Y. W. / Rajaseutu 1931.

Länsi-Lapin kalastusasioista.


Kalastus Länsi-Lapissa on kyllä alueittain paikallisen väestön toimeen-tulossa huomioonotettava ja rajoitetummin tärkeäkin tulolähde, joskaan ei yleensä läheskään yhtä merkitsevä kuin eräissä muissa Lapin osissa. Kittilässä ja Muoniossa liikkuessaan voi saada syödäkseen länsi-Lapin kuuluisimman kalaveden, Jerisjärven, siikaa tai ainakin kuulee kehuen mainittavan tätä järveä ja sen kaloja. Ja Jerisjärvi onkin vanhastaan ollut laajojen alueiden kalamiesten käymäpaikka. Kittilän ja Muonion rajalla ollen on sinne saavuttu näistä pitäjistä, vieläpä kauempaakin Kemistä, Rovaniemeltä ja Ruotsin Pajalasta saakka. Kevät- ja syyspyynnin aikana asutaan kalasaunoissa, joita nykyään on kymmenkunta Keimiönniemes-sä järven rannalla, mutta entisajan kalasaunojen paikkoja on muuallakin järven rantamilla. Lapin maatalousseuran kalatalousneuvoja T. Petrelius on laskenut nykyisin käytettävän syyspyynnissä noin 500 siikaverkkoa ja noin 300 muikkuverkkoa. Varsinaiset pyyntikalat ovatkin siika ja muikku.

Järvi on kauttaaltaan verrattain matala, syvyys enimmäkseen 2- 3 m, ja vain kolmessa kuoppapaikassa on kymmenkunta metriä vettä. Tällaiset matalat järvet ovat I,apissa useinkin varsin kalaisia, erikoisesti hyviä sii-kavesiä. Mutta tämäkin Länsi-Lapin paras kalavesi on oikukas antimis-saan, saalisvaihtelut ovat tuntuvia, kuten viime syksynäkin kalastajat sen pettymyksekseen saivat kokea. Kalakantojen yksilörunsauteen vaikuttaa paikkakuntalaisten vakuutuksen mukaan kalaravinnon häviäminen. Tämäkin voinee olla syynä, joskin oikeampaan osuttanee hakemalla syy näihin vaihteluihin siian joulu-tammikuulla tapahtuneesta kudusta kehittyneiden poikasten kohtalosta lähiaikoina jäiden lähdön jälkeen alku-kesällä.

Jerisjärven kaloille avautuivat laajemmat ruokailuvedet, kun siitä etelään päin olevaan Äkäsjärveen aluksi kaivamalla ja sitten veden syövyttämä-nä muodostui kalojen kulkuväylä Leustojärven kautta. Näin noin 60 vuot-ta sittemmin alkuunsa saatettu vesiyhteys näiden järvien välillä on ollut Akäsjärven kalastoa muuttava ja saattanut tämän järven kalastuksen taloudellisesti arvokkaaksi. Siika ja muikku kotiutuivat Jerisjärvestä siirty-neinä Äkäsjärveen ja ovat nyt sen tärkeimmät pyyntikalat. Nämä uudet tulokkaat näyttävät vaikuttaneen vähentävästi järven nieriäiskantaan, sil-lä nieriäistä 1. rautua, kuten sitä täällä nimitetään, ei nykyisin enää saa-da kuin sattumalta. Siian siirtäminen on muuallakin Lapissa vaikuttanut samaten, syy voinee olla ravintokilpailussa tai siinäkin, että siika syö ha-nakasti nieriäisenkin mätiä. Jerisjärvessä ei ole ollenkaan nieriäistä.

Äkäsjärven pohjoispää. Kittilän ja Muonion välinen uusi maantie kulkee aivan järven päitse. Valok. M. Rönkä.

Keimiöniemen kalasaunoja. Valok. Yrjö Wuorentaus.

Äkäsjärvi ja sen yhteys Jerisjär-veen. A. kaivettu oja. Kurkkio on Äkäsjoen niskakoski.

Tällä entisen kalaäijän lapioimisella on ollut ilmeisesti sekin vaikutus, et-tä Tornionjoen kalanviljelyslaitos joutunee lopultakin Ruotsin puolelle Köngäsen kosken varrelle Pajalassa. Suomen ja Ruotsin valtioiden väli-sen sopimuksen mukaan on Tornion- ja Muonionjoessa uitetuista puista kannettu määrätty maksu kalanviljelyslaitoksen rakentamiseksi. Ja jo v. 1924 Tornionjoen kalastusasioita järjestelevä komitea ehdotti rakennet-tavan kalanviljelyslaitoksen paikaksi Muonionjokeen Suomen puolella laskevan Äkäsjoen suupuolen. Tämä ehdotus ei kuitenkaan voinut heti toteutua ja niin ajan mukana koko kysymys kalanviljelyslaitoksesta sit-kistyi ja omituisesti mutkistui.

Uittoyhdistys asettui sitä vastustamaan. Ja v. 1928 osittaisesti toisin ko-koonpantu komitea kävi jälleen tarkastamassa Äkäsjoen suupuolta ja nyt huomattiinkin paikka kelpaamattomaksi, koska varemmin veden putous-korkeus oli muka tullut väärin punnituksi, vaikka tehtävän suorittikin mo-lemmilla kerroilla sama komitean jäsen ja alan ammattituntijana tunnus-tettu henkilö. Todennäköisesti oli jälkimmäisellä kerralla Äkäsjoen vähä-verisyys keinotekoisesti - tarkoituksellako, sen tiennevät vain asianomai-set itse - aikaansaatu. On nimittäin otettu muodostunut vesitie ja veden korkeuden järjestelyssä käytetään patolaitteita, joiden avulla voidaan kohottaa tarpeen mukaan vettä joko uittoa varten Jerisjärven ja Jerisjoen kautta tai Äkäsjärven ja Äkäsjoen kautta.

Äkäsjärven eteläpäästä lähtevän Äkäsjoen niskan ollessa tukittuna ei jokeen pääse paljonkaan vettä, joten joki tällöin on huomattavasti kui-vempana kuin tavallisesti. Ja tässä kai on selvitys siihen puolen metrin punnituseroon, mikä saatiin v. 1928 ja mikä ratkaisi sen, että Äkäsjoen suupuoli ei enää kelvannutkaan rakennettavan kalaviljelyslaitoksen paikaksi. Puhtaasti kalanviljelystoiminnan kannalta on kyllä samanteke-vä, vaikka Suomen ja Ruotsin valtioiden yhteinen kalanviljelyslaitos tu-leekin Ruotsin puolelle, mutta erinäisistä muista syistä olisi meidän kan-naltamme ollut mieluisampaa nähdä tämä laitos omalla puolella jokea. Mutta sellaistahan sitä voi johtua, kun kalaäijän kädenjälkiä ensin luonto parantelee ja sitten etujaan valvova uittoyhdistys siihen tulee laitteineen määräilemään vapaan veden kulkua ja järjestelemään veden korkeutta tunturien alla olevissa järvissä ja niistä lähtevissä, kalojen kulkuteinä ja kutupaikkoina olevissa puroissa.