Pentti Stoor.

Kurittomia nuo lääkärit


Pääsiäisenä 1954 Kallen Maija oli ottanut vastaan niin paljon varauksia Hetan Majataloon, ettei kaikille henkilöille löytynytkään petipaikkaa. Mai-ja soitti hädissään Hellille - äitipuolelle, joka lupasikin majoittaa kaksi rovaniemiläistä mieslääkäriä nurkkakamariin. Toinen oli Keskussairaalan ylilääkäri – muistaakseni Ruokanen ja toinen tämän kaveri. Pitkäperjan-tai aamuna aamupalan jälkeen miehet ottivat Hellin tekemät ja ”omat” eväät mukkaansa ja lähtivät hiihtämään Ounastunturiin. Lupasivat palata neljäksi päivälliselle.



Mutta kello lähenteli jo kuutta ennen kuin Ruokanen ontuen käveli keit-tiön ovesta sisään. Hän oli tunturissa kaatunut ja nyrjäyttänyt nilkkansa. Ruokailun jälkeen miehet menivät kamariin, missä Ruokanen riisui oi-kean jalan sukkansa ja esitteli turvonutta nilkkaansa. Hän valitteli, että pyhinä oli luvassa hienot, aurinkoiset päivät ja hyvät kelit, mutta hiihdot taisivat olla tässä.

Veljesten lapset Maija Vuontisjärvi ja Eino Stoor maatalousnäyttelyssä Kittilässä 1960-luvulla. Kuva: Maija Vuontisjärven albumista.

Isä pyysi, että saako hän katsoa nilkkaa. Hän tunnusteli ja etsi kipeää kohtaa. Kun hän sen löysi, hän pyysi lääkäriä katsomaan toiseen suun-taan ja voimakkaasti nykäisi jalkaterästä ja samalla kiersi sitä hieman sisäänpäin. Lääkäri vähän parahti. Sitten isä käski lääkäriä varaamaan kipeän jalan päälle. Ruokanen oli ihmeissään, kun kipua ei enää tuntu-nutkaan jalassa.


Kohta hän tepasteli ympäri kamarin lattiaa ja maino, että hänen piti tulla Enontekiölle asti, ennen kuin tapasi oikean lääkärin. Isä antoi jalan hoi-to-ohjeeksi lepoa, mutta kohta lääkärit olivat menossa kylän raitille käve-lemään. Isä kyllä hieman torui miehiä, sillä kyllä lääkärien pitäisi noudat-taa annettuja määräyksiä , kun itsekin niitä mielellään jakelevat.



Kurittomia nuo lääkärit.