Teksti: Reino Rutanen. Kuvat: Hannu Lindruus. / Suomen Kuvalehti 1996.


Saamelaiseksi synnytään ja kasvetaan, ei ryhdytä julistautumalla.

Viimeksi saamelaiset olivat yhtä suuren julkisen kiinnostuksen kohteena 1930-luvulla, jolloin saksalaiset - ja suomalaiset perässä - kaivattivat jo-pa heidän luurankojaan vanhoista haudoista. Perimätiedon mukaan hy-väkuntoinen ranko oli kymmenien tuhansien markkojen arvoinen; arjalai-silla oli varmasti perusteltuja syitä maksaa hyvin.

Toisaalta suomalaiset viranomaiset eivät olleet kovin innokkaita kehittä-mään saamelaiskulttuuria. Ongelmia oli esimerkiksi saamankielisen aa-pisen painattamisessa.

-Vasta kun isovanhempamme mainitsivat opetusministeriön virkamiehil-le, että aapisen saisi kahden saamelaispääkallon hinnalla, tehtiin pää-tös kirjan julkaisemisesta. Aapinen painettiin, mutta lopputulos ei silti ol-lut hyvä. Painos löydettiin vasta 1960-luvulla Lapin lääninhallituksen kel-larista, "avaamattomista paketeista", kertoo saamelaiskäräjien puheen-johtaja Pekka Aikio.

Episodi kertoo hänen mielestään suomalaisten ja saamelaisten viime vuosisatojen suhteista olennaisen:

-Meiltä on aina voitu ottaa vainajiamme myöten mitä vain, mutta saame-laisille on ollut aina hyvin vaikea antaa mitään. Saamelaisiin kohdistu-vasta kolonialismista ei haluta suomessa keskustella. Tässä on pohjim-miltaan kysymys myös saamelaisten kulttuuri-itsehallintolaista syntynee-ssä kohussa. Osa paikallisista lantalaisista ilmeisesti pelästyi ajatusta, että meitä olisi vastaisuudesta kohdeltava tasaveroisesti; meitä pitäisi jopa kuulla, kun saamelaisia koskevia päätöksiä tehdään. Mitään uutta päätösvaltaahan lakiin ei sisälly, Aikio miettii.

Niin sanottu kulttuuri-itsehallintolaki sisältää kaksi lakimuutosta, jotka tu-livat voimaan tämän vuoden alussa: toinen on hallitusmuodon muutos, jossa todetaan saamelaisten asema alkuperäiskansana. Toinen on muu-tos saamelaisvaltuuskunnan nimittämisestä saamelaiskäräjiksi.

Lain vastustuksen taustalla on pelko saamelaisten statuksen nou-susta.

Ylä-Lapissa "pelkopykälänä" tunnettu käräjälain 9& velvoittaa viranomai-sia neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa "laajakantoisista ja mer-kittävistä toimenpiteistä", jotka voivat vaikuttaa saamelaisten asemaan heidän kotiseutualueellaan, eli Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnissa sekä Sodankylän kunnan pohjoisosissa.

-Laki ei edellytä, että saamelaiskäräjien mielipidettä otetaan huomioon. Siksi on uskomatonta kuulla väitteitä, että saamelaiset estävät rakenta-misen ja halvaannuttavat pohjoisten kuntien elämän ja kehityksen, Aikio sanoo.

-Lain vastustus on täysin epärationaalista. Taustalla täytyy olla pelko saamelaisten statuksen noususta, ja sehän ei käy: paikallisten suoma-laisten mielestä saamelaiset ovat olleet arvottomia ja kelvottomia, mettän heinä- ja karvaelukoita.

Lakiskandaali. osa 1: Saamelaiset syövät suomalaiset.

Lapin uusin sota, sanasota, alkoi runsas vuosi sitten, kun ryhmä lähinnä enontekiöläisiä lantalaisia (Lapin uudisasukkaat, tilalliset; ruots. lant-man) pillastui tietoonsa tulleesta saamelaisten kulttuuri-itsehallintolaista. Aluksi he yrittivät estää lain voimaantulon mielenosoituksin ja kirjoitta-malla yleisöosastoihin.

Nämä Lappalaiskulttuuri ja perinneyhdistykseen ryhmittyneet pohjois-suomalaiset julkaisivat viime vuoden kesäkuussa myös Kiisa-nimisen lehden, jonka etusivulla luki: "Kaikkien aikojen lakiskandaali". Lehti luonnehti saamelaisten kulttuuriautonomiaa tukevaa lakia m.m. "Suo-men ensimmäiseksi rasistiseksi laiksi".

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle lähettämässään kirjelmässä yh-distyksen jäsen Pekka Ahopelto luettelee Enontekiön henkistä ilmapiiriä kuvaamia määreitä viime keväänä: "pelko, epävarmuus, tulevan aatelis-luokan nuoleskelu, poliittinen kaupanteko tulevista eduista, pyrkimys ol-la tulematta leimatuksi saamelaisvastaiseksi j.n.e".

Ennen kaikkea yhdistyksen retoriikkaan kuuluu silloin saamelaisvaltuus-kunnan sättiminen, syytteet mielivallasta ja kähminnästä. Kulttuuri-itse-hallintolain olennainen osa on juuri saamelaiskäräjien aseman ja tehtä-vien erittely.

Viime syksy järjestettyjä saamelaisvaltuuskunnan vaaleja yhdistys piti vilpillisinä "salaisinen listoineen". Yhtään virallista valitusta vaalijärjes-telyistä ei valitusajan päättymiseen mennessä kuitenkaan tehty. Vaali-luettelona "salaisena listana", käytettiin väestörekisterikeskukselta vaa-leja varten saatua äänioikeutettujen luetteloa. Se taas pohjautuu 1960-luvulla tehtyyn väestötutkimukseen, johon tiedot kerättiin talo talolta.

Laki hyväksyttiin eduskunnasta selvällä enemmistöllä ja ilman suuria tunnekuohuja.

Uule-Niiles Sara Lismasta marianpäivänä Hetassa Ounasjärven jäällä.. Kuva: Suomen Kuvalehti 1996.

Pekka ja Marjut Aikio Inarista. Kuva: Suomen Kuvalehti 1996.

Jouni Magga eli Kutturan Jouni. Kuva: Suomen Kuvalehti 1996.

Veli-Matti Kangasniemi Inarista. Kuva: Suomen Kuvalehti 1996.

Susanna Näkkäläjärvi (vas.) Lis-masta, Inga-Saara Magga ja Siiri Magga Kutturasta. Kuva: Suomen Kuvalehti 1996.

Jussan Antin Susanna ja heidän tytöt Lismasta.

Marianpäivän kisat Hetassa.

Lakiskandaali, osa ll: Suomalaiset syövät saamelaiset.

Lapissa tunteet eivät sen sijaan ole laantuneet vähääkään, asetelmat kyllä ovat muuttuneet jyrkästi. Nyt kulttuuriautonomialakia pelkäävät saamelaiset. Suomen vajaan 7000 saamelaisen kannalta ongelma on lain sisältämä saamelaismääritelmä.

Lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistyksen pelot puolestaan ovat äkisti kaikonneet - samaisen määritelmän ansiosta. Nyt yhdistys neuvoo jäse-niään, miten hakautua saamelaisvaaleissa äänioikeutetuksi.

Lain kolmas pykälä määrittelee saamalaiset kielen perusteella: "hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään". Tämä on perinteinen, mm. saamelaisten kielilakiin kirjattu määritelmä. Sama pätee Ruotsissa ja Norjassa.

Mutta määritelmä jatku: "(saamelainen) on sellaisen henkilön jälkelai-nen, joka on merkitty tunturi-, metsä-, tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa".

Saamelaisvaltuuskunta oli hyväksynyt myös määritelmän toisen osan, jos siihen olisi otettu mukaan aikamääre, jonka mukaan saamelaisia ovat vuoden 1875 jälkeen em. luetteloihin merkittyjen henkilöiden jälke-läiset. Vuosiluku on kirjattu alkuperäisen lakiesityksen perusteluihin, eduskunnan hyväksymästä lakitekstistä se on pudonnut pois.

Vuosiluku on tärkeä, koska ilman sitä saamelaisen määrittely jää avoi-meksi ja lappalaisia esi-isä voi hakea aina 1600-luvulta saakka. Ajan-kohtaan liittyy useita saamelaisten olemassaoloon vaikuttaneita yhteis-kunnallisen murroksen merkkejä: Suomen valtio otti saamelaisten hallit-semat lapinkylät lopullisesti määräysvaltaansa, lestadiolainen liike alkoi voimistua myös saamelaisten keskuudessa j.n.e. Lappalaisiksi eli saa-melaisiksi jäi vain ne joiden kansallinen identiteetti kesti ajan paineet.

Aikarajan puuttuminen laista on nykyisten saamelaisten kannalta ratkai-sevan iso asia. Nyt saamelasiksi voivat julistautua tuhannet ihmiset, joi-den suvussa joku on ollut joskus merkittynä lappalais- eli saamelaisluet-teloihin. Lapin läänin maaherra ja entinen oikeusministerin Hannele Po-kan mielestä määritelmä johtaa siihen, että puolet Lapin läänin asuk-kaista voi ilmoittautua saamelaisiksi.

Hänen, useiden oikeusoppineiden ha ennen kaikkea fenno-ugristiikan tutkijoiden mielestä kansallinen identiteetti on jotain aivan muuta kuin ilmoittautumisasia. "Saamelaiseksi tai suomalaiseksi synnytään ja kas-vetaan, ei ryhdytä julistautumalla", sanoo saamelaiskäräjien puheenjoh-taja Pekka Aikio.

"Viime kädessä nykymääritelmä voisi johtaa siihen, että saamelaiset pakkosulautetaan nopeasti ja peruuttamattomasti valtaväestöön, suo-malaisiin. On selvää, että saamelaisvastainen ryhmittymä haluaa nyt vallata saamelaiskäräjät sisältäpäin, seuraavissa vaaleissa. Osa saa-melaisista on jo ilmoittanut muuttavansa Norjaan, jos näin käy. Toinen mahdollisuus on se, että saamelaiset vetäytyvät omilla käräjäkivilleen ja hylkäävät asioimisen suomalaisten kanssa", Aikio pohtii.

Näytelmän loppu: Kadonnutta aarretta etsimässä.

Viime kädessä pohjoisen taistelussa on kysymys maanomistuksesta ja mahdollisesta mammonastakin, vaikka kulttuuri-itsehallintolaki ei sano maanomistuksista mitään. Saamelaisten omistusoikeuksia kotiseutualu-eensa maihin tutkinut tohtori Kaisa Korpijaakko on sitä mieltä, että val-tion omistamat alueet kuuluvat saamelaisille. "Myös eduskunnan perus-tuslakivaliokunta on todennut, että asia voi olla näin. Varmaksi se ei ole omistusoikeutta vielä todennut", Korpijaakko sanoo.

"Alueen alkuperäisestä asujaimistosta ei ole epäilystä. Tutkijoilla käytös-sä on veroluettelot 1500-luvulta alkaen, kirkonkirjat 1600-luvulta, Ruot-sin ja Suomen valtionarkistot ja useat maakunta-arkistot. Lisäksi saame-laisia ja Lapinmaata on tutkittu poikkeuksellisen paljon. On arkeologisia, kielitieteellisiä ja DEA-selvityksiä. Kaikkien näiden pohjalta on selvää, et-tä saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa. Tiedetään, että saamelais-ten ja suomalaisten eriytyminen tapahtui vähitellen 2000 vuotta ennen Kristusta", Korpijaakko pudottelee.

Suomi ei ole selvityksestä huolimatta - tai juuri siksi - ratifioinut kan-sainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksien sopimus-ta. Tässä sopimuksessa valtiot sitoutuvat palauttamaan alkuperäiskan-soilleen niille historiallisesti kuuluneet omistukset. Oikeusministeri Jyri Häkämiehen mukaan sopimuksen vahvistamiseen ei vieläkään ole Suo-messa "poliittisia edellytyksiä".

Ylä-Lapissa valtio, lähinnä Metsähallitus, isännöin n. 30 000:ta neliöki-lometriä eli 90:tä prosenttia saamelaisten kotiseutualueesta. Alue on lähinnä puutonta tunturia, mutta siellä saattaa olla muutakin; esim. useat kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita Lapin malmivaroista.

Myös EU:n edut saattavat kiilua niiden silmissä, jotka nyt ovat kiihkeästä alkamassa saamelaisiksi: EU on luvannut tukea Ruotsin ja Suomen saa-melaisille.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ei innostu puhumaan mahdollisista saamelaisomistuksista. "Tällä hetkellä on paljon tärkeämpää puhua saa-melaisuudesta, meidän identiteetistämme, siitä keitä me olemme ja huo-lehtia kulttuuristamme. Omistusoikeuksista on puhuttu paljon ka komite-oita on istunut, mutta kaikki on tältä osin auki", Aikio kuittaa.

"Niille jotka kadehtivat saamelaisia, voin kertoa, että saamelaiskäräjien vuosibudjetti on 2,5 miljoonaa markkaa. Tällä pystytään palkkaamaan 3-4 henkilöä hoitamaan kaikkein välttämättömimpiä asioita ja käräjien ko-kouksia. Vertailun vuoksi voin kertoa, että Norjan saamelaiskäräjien budjetti on yli 70 miljoonaa Norjan kruunua", Aikio toteaa.

Saamelaisia syyllistetään.

Saamelaispappi Antti Kähkönen ja Länsi-Lapin rajaseutupappi Vilho Vä-häsarja ovat seuranneet yhä huolestuneempina eri väestönosien välien tulehtumista. Tilanne on heidän mielestä jo "tönimisen asteella".

"Saamelaisseurakuntaan, johon lähes kaikki täällä asuvat saamelaiset kuuluvat, on levinnyt huoli ja ahdistus. Monilla on tunne, että heistä on tehty konnia. Erikielisyyksiä on ollut ennenkin, mutta nyt riita ei näy laantuvan. Se on uutta", kuvaa Antti Kähkönen.

"Tilanne on nurinkurinen. Muutama tuhat saamelaista ei mitenkään pys-ty uhkaamaan suomalaisten suurta enemmistö. Sitä paitsi ne, jotka nyt haluavat ruveta saamelaisiksi, ovat samoja ihmisiä, jotka aiemmin ovat vastustaneet saamen kielen aseman ja kouluolojen parantamista ja jopa kaksikielisiä seurakuntia. Tällaisten ihmisten äkillinen saamelaisystä-vällisyys ei ole uskottavaa", Vähäsarka latkaa.

"Olen toiminut kymmenen vuotta saamelaisten parissa. Aina on ollut täysuin selvää, ketkä ovat saamelaisia. Heidän identiteettinsä on erin-lainen kuin suomalaisten, he tietävät omansa täysin tarkkaan. "Uudet saamelaiset" haluavat hämärtää historiallisia tosiasioita ja herättää val-tavästössä vääriä pelkoja ja vihaa alkuperäiskansaa kohtaan" sanoo Kähkönen.

Papin mielestä on tärkeää, että pohjoisen ongelmista keskustellaan mm. siksi, että molemmat vaistoavat ilmassa leijuvan rasismin vaara. "Minul-le on tultu sanomaan, että yksikin saamenkielinen sana jumalanpalve-luksessa on liikaa. Tällaiset lausunnot ovat vähintäänkin esirasistisia. Vain puhumalla julkisesti ristiriidoista ja tuomalla asioita esiin totuudelli-sesti voidaan rasismin leviäminen estää, hän uskoo.

Vilho Vähäsarjan mielestä saamelaisasioita käsittelevien virkamiesten ja politiikkojen on nyt kannettava päävastuu tilanteen rauhoittamisesta. "Heidän on terästäydyttävä ja otettava selvää asioista. Oli onnetonta, et-tä esimerkiksi Sauli Niinistö ei tavannut täällä oikeusministerinä vierail-lessaan ainuttakaan saamelaisten edustajaa.

Ilmari Länsman - Maijju Joavn’Il-mar Angelista.

Heikin Elli eli Elli Näkkäläjärvi, o.s. Magga Inarista.

Outi Länsman Angelin kylästä.

Juhani Magga.

Jouni Eira.

 

Oula Sara Lismasta.