niinä päivinä, jolloin Kemissä oli nähty tuntemattoman koneen lentävän kau-pungin tienoilla.

Lyhdyn valo näkyi hyvin n.10 kilometrin päähän jäälle ja luonnollisesti paljon kauemmaksi lentokoneeseen. Viranomaisten käsityksen mukaan salakuljettajilla ei saattanut olla mitään tekemistä lyhdyn kanssa.Tämän lyhdyn löytämisestä kerrattiin aikanaan kaikissa sanomalehdissä.

Sitävastoin julkisuudessa ei ole koskaan mainittu, että löydettiin toinen-kin lyhty noin 30 km päässä Kemistä sydänmaalta Kemijoen itäpuolelta Kivaloiden läheltä. Lyhty ei tietenkään ole ollut tällä paikalla salakuljetta-jia varten. Tämä toinen lyhty löydettiin aivan sattumaIta, eikä ole suin-kaan mahdotonta, vaan päinvastoin aivan todennäköistä, että niitä on ollut useampiakin laajoissa erämaissa.

Kun ryhdyttiin ottamaan selkoa siitä, kuka oli rakentanut myrskylyhdyn jäälle Kemin ulkopuolelle, kohdistuivat viranomaisten epäluulot määrätyl-le taholle. Epäiltyä miestä kuulusteltiin useampia kertoja, mutta hän ei tunnustanut mitään.

Puolustusministeri Oksala ilmoitti Uuden Suomen tiedustelun johdosta tammikuun 30 pnä 1934, että tuntemattoman lentokoneen oli todettu liikkuneen Pohjois Suomessa, ja seuraavan helmikuun alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin komentaja eversti Ilmoniemi virallisesti ilmoitti tehneensä suoritettujen kokeiden ja tutkimuksen perusteella johtopää-töksen, että Kemin tienoilla oli tammikuun 23.pnä 1934 todellakin kul-kenut tuntematon lentokone.

Ruotsin yleisesikunnan käsitys.

Ruotsin yleisesikunta, jonka käytettäväksi Suomen Ja Norjan yleisesi-kunnat olivat antaneet kokoamansa aineiston, totesi Ruotsin puolustus-ministerille antamassaan lausunnossa, että Skandinavian pohjoisosissa talvella 1934 niin hyvin Ruotsin ja Norjan kuin Suomenkin alueella oli tehty lentoja koneilla, joiden kansallisuudesta ei kuitenkaan oltu päästy selville. Nämä lennot, Ruotsin yleisesikunta lausui, ovat todennäköisesti tapahtuneet hyvin korkealla ja harvaan asuttujen seutujen ylitse ja aino-astaan eräissä suunnistautumiseen erikoisen sopivissa seuduissa näyt-tivät lentäjät suunnan määräämistä varten laskeutuvan niin matalalle, että heidän lentonsa ovat herättäneet huomiota. Yleisesikunnan selvitys oli antanut aihetta otaksua, että kysymys oli ainakin osaksi pituudellaan vaihtelevistä kiertolennoista. Lentokoneita on täytynyt olla liikkeellä usei-ta, sillä ainakin eräässä tapauksessa oli lennetty yhtäaikaa eri alueiden yläpuolella.

Toimitettu tutkimus ei antanut vastausta kysymykseen lentäjien tukikoh-dista eikä lentojen tarkoituksesta. Eräät seikat näyttivät kuitenkin viiltaa-van siihen, että lentäjien tukikohtina oli ainakin eräässä tapauksessa kai satunnaisesti ollut Ruijan rannikon ulkopuolella liikkuvia laivoja.

Myös Norjan viranomaiset olivat. mikäli tiedämme, täysin vakuutettuja siitä, että vieraita lentokoneita oli noina talvina liikkeellä. Ruotsin yleis-esikunnan lausunto perustui salaperäisistä lennoista saatuihin ilmoituk-siin, joita Ruotsissa oli tehty 96, Norjasta kokonaista 234 ja Suomesta 157. Lajittelun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että luotettavia tiedonan-toja oli yhteensä 46, siis sangen huomattava osa tuomittiin joko epävar-moiksi tai kokonaan epäluotettaviksi. Ilmeistä onkin, että monet ilmoituk-set johtuivat siitä psykoosista, jonka tiedot aavelenläjistä vuonna 1934 kieltämättä synnyttivät kaikissa pohjoismaissa.

Lennot ovat jatkuneet.

Mutta vaikka kaikkikin vuonna.1934 saadut tiedonannot olisivat niinkuin Suomen yleisesikunta arveli "tähdenlennoista ja erilaisista avaruuden il-miöistä" johtuneita, niin näitä ilmoituksia on viranomaisille tehty vielä seuraavinakin vuosina. Ainakaan ei silloin enää saattane olla kysymys vain psykoosista.

On tarpeetonta ryhtyä tässä luettelemaan kaikkia näitä myöhäisempiä ilmoituksia aavelennoista. Niistähän on silloin tällöin, ei kuitenkaan kai-kista, ollut uutisia sanomalehdistössä. Mainitsemme esimerkkinä vain että kansanedustaja, ent. ministeri K. A. Lohi näki ollessaan tammikuun 10. pnä 1935 kotonaan Rannan Kuukasjärvellä lentokoneen, joka nope-asti liikkui etelästä pohjoiseen päin. Kone lensi sangen korkealla, mutta moottorin surina kuului vielä kauan sen jälkeen, kun kone oli kadonnut näkyvistä. Kansanedustaja Lohi vakuutti jyrkästi, että kysymys ei voinut olla mistään näköhäiriöstä eikä erehdyksestä. Hänen ilmoitustaan vah-visti erään toisen ranualaisen samaan aikaan tekemä havainto.

Lennot ovat epäilemättä jatkuneet viime aikoihin saakka. Esim. kuluneen kesän aikana on Peräpohjolassa tehty niistä useita havaintoja, joista luotettavin tietääksemme on seuraava.

Elokuun 16. pnä näki suojeluskunnan sotilasohjaaja vieraan lentoko-neen klo 22 tienoissa Taivalkoskella, noin 30 km Kemistä pohjoiseen. Vähän myöhemmin näkyi sama kone kahteen paikkaan non 1.5 km Kemijoen siltojen eteläpuolella, ja lopuksi sen näki vielä palomestarin rouva Aaltonen ja neiti Laitinen Kemin Veitsiluodossa. Kone oli iso, har-maa yksitaso, joka laskeutui liukulennossa Ajossaaren itäpään ylitse. He saattoivat seurata lentoa noin 4 km:n matkan. Kone oli varustettu kelluk-keilla. Kirhoff pidäteltiin Kemissä samana yönä, hänen ollessaan menos-sa Veitsiluotoon. Lentokone kaikesta päättäen käväisi Veitsiluodon lähel-lä sijaitsevan Ajossaaren Korosperässä.