Eräästä Karl Resen matkakertomuksesta:

*) K. A. Castren. Nordiska resor och forskningar. Osa, toinenpainos, s. 35.

Tuomas Kyrön uutisasunnosta, jota sen aseman vuoksi sanotaan Tör-mäseksi, on nyt tullut kolme hyvää taloa, jotka edelleenkin ovat hänen jälkeläisillään. Yhtä niistä sanotaan jokapäiväisessä puheessa Heikkiläksi ja siitä on mainittu G. Reinin kirjoittamassa Oulun läänin Tilastossa s. 150.

Eräs nuori kielentutkija A. W. Forsman, joka tutkiakseen Inarin Lapin kieltä oleskeli siinä pitäjässä koko kesän 1886 ja syksyllä samana vuon-na kulki sitä tietä. Siitä matkastaan hän on käyttäen nimimerkkiä A. W. F-n hauskasti kertonut Uuden Suomettaren 45:nnessä numerossa 1887.

Kaikki nämä kertomukset pitävät yhtä siinä, että matka on erittäin vaiva-loinen ja rasittava. Lienee siis täysi syy ihmetellä, että verrattain niin pal-jon kuljettu tie, joka noin kahdeksan peninkulmaa vie aivan asumatto-mien erämaiden kautta, yli autioiden tunturien ja pohjattomani soiden, on kokonaan jäänyt asianomaisilta huomioon ottamatta, vaikka, kuten sanottu, tuhansien maanmiestemme on pakko kulkea sitä myöten.

Tämä ihmettely on sitä enemmän oikeutettu, kun Ervasti teoksessaan Suomalaiset Jäämeren rannalla kertoo, että jo 1881 on lääninhallituksel-le esitetty, kuinka välttämätöntä olisi tehdä tie sinne. Miksi niin tärkeä asia, kuin tämä, on jätetty huomioon ottamatta, on käsittämätöntä. Anta-malla sitä varten muutamia tuhansia markkoja voitaisiin estää koko jouk-ko Suomen omia lapsia joutumasta kauhean kuoleman uhriksi, nälän ja petojen saaliiksi erämaassa, eikä edes ryhdytä tarpeellisiin toimiin, että maamme hallitukselta, joka aivan varmaan ei olisi suostumatta niin koh-tuulliseen pyyntöön, saataisiin siihen tarvittavat varat.

Ennen vanhaan, puoli vuosisataa tai kenties vieläkin pitempi aika taka-perin, oli tämä ainoana yhdysreittinä pohjoisen ja eteläisen Lapin välillä. Silloin se oli myöskin postitienä, sillä postia kannettiin sitä myöten, mutta se tapahtui ainoastaan kahdesti vuodessa. Siltä ajalta johtuu kuitenkin eräs vedenpaisumuksen aikuinen määräys, joka, merkillistä kyllä, vielä on voimassa, se nimittäin, että jos olisi tarpeellista pitää välikäräjiä kesä-aikaan Utsjoella tai Inarissa, niin ne ovat pidettävät Sodankylän pitäjäs-sä.

Siihen aikaan se asetus kenties oli sekä kohtuullinen että ajanmukainen, sillä tuomari asui Tornion kaupungissa. Hänen oli siis muiden kulkuneu-vojen puutteessa kuljettava venheellä Kemijokea ylöspäin aina Kemijär-velle saakka ja edelleen Sodankylän kirkonkylään.

Inari ja Utsjoki olivat silloin yhtenä käräjäkuntana, ja monet lautamiehistä asuivat Inarinjärven luona. Heidän oli käveltävä noin neljä peninkulmaa, jonka jälkeen he voivat venheellä kulkea Tankajokea myöten alaspäin Kitiseen ja sitä pitkin Sodankylään.

Olot ovat kuitenkin paljon muuttuneet siitä ajasta. Tuomari asuu nyt Kitti-lässä, joka silloin kuului Sodankylän pitäjään. Utsjoki ja Inari ovat eri kä-räjäkuntina. Lähin ja tavallisin kulkutie vie Utsjoelta Inarin kautta Kittilään kajoomatta nykyiseen Sodankylään.

Jos nyt niin kävisi, että välikäräjiä on pidettävä kesäaikaan Utsjoen kärä-jäkunnassa, pitää nimismiehen ja lautamiesten siitä pitäjästä samoin kuin kaikkien siellä asuvien asianomaisten kulkea sitä tietä, josta yllä olemme kertoneet, Petsikkotunturin yli Toivoniemelle ja sieltä noin 20 peninkulmaa tuomarin asunnolle Kittilään, edelleen hänen seurassaan noin neljä ja puoli peninkulmaa lähimmäiseen Sodankylän pitäjässä ole-vaan kylään ja asiansa hyvin ajettuaan samaa tietä takaisin.

Olisi kai vähemmin kohtuutonta, jos tuomari yksin, joka sitä paitsi saa vapaan kyydin tuomiokunnalta, kulkisi sen matkan kuin että lautakunnan ja riitapuolten täytyy tehdä se. Jos samanlainen suhde vallitsisi eteläi-sessä tai keskiosassa maatamme, niin se aivan varmaan herättäisi suur-ta huomiota, mutta täällä maan pohjoisimmassa perukassa saa sem-moista vuosi toisensa perästä tapahtua muistuttamatta, sillä ei kukaan ole halukas muutosta pyytämään.