T. J. Hintikka. / 01.01.1920 Finlandia no 1.
Kuusamon kuvia.
Suomen Sveitsiksi on Kuusamoa kutsuttu. Useasta syystä on sille tämä nimi annettu. Tosin kyllä eivät sikäläiset vaarat ole alati lumen peittämiä, jylhän korkeita tunturi- ja alppihuippuja. Mutta komeita ne kyllä ovat, ja sattuupa usein kesän sekä alussa että lopussa niin, että vaarojen laet ovat vastasataneen, tosin vain muutamia päiviä pysyvän lumen peittä-miä, kun taas alempana, asumusten luona kasvullisuus kukoistaa, -mikä kaikki on omiaan tekemään vuoristoseudun vaikutuksen.
Ehkä elävimpinä Oulangan ja Kitkajoen laaksot koskineen ja suvantoi-neen. Viimemainitun joen ”Jyrävä” ja ”Aallekko” olivat ihania, vaihtelevia nähtävyyksiä. Niiden suvannoistahan vielä sai harreja ja forelleja vedel-lä, perhosongen puutteessa kuusennaavallakin, kun näiden Ahdin anti-mien oikea syöntiaika oli. Vielä muistuvat mieleen samaisen joen ranta-mien syvät vuomat, rotkot, joissa lapinvuokko, Dryas, herttaisena mättäi-nä heloitti; sen valkeat terät hohtivat kirkkaampina ja puhtaampina kuin meidän valkolakkimme.

Kuusamosta 1952. Kuva: Kyytinen Pekka. Museovirasto.

Drumplinmaisema Suivinkijärveltä Riikosenvaaralta pohjoiseen. Kuva: Kaarlo Hänninen.
Unohtumaton on se ilta, jolloin sitten Paanajarvelle, tuolle entiselle vuo-nolle saavuimme. Sen kirkkaaseen veteen kuvastuivat rantojen metsäi-set vaarat; alimpana, rantaäyräillä näkyi siellä täällä jokunen talo pienine peltotilkkuineen — kaikki muistuttaen Norjan rannikkoa pienoiskoossa Puuttui vain jykeviä, taivasta tavoittelevia tuntureita, joilla olisi hartioil-laan ollut valkea lumivaippa.
Kun poimimme suonesta louhittuja, kirjavanvärisiä malmipalasia, ja kun lähimetsistä lyösimme mielin määrin harvinaisia Calypsoja- kauniinpu-naisia kämmekköjä, -tulin ajatelleeksi, millaista seutu olisi, jos rautahe-von tarvitsema tasainen tie olisi tänne erämaahan - kuten Ruotsin mal-mivaaroille rakennettu. Tuosta kulkisi ehkä kiskopari lounasta kohden, tässä olisi kaivoslaitteet vipuineen, tuolla kaivoskylä asuntoineen ja tuol-la vastakkaisella, päivänpuoleisella vuonojärven rantamalla matkailija-hotelli mukavuuksineen, komeuksineen ja kävijöineen. Tulevaisuuden unelma - ehken!

Oulangan suisto ja Paanajärvi. Valok. Kaarlo Hänninen.

Tunturipuro.
Pieni puro laskee pohjoisrinteeltä Paanajärveen. Rantajyrkänteeseen se on muodostanut rotkon, mutta ei ole jaksanut syövyttää ylempänä ole-vaa, kovaa vuoriperää. Se syöksyy toistakymmentä metriä korkeana, äkkijyrkkänä könkäänä, muodostaen mitä idyllimäisemmän notkelman ja näyn, voittaen Tuovilanlahden, Korkeakosken kauneudessa, mutta voi-massa ja suuruudessa tosin ei Hevonköngästä - tuota perin vähän tun-nettua Puolangan putousta - Niagarasta puhumattakaan.

Ruskeakallio Paanajärven rannalla. Valok. Felix Jonasson.

Paanajärven Ruskeakallio Inha I. K., kuvaaja ; Ståhlberg K. E., tuottaja 1892.
Äkkijyrkkänä kohoaa Ruskeakallio Paanajärven pinnasta. Tuskin lie sel-laista uimaria, joka hirviäisi hypätä sen jyrkänteeltä, korkean kirkontornin latvasta alas Paanajärven syvänteeseen. Jos heität kiven alas veteen, kuuluu sen veteen putoaminen tykin laukauksen tapaiselta jyrinältä, jon-ka kaiku kallion seinämistä monistaa. Kerran oli sinne - niin kertoo van-ha tarina - eksynyt peura ahman takaaajamana. Pakoonpyrkijä, kintereil-lään silmitön vainooja, Syöksyi reunamalta, kallion päältä alas, ja mo-lemmat löydettiin sitten kuolleiksi ruhjoutuneena jäältä jyrkanteen alla.

Kuvateksti

Paanajärven kylää Kuusamossa 1936- Kuva: Pietinen. Museovirasto.
Tyynenä lepäsi Paanajärven pinta, kalaparvet liikkuelivat sen kalvossa, ilta-aurinko kultasi vaarat, loi tummat varjot vastarannan vaarojen alle; alempana, taloissa huhuilivat lehmiä; nuottamiehet laittelivat rannoilla pyydyksiään veneisiin, ja tyyni erämaan rauha lepäsi kukkaniittyjen, rin-teiden vehreyden, kaiken luonnon ja ihmisten yllä.
Kävimme samalla matkalla rajan takanakin muutamissa Vienan Karjalan kylissä. Hauskoja kyliä, hauskoja ihmisiä oli asukkaina. Ehkä oudoksut hieman, kun ometta (= navetta, Etelä- ja Itä-Hämeen murre.H.J.) on sa-ma katon alla kuin ihmisasunnot, ehkä on muutamissa muissakin suh-teissa - eniten jumalankuvissa - vierasta leimaa, mutta kaiken vieraan vaikutuksen poistaa kansan ystävällisyys, herttaisuus ja rattoisuus.
Niin - palataksemme vielä Kuusamoomme, pakistakseni sen kulkuneu-voista, tulee myöntää, etteivät ne ole aivan kai matkailijain mielenmukai-sia. Mutta maanteitse - siis vallan helposti - pääsee Paanajärvelle sekä muutamien pienempien vaarojen m. m. Rukavaaran juurelle. Kesäisin ovat veneväylät mukavia perkattuine pikkukoskineen ja pienine veneka-navineen, aivan erikoista, muualla Suomessa vallan tuntematonta vaih-telua tarjoten.