31.01.1899 Uusi Kuvalehti no 2

Kuvia Solowetskoin luostarista


Valamon luostari Laatokassa ja Solowetskoin luostari Vienan meressä ovat Pohjois-Venäjän suurimpia luostareita. Molemmat ovat ne omiansa meidänkin huomiotamme kiinnittämään,koska niissä käy suuret määrät kreikanuskoisia suomalaisiakin pyhiinvaelluksilla ja koska niistä on har-joitettu ja yhäkin harjoitetaan käännytystyötä suomalaisten kesken.


Keskellä Vienanmerta, 30 peninkulmaa Arkangelista, samalla leveysas-teella kuin Oulu, on Solowetskoin saari. Se on metsäinen, havu- ja koi-vupuita kasvava saari, jossa on järviä noin kolmensadan paikoille, muu-tamat niistä aina 5 km leveitä. Kuuluisa luostari on saaren eteläosassa. Vuosittain käy luostarissa aina 12 tuhanteen pyhiinvaeltajaan.


Luostari perustettiin alkupuolella 15:ttä satalukua, jolloin, eli noin 1426 paikoilla, kaksi munkkia, Sabattius ja Germanus asettuivat saarelle ja ra-kensivat siihen kaksi majaa. Muutamia vuosia myöhemmin tuli sinne py-hä Zossimo ja vähitellen muitakin perustaen veljeskunnan. Solowetskoin lahden rannalle rakensivat he luostarin, jonka perustajaksi siis tuli pyhä Zossimo.


Se hurskas elämä, jota munkit elivät, tuli pian tunnetuksi ja päivä päiväl-tä lisääntyi uusien tulokkaiden lukumäärä. Kaikkialta alkoi tulvailla run-saita lahjoja. Tsaarit, pajarit ja muut rikkaat lahjoittivat rahaa, maita orji-neen ja kalleuksia kaikenlaisia. Keskipaikoilla viidettätoista satalukua lahjoitti Nowgorodin kaupunki luostarille Solowetskoin saaret, jotka sii-hen saakka olivat tämän mahtavan kaupungin omaisuutta. Lahjat lisään-tyivät siinä määrässä, että luostari seitsemännellätoista sataluvulla omis-ti yli viisi tuhatta orjaa ja hallitsi koko läntistä ja lounaista osaa Vienan merestä.


Pyhiinvaeltajia tuli tulvimalla kaikista osista Venäjää, niin pian kuin ke-vään aurinko oli sulattanut jäät. Ennen aikaan olivat matkat merellä vaa-ralliset ja moni sai uhrata henkensä tällä matkalla. Vasta v. 1861 rakensi luostari ensimäisen ”Vera"- nimisen höyrylaivan ja nyt on pyhiinvaelta-jain käytettävänä kaksi muuta höyrylaivaa, jotka kaksi kertaa viikossa välittävät säännöllistä liikettä luostariin.

Keväällä tulevat tavallisesti etäisimmät, Uralista ja Etelä-Venäjältä ko-toisin olevat, ehtiäkseen kesätöiden ajaksi kotiinsa. Ne ovat useimmit-tain köyhiä ihmisiä. Heidät sullotaan laivoihin kuin sillit tynnöriin, välikan-nelle ja ruumaankin. Jos on tuulinen sää, suletaan kaikki luukut ja silloin ei meren käyntiin tottumattomilla ole hyvä olla. Myöhemmin kesällä saa-puvat rikkaammat. He matkustavat ensi luokassa ja heidät sijoitetaan luostarissa hienoihin hotelleihin; jota vastoin köyhemmät saavat asua viisinkymmenin yhdessä huoneessa ja maata lattiallakin.


Kohta tultuaan lähtevät pyhiinvaeltajat katselemaan luostarin sisustaa, jota ympäröi tukeva muuri harmaasta kivestä. Sisäpuolella on katettu käytävä, joka kulkee koko rakennuksen ympäri. Suurin ja komein portti, josta on tässä kuvakin, on nk. ”Pyhä portti”.


Ennen kun kerromme enempi luostarista ja sen oloista, mainittakoon muutama sana tässä olevasta kuvasta ”Sokea kellonsoittaja". Kunkin kellon kieleen on kiinnitetty köysi tai ketju, riippuen kielen koosta. Kaikki nuorat ovat yhdistetyt toisiinsa ja muodostavat kuin säteitä. Ne tekevät samaa virkaa kuin pianon näppäimet. Suurimpain kellojen ketjut ovat kiinnitetyt poikimiin jaloilla soitettaviksi. Pienten kellojen kielet yhtyvät kolmittain samaan nuoraan.


Vähää ennen jonkun jumalanpalveluksen alkamista näkyy vielä autiois-sa käytävissä vanha munkki keppi kädessä tepastelevan rappuja koh-den, jotka vievät kellotapuliin. Vaikka hän on sokea, ei häntä kukaan seuraa, ja hän etsii tiensä keppinsä avulla, tuntien tien joka käänteen. Kun keppi antaa metallisen äänen, on siinä pieni rautainen portti. Hän lukee askeleensa ja kääntyen seinää kohden alkaa tehdä ristinmerkkejä. Hän tietää olevansa seinään kiinnitetyn pyhimyksen kuvan edessä.


Saavuttuaan jyrkkiä portaita myöten kellotapuliin, istuutuu hän pienelle parvekkeelle, hakee käsiinsä nuorat ja panee jalkansa polkimelle. Hän on valmis alkamaan soittonsa. Pienellä kallolla annetaan kirkosta merkki ja samassa alkaa soitto. Ensin helähtävät pienet hopeakellot, sitten suu-remmat ja suuremmat. Sävel, jonka kellot synnyttävät, on kaunis ja ala-kuloisen viehättävä. Samassa tulvivat pyhiinvaeltajat esiin ja pian ovat käytävät ja kirkot kansaa täynnä.


Luostarin käytävässä, joka alkaa Pyhältä portilta, nähdään, katosta riip-pumassa, niiden laivain kuvat, joilla Pietari Suuri vuosina 1698 ja 1702 tuli meren yli Arkangelista Solowetskoihin. Käytävän lattia on tehty suu-rista harmaakivilohkareista. Käytävän seinämillä kyyröttää merkkipäivinä joukko sokeita, vaivasia ja muita kerjäläisiä surkealla äänellä almuja anoen.

Toisella puolen muuria kulkee pienten puutarhain ympäröimiä polkuja, joita pitkin päiväkaudet tepastelee kesyjä kalalokkeja. Niitä kun ei kos-kaan ahdistella, uskaltavat ne tulla ottamaan ruokaa kädestä.Koko saari on muuten oikea lintujen valtakunta, varsinkin merilintujen. Myöskin po-roja löytyy saarella suuret määrät. Syksyn tullen pyydetään niitä noin 50 kappaletta luostarin tarpeeksi siten, että paksuja verkkoja viritetään yön ajaksi poluille, joita myöten porot kulkevat. Porot tarttuvat niihin sarves-taan.


Hylkeitäkin pyydetään verkoilla. Ne heitetään karien ympärille ja kun hyl-keet vuoksiveden aikana nousevat kallioille päiväpaisteessa lepäämään, eivät ne huomaa pyydyksiä. Veden laskeutuessa menevät hylkeet takai-sin mereen ja tarttuvat verkkoihin ja joutuvat munkkien saaliiksi.


Kalastusta harjoitetaan suurilla nuotilla, joiden pituus on 400 - 500 met-riä ja korkeus 20 - 30 metriä. Vaikka saalis on runsas, ei se riitä luostarin tarpeihin. Täytyy ostaa vuosittain noin 96,000 kiloa Muurmannin puolel-ta. Luostarissa on noin kahdeksankymmentä pappia, sata munkkia ja kuusikymmentä noviisia.


Sen lisäksi oleskelee siellä 500-600 sataa työmiestä, jotka tekevät luos-tarille ilmaista työtä. Useimmat niistä ovat nuoria poikia 10:stä 18:aan vuoteen, jotka heidän vanhempansa ovat luvanneet luostariin työhön jonkun taudin tai vaaran aikana. Paitsi näitä palkattomia työmiehiä on luostarissa palkatulta miehiä maanviljelyksen hoitamista varten.