E.N. Manninen. / HS. 1933.

Lähdön syitä ja poroasioita.



Ostat poron, ajohärän, Utsjoelta, Inarista tai Petsamosta kevään korvas-sa, tormuutat sillä hankikelillä vaikkapa Rovaniemelle, löysäät sen siellä sitten kesälaitumille helluntain seuduilla. Missä luulet hänet juhannuksel-ta tapaavasi? Siellä missä ennenkin kesäkautensa kortteerasi, Utsjoella, Inarissa tai Petsamossa. Sinne on matkaa Rovaniemeltä viidetsadat ki-lometrit.

Joku ihminen on myös poro, joku joka eli Lapissa esimerkiksi paritkym-menet vuodet vaikka vähemmänkin riittää, vähemmästäkin porottuu. Olet etelän ihminen, tykkäät että omenapuunkukat, syrenipensaat, kos-teanlämpimät ilmastot, etelän vaimonpuolet tosikoreat ja ikuisesti nuoret kuin ruusut siksi, että joka kevät tuovat niitä uusia kuten täti Lagerlöf ru-noilee -, tykkäät, että pitäisipä näiden passata. Ellei muuten, niin vaiht-eeksi sille, joka puoli ikäänsä on ihoaan sääskillä imettänyt, toisen puo-len elämästään pikiöljylle haissut, joka toinen juhannus peski päällä marssinut. Mutta turhaa on sinun niin tuumata. Paras kopeloida varovai-sesti miehen korvan taustoja. Jos sieltä löytyvät pienet sarvenalut, on tapaus toivoton - kaveri on joka tapauksessa juhannukseksi Lapissa. Sillä tuuli tuntureilta on poron sieramissa tosimakea.

Eräs mies, joka on tällainen poro, joka talvella laihtuu ja menee liiaksi ajetun näköiseksi, Jonka päälaella karva on alkanut pölistä, lähti jälleen viime juhannukseksi Lappiin. Hänen mielestään revontulenvihreä jäkä-länkukka kiviä kasvavalla kangasmaalla on somempi silmälle kuin etelän ihanimmat kaktukset, oljanterit ja kurjenmiekat.

Toisella on matkakuume, ja jos asianomainen on naisihminen, niin saat-tavat asemasillalla päästä pikku itkut. Mutta kellä on kulkurin luonne, se lähtee ilolla; sen mielestä ei mikään ole hauskempaa kuin saada lähteä. Mies siis lähti huokailematta anteeks'vain. Tämä sille, joka aina olisi mu-kana roikkumassa, pystyäpä eli ei.

Juna tulee, raito kokonaisia taloja, utsjokelaisittain puhuttaessa. Muuta-man junatalon tomuisen akkunan takaa näkyy ministerin pää. On täyty-nyt lähteä Helsingistä tässä jumalattomassa helteessä, matkustaa koko-nainen vuorokausi tomupilvessä. Olisi toista ollut poiketa Oulujoelle, Määtän tilalle, missä ainakaan komeat männiköt vielä eivät ole kuumuu-desta ja kuivuudesta kokoon käpristyneet. Niin, somempi olisi lojua Mää-tässä, mutta Suomen Poronjalostusyhdistys Rovaniemellä kutsuu.

Hikoiluttaa, huulia kuivaa; taivas on pelkkää hohtavaa sinistä. Sininenkin näkyy osaavan olla kuivaa ja melko hankalaa. Mitä hauskaa keksittäisi tässä?

"Ostakaa "Hannulan Sanomat’", sanomalehtipoika säikäyttää. Ostetaan, koskapa kohta tullaan Kemiin. Vilkuillaan lehteä, siinä sanotaan, että sa-taan vuoteen ei Suomessa ole ollut niin sinistä kuin nyt. Äänestämällä maalaisliittoa 1:nä ja 3:na päivänä heinäkuuta saat sadetta. Ja kuin kut-susta aukaisee Hannula samassa vaunun oven, tulee sisälle. On tyyriin näköinen, mutta aivan selvä; parisen vuotta sitten nautittu 2,25 % olut näyttää jo päästä hälvenneen. Otetaan kerran sanomalehtimieskin kuulusteltavaksi: kysytään, että mitä Kemiin —? Kuumuudesta pöhkönä ei sano Uuno tietävänsä mitään, vain sen että Kemi on Lontoon jälkeen suurin kaupunki maailmassa. Pinta-alaltaan, pinta-alaltaan.

Miksi Kemistä Rovaniemelle ajetaan junallakin vain käyten? Me ainakin ministerin kanssa suututaan tällaisesta, kiivetään veturiin, tai ainakin uhataan kiivetä, lyödään puuta veturin uuniin ja sanotaan lämmittäjälle, että Poronjalostusyhdistys Rovaniemellä odottaa. Se auttaa; jo näkyy Ounasvaara ja sen alla Willamo, Lapin raja- ja rajaseutukomendantti. - -Terve saapumaan.
- Kiitokset ja terveiset.

Uuno Hannula. / Museo-virasto.

 

Poronjalostusyhdistyksen kokousta pidetään eräässä elokuvateatterissa. Siinä ei ole yhtään akkunaa. Kukaan ei näe mitään, puheenjohtajankin läsnäolon kuulee vain nuijan paukkeesta. Sähkövaloja ei Rovaniemellä anneta kesällä. Miksi ei ole valittu valoisampaa kokouspaikkaa? Sääskien takia; ne eivät löydä ihmistä pimeässä. Mutta puhumista ei pimeä haittaa. Kuitenkin, ken puheenvuoron tahtoo, ilmoittakoon samalla nimensä, sillä pelkästä äänestä ei voida kaikkia osanottajia tuntea. Poikkeus: viidellä takimmaisella penkillä istujien on sallittu puhua keskenään ja yhtäaikaa.

Käsitellään porojen korvamerkkiasiaa, josta on vaikea päästä yksimie-lisyyteen. Muuan tohtori esittää alustuksen valtakunnallisista raja-aidois-ta; sitä kuunnellaan suhteellisella hiljaisuudella. Maatalousneuvoja - se-lostaa poronhoidon mahdollisuuksia Perä-Lapissa omien numerotieto-jensa valossa; niissä sanovat useimmat olevan 50 % virheen. Siirrytään poronlihan ulosvientiin ja kauppaan. Ruotsalainen lapinvouti sanoo, että suomalaiset poromiehet nylkevät poronsa kuin hukat, siksi ne eivät me-ne kaupaksi maailman markkinoilla; pitäisi ottaa oppia Ruotsista. Suo-malaiset siihen, että asia lienee pikkasen toisin. Ruotsalaiset keljuilevat, myyvät kaikki huonosti teurastetut lihat, omat ja Suomesta ostamansa, Englantiin suomalaisina. Vain ne lihat, jotka ovat priimaa, kulkevat Ruot-sin lipun alla, vaikka olisivatkin sinivalkoisesta maasta.Vai te tässä!


Mutta nyt kysyy joku kokouksen osanottajista, että paljoko esimerkiksi Helsingissä, Turussa, Viipurissa, Tampereella syödään suomalaista po-ronlihaa. Tuskin yhtään. Eikö sopisi myydä lihat omaan maahan, eikä ruotsalaisten välikäsien kautta ulkomaille? Miksi asiat ovat niin, että po-ronliha Oulussa maksaa 50 markkaa kilo, Helsingissä siitä saa työntää 70 markkaa, vaikka itkisi kuinka herttaisesti. Ja poromies Rovaniemellä luovuttaa sellaisen määrän kauppamiehelle reilusti viidennellä osalla näistä hinnoista. Niin, missä on vika ?

Poromiesten on itsensä ryhdyttävä hoitamaan myönti, on perustettava osuuskunta, ehdotetaan. Jos jotain perustetaan, niin perustetaan osa-keyhtiö; ei mitään osuuskuntaa, panee toinen heti vastaan. Siitäpä sitten riittääkin jauhamista loppupäiväksi. Ja kun muuten ei asiasta näytä sel-vittävän, asetetaan lautakunta, joka tehköön ehdotuksensa asian ratkai-semiseksi. Niin kokous sitten katkaistaan huomiseksi ja siirrytään syö-mään, jonka aikana ei suinkaan säästetä puhumista ja puheita. Nyt kui-tenkin ollaan asioiden käsittelyssä siinä vaiheessa, että erimielisyyksistä ei jälkeäkään. Eräs, joka äsken vielä oli kovasti osakeyhtiön kannalla, on nyt silkkaa osuustoimintamiestä; toinen todistaa, että suomalaisuuden eteneminen Lapissa on Laestadiuksen ansiota; kolmas vakuuttaa, että lappalaiset ovat Europan tarmokkainta kansaa; neljäs, että vasta sitten kun viimeinen lapinkoira on lakannut haukkumasta, on viimeinen lappa-lainenkin heittänyt henkensä; viides, että tämä on kauhean viisaasti järjestetty täällä Suomessa, mutta että porojen kesämerkitseminen pitäi-si ottaa käytäntöön—. Niin puhuu Ruotsin oikea lappalaisedustaja. Toi-set, jotka vain istuvat alallaan, eivätkä puhu mitään, ajattelevat kai, että tuossa on jo sanottuna kaikki, mitä tämän päivän osalle on sanottava.