Pohjolan Sanomat 1935.

Lapin ainoa oppikoulu


Kittilän yhteiskoulun 7-vuotiselta taipaleelta.


Meillä on viime vuosina puhuttu paljon opillisen sivistyksen vaaroista. Mutta tuskinpa vakaumuksellisinkaan käytännöllisen kasvatuksen ihailija voinee pitää liiallisena, että kokonaisessa Suomen maakunnassa toimii yksi oppikoulu. Kittilän yhteiskoulu on tällainen Lapin ainokainen, siis ai-noa laatuaan alueella, joka käsittää alaltaan lähes kuudenneksen Suo-mea. Totta on, että Lappi on viime vuosiin asti elänyt eristettynä, oma-laatuista ja verrattain alkukantaista elämäänsä, jossa oppikoulua ei tar-vittu. Nykyäänhän se on kuitenkin kulkuteiden, liike- ja tiedotusvälinei-den parantuessa joutunut läheisempään ja kiinteämpää yhteyteen muun Suomen kanssa. Muuttuvat ja monimutkaisemmiksi käyvät olosuhteet vaativat myös entistä perusteellisempaa yleis- ja kansalaissivistystä niiltä, jotka lähitulevina vuosina joutuvat Lapin taloudellisesta ja henki-sestä kehityksestä vastaamaan. Tässä perussivistyksen kohottamis-työssä koettaa Kittilän yhteiskoulu muiden samaan päämäärään pyrki-vien laitosten rinnalla ponnistella, Tioisaalta koulu tahtoo olla maakun-nan lahjakkaille ja yritteliäille nuorille kiihokkeena jatkuviin ponnistuksiin opin tai käytännön aloilla.

Lapin oman oppikoulun tarpeellisuus huomattiin jo kymmenisen vuotta sitten. Asiaa pohdittiin innokkaasti sanomalehdissäkin, joissa koulupaikka ehdokkaina mainitaan Kittilän lisäksi ainakin Sodankylä ja Pello. Sodankylällä oli Kansanopistonsa ennestään ja tuntuu kohtuulliselta, että Kittilä Lapin hallinnollisena keskuksena ja sivistyksellisestikin maakunnan kehittyneempien paikkakuntien joukkoon kuuluvana sai uuden tulokkaan vaalittavakseen.

Syksyllä 1928 alkoi sitten toimintansa Kittilän yhteiskoulun 3-luokkaisek-si suunnitellun, koko kansakoulun pohjalle perustuvan keskikoulun 1 luokka. Oppilaita oli 38, joiden ikä vaihteli 22;sta 12:en vuoteen. Ensim-mäisen lukuvuoden majaili koulu pappilan isossa pirtissä ja lapset juosta lipittivät harjoitusainetunneiksi 2:n km:n päähän kansakoululle. Seuraa-vaksi vuodeksi sai koulu oman kodin, jonka suojissa se vieläkin elelee. Mikään ihannekoulutalo ei nykyinen rakennus tosin ole, sehän on enti-nen yksityisasunto, mutta oppilasmäärän pysyessä pienehkönä siinä tyydyttävästi tullaan toimeen. Kipeimmin tunnetaan juhlasalin puute. Uu-si koulutaloon kuitenkin aikaa myöten välttämätön ja sille, samoin kuin urheilu- ja leikkikentällekin, on koulun noin hehtaarin suuruisella kaunis-kuusikkoisella pikku-alueella riittävästi tilaa. Nykyiseen koulutaloon voi-daan silloin järjestää ehdottomasti tarpeellinen oppilasasuntola.

Uuden talon rakentamispäätös on johtokunnassa jo v. 1930 tehtykin, mutta sen toteuttaminen on lykkäytynyt. Koulu joutui kohta elämänsä aloitettuaan pulakauden puserrukseen. Onpa jo kahteen kertaan päätet-ty lopettaa koko koulu taloudellisista syistä, mutta kummallakin kerralla kuitenkin tilanne selvisi. Valtio on koko koulun olemassaolon ajan suh-tautunut siihen myötätuntoisesti ja ymmärtävästi. Paitsi tavanomaista yk-sityiskoulujen valtioapua, on oppilaitos vielä hädän suurimmillaan olles-sa saanut vuosina 1930 ja 1933 ylimääräisiä avustusta yhteensä 75,000 mk.Tapaus kuuluu olevan ainutlaatuinen Suomen oppikoululaitoksen historiassa. Kittilän kunta on myöskin huolimatta omista taloudellisista vaikeuksitaan tukenut koulun toimintaa. Se myönsi perustamiskustan-nuksiin 60,000 mk. ja on avustanut 2:na viime vuonna vuotuisesti 5000 mk:lla.

Koulun sisäinen opetustyö on jatkunut pahemmitta häiriöittä ja suuritta muutoksitta. Opettajakuntakin on ollut varsin paikallaan pysyvää. Neljäs-tä nykyisestä vakinaisesta opettajasta on maisteri Vainikainen ollut kou-lun palveluksessa v:sta 1929, maisterit Koivistoinen ja Marjatta Tourula v:sta 1930, neljännen opettajanvirka perustettiin vasta v. 1934 ja siksi valittiin maisteri Pentti Tourula. Vain koulun ensimmäisen toimintavuo-den ainoa vakinainen opettaja, maisteri Matturi ja toisen toimintavuoden kieltenopettaja, ylioppilas Hertzberg ovat siirtyneet muualle. Tuntiopet-tajat ovat enemmän vaihdelleet, mutta heistäkin nykyiset, kirkkoherra Merikallio ja kansakoulunopettaja Pipatti hoitavat opetustyötään viidettä lukuvuotta.

Kittilän yhteiskoulu

Oppilaita on koulun kirjoissa sen 7-vuotisen olemassaolon aikana (tä-män vuotiset tulokkaat mukaanluettuina) ollut 152. Oppilasluvun vaihte-luissa huomaa selvästi taloudellisen ahdingon rinnakkaisilmiön. Pienim-millään oli oppilaiden lukumäärä v. 1933-34, jolloin se oli vain 30. Siitä lähtien se on taas hiljalleen noussut ollen nykyisin 40. On luonnollista, ettei tällaista rajaseudun ja harvaan asutun paikkakunnan koulua tässä suhteessa vielä arvioida samoin mittapuin kuin rintamaiden oppilaitok-sia, ja tämä on ilahduttavan hyvin ymmärretty sekä kouluhallituksessa että opetusministeriössä. Luultavaa on, että pitkän aikaa tulee 12-20 oppilasta luokkaa kohti olemaan normaalimääränä.

Suurin osa oppilaista on tietenkin kittiläläisiä.Itse kirkonkylästä on ollut kotoisin koulun olemassaolon aikana noin 59 % koko oppilasmäärästä, Kittilän syrjäkylistä 21 %, muualta Lapista 11 loput Lapin ulkopuolelta. Mitä muualta Lapista kotoisin oleviin tulee, on heitä eniten, nim. 6, ollut Sodankylästä, sitten Petsamosta, Inarista, Muoniosta, Enontekiöltä ja Kolarista I-2 oppilasta kustakin. Näistä 152 oppilaasta on 65 tähän men-nessä saanut keskikoulun päästötodistuksen. Mikäli tiedämme heidän myöhemmistä vaiheistaan, on näistä 25,1 siis lähes 40 %, jatkanut opintojaan. 9 heistä siirtyi lukioluokille, 16 erilaisiin ammattioppilaitoksiin. Suosituimpia näistä ovat kotitalouskoulut ja kauppaopisto, joihin kum-piinkin on 4 keskikoulun päättäneistämme mennyt taitojaan kartutta-maan. Maanviljelysopistot ja metsänvartijakoulut, sairaanhoitajatarkoulut ja seminaarit ovat olleet toisten ammattikouluina. Mielestäni on koulu näin ollen melkoisesti täyttänyt tehtävänsä yritteliäisyyden ja eteenpäin-pyrkimyshalun herättäjänä kasvateissaan.

Koulunkäyntiä jatkamattomista ovat muutamat siirtyneet kauppa- ja konttori-,liikenne- tai käsityöaloille. Suuri osa,noin 40 %, toimii kotitalou-dessa, maanviljelys-ja metsätöissä. Vielä suurempi, noin 65 %, on tähän ryhmään kuuluvien luku koulun keskenjättäneiden joukosta. Samanta-paisena pysynee tilanne tulevaisuudessakin. Jotta koulu voisi entistä enemmän tämän tärkeän oppilasjoukkonsa hyväksi työskennellä, on päätetty, että ensi syksystä lähtien Kittilän Yhteiskoulun opetusohjel-maan kuuluu jonkinverran koti- ja maatalousaineita. Eihän niitä tieten-kään kovin paljon voida opettaa, koulun on joka tapauksessa ensi sijas-sa oltava oppikoulu, luultavasti kullakin luokalla 2-3 tuntia viikossa.

Toivomme kuitenkin tämän yrityksen lähentää koulua ja jokapäiväistä elämää toisiinsa koituvan kummankin hyödyksi.Tämänkinvertaisen tunti-määrän lisäys pakoittaa muuttamaan koulun 4-luokkaiseksi, edelleen tietenkin koko kansakoulun pohjalla toimivaksi. Samalla käy nykyinen liian raskas ja tiukkatahtinen työohjelmamme, joka pakoittaa opettajat ja oppilaat hengästyttävällä vauhdilla kiirehtimään asiasta toiseen, enem-män rauhallisuutta ja syventymistä sallivaksi.

Toinen muutos, joka lähitulevaisuudessa on odotettavissa, on koulun joutuminen valtion huostaan. Opetusministeriön ehdotuksen mukaisesti tapahtunee tämä 1939. Tämä seikka toteutuessaan suuressa määrin tukee ja varmistaa koulun asemaa.

Tulevaisuudestahan emme kuitenkaan voi mitään varmaa tietää. Nyt saatamme vain todeta, että 7 vuotta on Kittilän Yhteiskoulu kamppaillut yksinäisellä vartiopaikallaan, yrittänyt tunkea juurensa lujasti karuun ja kallioiseen maaperään ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se kykenee mukautumaan ankaraan ympäristöönsä, siellä juurtumaan, kehittymään ja toivottavasti satoakin tuottamaan.