Väinö W. Santala. / Opettajain lehti 28.7.1922.

Kuulumisia Enontekiöltä.


Melkeinpä kuulostaa koomilliselta nyt oppivelvollisuuden hengessä eläessämme kuulla jatkuvasti valitusvirsiä eri seutujen kouluoloista ja opettajien taloudellisesta asemasta. Nythän juuri pitäisi kaiken näyttää niin valoisalta kuin suinkin, kun Suomenkin kansa saavutti sen edistys-askeleen, että oikein lain voimalla vie lapsensa kouluun oppimaan, älyänsä kartuttamaan. Niin että luulisi siinä jo kerrakseen riittävän!


Tästä pääasiasta uskonkin kaikkien opinystävien olevan yhtä mieltä: he iloitsevat reformista tietäen sen ajan pitkään koituvan maallemme on-neksi. Mutta on seikkoja, jotka tämän yhteydessä monen mielen iloisuu-den ankeudellaan samentavat.


Enontekiö on pitäjä luoteis-Lapissa.Se pistäytyy pitkänä kiilana Ruotsin ja Norjan väliin ollen samalla Fenno-Skandian kolmen valtakunnan raja-pyykki ja etuvartija. Tavallaan merkittävän asemansa vuoksi luulisi pitä-jän olevan hyvin emämaatansa edustavan, jotta seudulla käyvät naapu-rien turistit saisivat maasta kokonaisuudessaan edullisen käsityksen. Niin minäkin aluksi ensin luulin, mutta pahasti petyin. Venäläinen hallitus aikanaan ei tämmöisistä asioista välittänyt, eikä oma kansallinen halli-tuksemme ole vielä kaikkeen ennättänyt puuttua.


Luonto ainoastaan on asian oivaltanut jakaen runsaalla mitalla tänne omaperäista "silmänruokaa" joka suuruudellaan ja pienuudellaan ja - te-nhollaan herättää huomiota, vaikka muuten maa onkin karu ja viljelyk-selle epäkiitollinen. Pitäjän ulkonaisesta edustuksesta ei ole mitään vä-litetty ja sisäistenkin asiain hoito on vailla erikoisemman täsmällistä jär-jestelyä. Tehtävät suoritetaan milloin muistetaan, sillä "aikaa meillä vain on" sanotaan.


Rehtiä pohjalaista reippautta et täällä juuri enää useasti tapaa. - Osittain velttoudesta ja kykenemättömyydestä taloudellisten olojensa järjestämi-seen, mutta suurimmaksi osaksi karusta luonnosta johtuukin, että väestö on perin köyhää, jopa nälkäkuolema moniaita uhkaa. (Nykyisin kerätään etelä-Suomessa avustusta länsi-Lapin hätääkärsiville, varsinkin lapsille, jotka eniten saavat kärsiä nälkää ja vilua.) Vain useimmat lappalaiset ja ne "lantalaiset", jotka hoitavat poroja elinkeinonaan tulevat jotenkuten toimeen, jaksavat verot suorittaa j.n.e.


Missä vatsa on tyhjä, siellä usein henkikin on turtunut. Niinpä täälläkin. Yleensä mitään henkisiä harrastuksia väestöllä ei ole, lukuhalu ja -taito-kin on perin vähäinen, aniharvalla näyttäiksee todellisia pyrkimyksiä ole-van nousta edes hetkeksi arkitouhujen yläpuolelle, ja lisäksi edistysvas-tainen mieliala on aivan yleinen mahdollisia harvoja poikkeuksia lukuun-ottamatta. Kaikkea mikä vähäkään poikkeaa nielipiteisiin juurtuneista kä-sityksistä,sitä katsellaan epäluulolla ja suhtaudutaan siihen kylmäkiskoi-sesti, milteipä vihamielisyydellä. Pitäjään muuttaneisiin vieraspaikka-kuntalaisiin suhtaudutaan ainakin aluksi samalla tavalla.


Sanomattakin selviää, mitä vaikeuksia valistustyöntekijöillä on tällaisissa oloissa voitettavana. Monta mieliharmia siinä saa nielläkseen ja väärin-käsityksiä on toisinaan mahdoton välttää: parhaimmatkin pyrkimykset voivat saada päinvastaisen tulkinnan kautta aivan väärän värityksen.


Vaikka Enontekiöin kunta onkin yksi Suomen suurimpia, ei täällä harvan asutuksen vuoksi kuitenkaan toistaiseksi ole ollut kuin yksi kansakoulu Hetassa (kirkonkylä). Alkuasteiset kiertokoulut ovat koettaneet kykyjen-sä mukaan vaikuttaa, mutta tulokset eivät olosuhteiden pakosta ole voi-neet tulla kovin kehuttaviksi. Kansakoulu on ollut toiminnassa jo yli 30 vuotta, on kahdesti palanut perustuksiaan myöten, mutta kummaltakin kerralta se on edeltäjäänsä ehompana valtionvaroilla noussut tuhasta.

Hetan kansakoulu ennen II-maailmansotaa. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Nykyinen koulurakennus vastaa suunnilleen tarkotuksonsa, vaikka ka-lusto ja opetusvälineet viime palon (v. 1908) jäljeltä ovatkin varsin vailli-naiset ja kehnot. - Koulun vuosimenoista jää vanhojen myönnytysten mukaan kunnan kustannettavaksi vain 100 Smk. vuodessa, sanoo sata markkaa. Kaiken muun on kustantanut valtio. Laitos on siis todellinen lahja, josta väestön tulisi olla kiitollinen ja hellien vaalia sitä omanansa.


Mutta tavallista on, että kiittämättömyys on mailman palkka. - Pisimmän ajan - 22 vuotta - on koululla opettajana toiminut op. W. J. Rechardt-vainaja, erosi opettajatoimestaan v. 1919, jolloin siirtyi nimismieheksi Sodankylään ja sieltä Pulkkilaan, kuoli pian sen jälkeen. Sittemmin on opettajantoimi viime elok. 1 p:ään asti ollut useitten väliaikaisten hoidet-tavana, siitä lähtien allekirjottaneen.


Pitikin sattua oppivelv.lain käytäntöön soveltaminen alkavaksi samalle päivälle! Kaksi uutta yhdellä haavaa. Siinä oli enemmän kuin kylliksi. Tuli puheeksi uusien koulujen rakentaminen joskus hämärässä tulevaisuu-dessa, piirin oppivelv.-lasten saattamisesta opin tielle. Alkuopetus var-sinkin olisi saatava heti alkuun tehoisammaksi, sillä suurin osa ensi luo-kalle ilmottautuneista ei tuntenut vielä aakkosiakaan. Näistä ja muista samantapaisista asioista juteltiin, kuten vakavista asioista ainakin. Mutta tämmöiset uudistuspuuhat herättivät epäluuloa, niihin ei oltu totuttu. Ne suuret menot varsinkin peljättivät, joita näistä mahdollisesti koituisi.- To-sin kunnan osuus koululaitoksensa menoihin tuskin sanottavasti tullee muuttumaan, mutta tästäpä eräät innokkaat "periaatteellisesti kansa-koulutyön vastustajat" saivat uutta vettä myllyynsä, alkoivat julistaa kun-nantalouden lopullista perikatoa kansakoulun kustannuksella.


Se tepsi. Tuollaiset hyväntekijät saavat aina herkkäuskoiset ihmiset pau-loihinsa, ja eritoten täällä, jossa ammottava köyhyys uhkaa toisaalta, koulunkustannukset toisaalta lisäten edellistä, sai vastamieli kannatusta. Ja keheenkäs muuhun kuin opettajaan nyrkeys tällöin kohdistetaan. -Varma on, etteivät tuollaiset kodeista saadut vaikutteet koulun oppilai-hinkaan mitään hyvää jälkeä jätä. Lapsetkin alkavat pian uskoa olevan yhdentekevää, noudattaako koulusta saamiaan neuvoja vai ei. Siitä on jo vähin nähty esimerkkejä. Ymmärtäväisten vanhenpain lapset ovat ta-vallisesti ymmärtäväisiä, ja niitäkin aina joukossa onneksi on.


Miten täkäläisten kuntien kouluolot vastaisuudessa järjestettäneen, se on vielä toistaiseksi tuntematonta. Vain osittain lakiakin tänne voidaan soveltaa sen mukaan, mitä harvaan asutuista seuduista erikseen sääde-tään. Luonnollisinta kuitenkin on, että kouluja, varsinkin alkuopetusta varten ensi tilassa täydennetään ja uusia rakennetaan, mutta suotavaa ei ole ennestäänkin jo kurjassa asemassa olevia kuntia uusilla kustan-nuksilla rasittaa. Enontekiön kunta ei ainakaan pitkiin aikoihin - jos kos-kaan - kykene nykyistä eikä tulevia kansakoulujansa kunnossa pitä-mään. Muualta ne varat on saatava, joita täällä koulumenoihin käyte-tään.


T. k. 13:ntena pidetyssä ylim. valtuuston kokouksessa kuuluu päätetyn perustaa Muonion v. t. kirkkoherran, - jonka hoitoon tämänkin seura-kunnan asiat kuuluvat, - alotteesta hätäaputöinä lappalaisten kansakou-lu Hettaan ja suomalaisten Palojoensuuhun, tietysti edellyttäen, että tar-vittavat rahat saadaan yleisistä varoista. Onnea yritykselle! Tarpeen ne ovat.


Nykyisen koulun asioihin ei kunnan taholta olekaan puututtu enempää kuin että aikanaan hyväksyttiin koulun kustannusarvio tätä vuotta ja vii-me syyslukukautta varten vähäisin poistoin, m.m. "raakattiin" -opettajan-tuoli! ja valittiin pari henkilöä kunnan osuutta valtiolle tarjoamaan.- Palk-karahoja ei tältä vuodelta ole vielä tilattu eikä muitakaan kunnalle kuu-luvia koulun juoksevia asioita hoidettu. Väitetään, ettei kunnalla ole niit-ten kanssa mitään tekemistä. Miten lienee?



Palkkarahoista puhuttaessa tulkoon mainituksi, ettei kunnalla ole meidän puolessa tapana maksaa mitään palkkaa opettajalle. Rahapalkan ja luontaisedut on suorittanut valtio. Eihän siinä muka kunnanpalkkoja tar-vita, kun peruspalkkaakin valtiolta on jo Smk. 6,000: - ja kalliinajankoro-tukset lisäksi. Kuinka kymmenen vuoden päästä asiat ollevat, mutta nyt pitää kuitenkin kiristää nälkävyötä. Kunhan ensi syksyyn päästään, niin sitten jo saa niityistä - heinääkin.


Samoin on vähän perunamaata, mutta mistä tulee siemen. Keväällä ei niitä saane enää rahallakaan.Vähintään kaksi kertaa kalliimpia ovat nyt-kin jo kaikki, niukasti saatavissa olevat tavarat kuin etelä-Suomessa. Si-vumennen sanoen lienee Lapin muittenkin opettajien taloudellinen ase-ma vähintään yhtä kehno, joten toivottavaa on, että tähän seikkaan hal-lituksen taholla kiinnitetään mahdollisimman pian huomiota korottamalla palkat yleisen paikkakunnalla vallitsevan hintatason mukaisiksi.


Kaiken edellä sanotun johdosta joku kenties johtuu ajattelemaan, että Lappi olisi vihoviimeinen paikka, mihin ihminen joutuu ja ettei täällä olisi mitään viihtymisen mahdollisuuksia. Päinvastoin. Niitä on paljonkin, ja kuka tietää mitä salattuja rikkauksiakin Lapin povesta kerran ilmaantuu näkösälle, kun suomalainen saamattomuus ja tietämättömyysopinioni puhkaisee paksun kuorensa ja tutkijamme alkavat todenteolla keksiä keinoja, mistä kansalle kakkua lohkee.


Kenelle ei ole täyttä annettu, siltä ei voi täyttä vaatiakaan, on vanha to-tuus. Eivätkä enontekiöläisetkään niin pahoja ole kuin puusta katsoen luulisi. Heidän pohjaltaan hyvä ja ystävällinen luonteensa on kyllä ajal-laan puhkeava niin tukahduttaen tieltään syrjäytetyille ja unohdetuille ominaisen epäluuloisuuden ja katkeruuden, kun he saavat huomata koh-taloihinsa osanottoa ja vilpitöntä avuliaisuutta parempiosaisten taholta, eikä syrjäytystä ja halveksimista, niin kuin eräs lapinpukuinen pappi muutamalla rautatieasemalla osakseen hiljaittain sai.


Lapin oloihin kannattaa tutustua. Opettajien erikoisesti toivoisin kiinnit-tävän kasvattiensa ja muittenkin huomiota enemmän tähänkin unohdet-tuun isänmaan kolkkaan. Museomaita ei Suomella ole vara pitää, vaan kaikki on vedettävä kätköistään yhteiseen palvelukseen.

Enontekiössä, maalisk. 21 p:nä 1922.