Kirjoittanut ja valokuvannut Niilo Kallio. / Suomen Kuvalehti 18.10.1924.

Lapin kultaa ja lappalaisia.


Etelä-suomalaisella, joka ei ole koskaan Lapissa käynyt, on useasti san-gen epämääräinen käsitys tämän pohjoisen maakuntamme luonnosta ja olosuhteista. Aivan ilman vastaväitteitä voi hänelle kertoa,kuinka Tor-niosta ja Rovaniemeltä pohjoiseen asuu yksinomaan lappalaisia, ettei siellä ole enää hirsirakennuksia, vaan ainoastaan suden- ja karhuntal-joilla vuorattuja kota-asumuksia ja ettei siellä voida harjottaa maanvilje-lystä, vaan asukkaiden täytyy elättää itseään pääasiassa veden ja met-sän tarjoamalla riistalla.


Kuinka hämmästyneekään tällaisia ennakkotietoja saanut turisti joutues-saan kulkemaan Tornion tai Kemijoen tiheään asuttuja, komeita ja vilja-via jokivarsia pohjoiseen päin. Ehkä horjahtaa hän pian toiseen äärim-mäisyyteen, niin kuin eräs englantilainen matkailija, jonka kerrotaan Tor-nion jokilaaksosta sanoneen, että se on viljavimpia seutuja, mitä hän on nähnyt.

Jos taas haluaa nähdä lappalaisia, saa esim. Rovaniemeltä matkustaa pohjoiseen päin kokonaista 22 penikulmaa eli pidemmän matkan kuin mitä on Helsingistä Turkuun, jotta pääsisi ensimmäiseen kylään, jossa asuu lappalaisia, nimittäin Vuotson. Kylän neljästä talosta on kolme lap-palaisasumusta, kestikievari vain on suomalainen. Vaikeaa on päältä-päin ilman muuta nähdä, mikä on suomalaisen mikä lappalaisen, niin "lantalaisten" tavat ovat Lapin alkuasukkaat omistaneet.


Mutta kun matkaauto on pysähtynyt kestikievarin luo, ei kestä kauan en-nen kuin pihamaalle sieltä täältä ilmestyy osittain sangen kirjavapukuisia ihmisiä, jotka ilman muuta tuntee lappalaisiksi. Luulisi, että nämä erä-maan lapset olisivat vilpittömiä luonnonihmisiä, jotka pelkästä uteliaisuu-desta tulevat katsomaan kaukaisia matkamiehiä. Mutta Vuotson lappa-laiset ovat oppineet huomaamaan, että he ovat muita ihmisiä merkilli-sempiä.

Kun esim. pyytää saada ottaa heistä valokuvan, voi lappalaiseukko to-kaista:
- Kuinkahan tuo olisi,

ja vasta neuvottelujen jälkeen sekä erinäisiä palkkioita lupaamalla an-tautui puuvajan ovella seisova lappalaiseukko valokuvattavaksi. Eikä lappalaisneidinkään ilme osota, että hän täysin omasta halustaan on ku-vattavaksi asettunut. Sensijaan nuori lappalaisäiti oli kohta valmis halu saada nuori perillinen ikuistetuksi sen ehkä vaikutti. Katosta nuorilla riip-puva kätkyt tuvassa kun oli liian pimeä valokuvan ottoa varten otettiin tuossa tuokiossa alas ja vietiin auringonpaisteeseen.


Pohjoisempana Inarissa, Utsjoella ja Petsamossa päin, jossa lappalaisia on runsaammin, ovat he paljon luonnollisempia. Täällä voivat kestikie-varitkin olla lappalaisia, niinkuin esim. eräässä Inarinjärven saaressa oleva Nuoran Juhanin talo, jonka tuvasta uunikuvamme on otettu, ja Ina-rin kirkonkyssä .

Oy. Lapin kullan" huuhdontatöiden johtaja. Insinööri Koivisto toimittamassa koehuuhdontaa.

Puolittain suomalaispukuinen lappalainen Sodankylän Vuotsosta. Kätkyt voidaan ripustaa nuorain avulla orteen, jolloin lasta voidaan siinä tuudittaa.

Tupa lappalaiskievarissa Nuoran-Juhanin talossa, Inarinjärvellä.

Lappalaisia Sodankylän Vuotsosta.

Eräs Oy. "Lapin kullan" tämän kesäisistä tutkimuspaikoista Hangasjoen varrella. Osa joen vedestä on johdettu ränniä myöten soralaatikkoon jonka pohjarakojen kautta se vie mukanaan hienomman hiekan alempaan ränniin. Täältä painuu ominaisuuspainoltaan raskas kulta poikkipienojen taakse. Lopullinen erottaminen tapahtuu huuhdontavadissa.

Maaret Peltovuoma o.s Turi, Vuotsosta. Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

Hyljätty kultakaivos Inarin Laanilassa. Rakennuksen sisäpuolella noin 15 metrin syvyinen kaivosaukko.

Eräästä lapin erikoisuudesta on useimmilla suomalaisilla jonkunlainen hämärä, eikä niinkään väärä käsitys, että sieltä saadaan kultaa. Kultaa on esim. Ivalonjoesta ja sen sivuhaaroista huuhdottu jo 53 vuoden ajan säännöllisesti joka vuosi.

Pohjois-Suomen kullan maine sai alkunsa siitä, kun Kemijoen varrelta löydettiin 1836 kultakappale, joka lienee ollut 400 gramman painoinen. Lähipitäjissä toimitettiin tämän johdosta noin 15 vuoden aikana laajoja tutkimuksia, mutta turhaan.


Vuonna 1868 oli rahapajan johtaja Lihr etsimässä kulta-alueita, tällä ker-taa Suomen ja Norjan rajajoesta. Takaisin palatessaan poikkesi hän vie-lä yksinään Ivalonjoelle ja löysikin sangen kultapitoista hiekkaa. Löydös-tä levisi tietysti huhu ja seuraavana kesänä huuhtoi siellä kolme meri-miestä n. 2000 gr kultaa, jonka silloinen arvo oli 6000 mk.

Toisina kesinä on huuhtomatöissä ollut yli 300 henkeäkin ja suurin päi-vätyömäärä, mikä on tehty yhtenä vuonna, oli 11,055 (v. 1889). Samana vuonna saatiin myös suurin kultamäärä nim. 22,864 gr. Päivätyön osalle tuli siis vähän yli 2 gr.

Kultaa voidaan huuhtoa sangen eri tavoilla, koneilla tai käsin. Kultapitoi-suutta osottaa sen vuoksi parhaiten se määrä, mikä on keskimäärin saa-tu kuutiosta soraa. Tämä luku oli aluksi sangen pieni, esim. 1870 0,17 gr, nousten kuitenkin myöhemmin (v. 1913) 2,28 grammaankin.

Kemijärveläisen Henry Kerkelän v. 1899 löytämä malmisuoni johdatti ryhtymään suonietsintätöihin, joita m.m. osakeyhtiö Protector verrattain laajasti toimitti. Tänä kesänä on kulta-alueita jatkuvasti tutkittu osittain geologisen komissionin toimesta prof. P. Eskolan johdolla, osittain Oy. "Lapin kullan" puolesta.

Jouduin viime kesänä sattumalta Oy. "Lapin kullan" päämajaan, Kerke-lään, niinkuin paikkaa vielä entisen asujamen mukaan kutsuttiin. Ins. Koivisto, töiden johtaja, oli kohta valmis lähtemään oppaaksi kultamaille, huolimatta siitä, että hänellä oli oikeastaan nukkumisaika, kun työt päi-vän helteen vuoksi suoritettiin yöllä.

Kuljimme parisen kilometriä Hangasjoen vartta aina Tolosjoelle saakka ja pitkin matkaa näkyi todistuksia tutkituista paikoista. Siellä oli Kerkelän, Protectorin alueita, siellä oli "Ramsayn kaivoskin". Hangasjoen suulle oli juuri edellisenä iltana saatu valmiiksi tutkimuslaitteet. Osa joen vedestä oli johdettu uuteen uraan ja siitä puuränniin. Tämä vesi huuhtoi sorasta hienomman osan santalaatikon pohjaraoista edelleen uuteen ränniin, jonka poikkipienojen taakse painui m.m. ominaispainoltaan raskaampi kulta. Tästä huuhdotaan jälelle jäänyt hiekka pois erikoisessa vadissa ja saadaan puhdasta kultaa.

Lapin mahdollisuuksiin kultamaana oli oppaamme perin optimistimen. Mutta hänellä olikin 15 vuoden kokemus Siperian kaivoksissa. Kunhan Lapin huuhtomoissakin saadaan konevoima huuhtojaksi, tulee työ kan-nattavammaksi kuin mitä se keskimäärin tähän asti on ollut. Ehkä sitte-kään eivät pidä täysin paikkaansa tunnetut säkeet:


"On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet......"