Tyrvään Sanomat 1931.

Kutturan Piera.(*


Lapin kartällä on verrattain vähän nimiä. Ei Lappi niin autiota ole kuin kartan lukija saattaa päätellä. Turhaan sieltä varsin taajasta etsii suuria kyläryhmiä. Mutta talo puikahtaa tien sivulla vastaan sentään sangen usein. Haastattelin usein isäntämiehiä. Ja nämä kertoivat talonsa raken-netuksi: mikä 4, mikä 5, mikä 10 vuotta sitten.

Tankapirtti-nimisessä paikassa lähellä Inarin rajaa pysähdyimme. Näillä vaiheilla on erään vähäisen joen rannalla lappalaiskylä. Yksi pariskunta oli tuonut telttansa maantien poskeen. Ukon nimi oli kai Kutturan Piera eli Piera Magga. Pariskunnan naamalaitokset olivat aikalailla veressä. Mutta mitään pahemmanpuoleista "perheneuvottelua" ei heidän välillän-sä liene ollut, vaan kumpikin oli kovakouraisesti häätänyt sääskiä kas-voiltansa.

Istuimme ja piiputtelimme kodassa ja odottelimme kahvin selkenemistä ja jutteiimme mukavia. On muutamia ihmisiä, joiden kanssa tulee vähä-puheinenkin äkkiä lähemmin tutuksi. Tällainen oli juuri Piera Magga. Heti me sinuttelimme toisiamme aivan täydellisesti.
- Mistäs sie oot kotoisin, kysäisi Piera ja veti nysästänsä sellaiset haikut, että sääsket häkeltyivät siihen paikkaan.
- Tyrväästä mie oon taikka oikeastaan Vammalasta.
- Kyllä mie Tyrvään tierän. Siellähän se on lähellä Viipuria, sanoi ukko ja tokaisi uudet nielut.
- Siellähän se on lähellä,Viipuria noin 600 km. päässä. Oikeastaan Tyr-vää on sentään lähempänä Poria kuin Viipuria.
- Kyllä mie Porinkin tierän. Pori on kaupunki. Siellä etelässä ovat kaikki paikat niin lähellä toisiansa.
- Mutta mistäs Piera niin hyvin etelän on oppinut tuntemaan? kysäisin minä vuorostani.
- Olenhan mie ollut Helsingissäin

Piera Magga oli todella ollut pari vuotta sitten Helsingissä. Tämä oli va-hinko meidän kannaltamme nähden. Olisimme olleet paljoa mieluummin tekemisissä herrasväen kanssa, joka ei olisi ollut Rovanientä alempana. Mutta mistäs niitä sellaisia enään löytää. Ja jos onkin, niin ne ymmärtä-vät olla kauempana teiden varsilta.

Helsinki on maan sydän - ajattelevat matkalaiset - ja sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kuten alempana nähdään. Lappalaiset ovat aikatavalla rahantuntevaa väkeä. Niinpä maksaa saatiin siitä lystistä, kun Piera vaimoineen tuli kanssamme valokuvaan. Ei viitsitty kuvaa panna tähän. Mutta jos lukija haluaa nähdä, kummalla meistä papoista on vääremmät sääret, niin sopii poiketa katsomaan.

Muitakin kauppoja tehtiin. Poron nahka maksoi 35 mk. ja sarvet kympin eli yht. Smk. 50: - Minun laskutaitoni mukaan summa olisi ollut 5: mk. pienempi, mutta siinä ei mikää nauttanut. 50: mk. näistä tavaroista oli maksettava. Lopuksi halusimme kuulla muutamia Lapin joikuja. Ne mak-soivat aluksi markan kappale. Kaksi joikua Piera antoi mainittuun hin-taan, mutta kun olisimme halunneet kuulla lisää, sanoi tämä:

- Eem mie viitsi rahalla joikua.

- No mitäs Piera siitä palkkioksi tahtoisi?
- Jos sinul on viinaa, saamme joikua vaikka koko yön.On mulla 200 joi-kua. Oon mie Helsingissä joikunut parempienkin herrojen kanssa, sanoi Piera ja räpäytti taitavasti vasenta silmäänsä.

Tähän päättyivät joikut. Matkalaiset lähtivät Tankapirtistä ja pähoittelivat sitä, kun Piera Magga oli käynyt Helsingissä..

(*) Joen rannalla lappalaiskylä on Purnumukka. Tämän lehtijutun paris-kunta on Purnumukasta UULA ja RIITU HETTA. He ovat kiertaneet näyt-telyreissuilla Tallinnassa v.1930 samoin Helsingissä Kalastatorpan ran-nassa poroajelua v.1930. Teksti: Hilkka Magga.)