I. Itkonen. Kansan Kuvalehti 25.10. 1929

Kyllä piippu on sentää terveelli-sempi kuin paperossi
Lienee verrattain yleisesti tunnettua, Perä-Pohjolan eukot polttavat piippua. Eräin paikoin on tämä tapa tosin jo ruvennut häviämään, mutta toisin paikoin se kukoistaa täydessä loistossaan, eikä kukaan sitä ihmettele, kaikkein vähimmin eukot itse.

Vaattojärven emäntiä 1929, jotka osaavat käsitellä piippua paremmin kuin miehet. Kuva: I. Manninen. Museovirasto.
Nykyisin poltetaan enimmäkseen ”Tukkimiehen väkevää”. Taikka oikeas-taan sitä poltetaan, mitä saadaan, kuten Heikin-Miina selitti.
- Tuo Tukkimiehen väkevä on sellaista, että se tahtoo kaksi tulitikkua ai-na piipulle. Se raiskaa tulitikkuja. Siinä kun on sitä alkohoolia enemmän. Se on sen vertaa tuoresta, ettei se syty kuin päältä käsin ja sen vuoksi pitää kahdesti sytyttää. Siltä minä arvaan, että siinä on alkohoolia enem-män.

Vaattojärven emäntä, äärimmäinen vasemmalla, sytyttää piippuaan. Rivissä oikeanpuoleinen on juuri lykännyt pitkän tupakkasyljen menemään. Kuva: I. Manninen, 1929. Museovirasto.
Siihen todisteluun ei kukaan enää pysty sanomaan mitään. Siirrytään siis seuraavaa kysymystä pohtimaan.

Anna Maria Utsi, kotalappalaisten tytär Jerisjärven Isosta saaresta. Kuva: I. Itkonen. Kansan Kuvalehti 25.10. 1929.

Tupakoiva lappalaisvaimo Kittilässä. Kuva: Helsingin Kuvalehti1.1.1909.
Mikon-Eliisi vetää piippuaan silmät puoliummessa ja posket kuopalla. Näyttää nauttivan siitä erikoisesti. Liskon-Loviisa kurottaa kaulansa, lyk-kää pitkän sylen menemään ja vakuuttaa, ettei hän koskaan vedä savua henkeensä. Mutta joilla on kova yskä, ne häätyvät henkeenkin vetää, lo-pettaa lausuntonsa.