Jalmari Matisto. Kylväjä 15.11.1925.

Lapin noidan pakinoilla.


Noidat ja noituminen alkaa Suomessa olla menneisyyden muistojen jou-kossa. Haudan lepoon ovat siirtyneet entisajan noituuden harjoittajat. Harvoin tapaa enää vain sellaisia pikkunoitia, jotka eivät ole kelvolliset päästämään edes entisajan tietäjien kengännauhojakaan. Mutta kauka-na pohjoisessa, napapiirin tuolla puolen, Lapin perukoilla tapaa vielä muutamia sellaisia. Ne eivät kyllä ole läheskään enää entisajan veroisia, sellaisia mahtajia, jotka saivat loitsusanoillaan kirkotkin kyljelleen, kuten vanhat kansan tarut kertovat.



Kuuluisin näistä on Kurtin Eva(*, jonka luona kävin maaliskuun 19 ja 20 päivinä v. 1923. Kurtin Eva, Lapin viimeisiä mainehikkaita tietäjiä, asuu kurjassa mökkipahasessa Sodankylän pitäjässä kaukaisessa Kieringin kylässä, jonne on matkaa 60 km. kirkolta.


Kun saapuu kylästä polkua myöten noidan mökille, jää hetkeksi ihmet-telemään sen kurjaa asua. Väkisinkin tulee mieleen kysymys, kuinka sellaisessa hökkelissä voi tulla toimeen silloin kuin Lapin kylmät vihurit puhaltavat ja pakkasta on viitisenkymmentäkin astetta.


*) Pekka Sammallahti: "Kuusamon ja Kuolajärven Kurtit näyttävät pol-veutuvan Pudasjärven Pätseistä, joita asettui Lapin plakaattien jälkeen noille seuduille. Kurtti-sukunimen otti Pudasjärvellä syntynyt Henrik Tuo-maanpoika (Henric Thomasson) PÄTSI (1655-1722)".

Eeva Maria Kurtti 1920. Kuva: Paulaharju Samuli. Museovirasto. / finna.fi

Mökki oli aivan ränstyneessä tilassa. Seinät ja katto kertoivat voimakas-ta kieltä ajan kuluttavasta hampaasta. Eteisen muodostivat riukupuut, jotka olivat asetetut oven eteen vinoon asentoon kattoa vasten. Melkoi-sella mielenkiinnolla astuu tuollaisen mökin matalasta ovesta-sisälle. Tietäjä olikin kotosalla. Seisoi keskellä lattiaa piippu hampaissa. Sain nähdä ilmielävänä pesässään oikean noita-akan, joista lapsena olin monta jännittävää satua lukenut.



Noitaämmä hän oli jo ulkonäöltäänkin. Musta ja perin laiha. Tummat sil-mät liikkuivat kuopissaan ikäänkuin tulisina hiilinä. Kurttuisten kasvojen nokka oli ruskean kuivettunut. Tukka pikimusta ja päässä likainen tum-ma liina, joka oli takaa solmittu kiinni. Kädet luisevat ja suoniset. Musta, kehnon näköinen puku yllä ja jaloissa ruojusaappaat.


Tietäjä vastasi hyvänpäivän tervehdykseeni ja katseli terävästi ja tutki-vasti. Tekipä heti kysymyksenkin, mistä vieras on kotoisin. Istuin pienelle matalalle penkille ja loin pikaisen silmäyksen huoneeseen. Se oli yhtä kurja kuin päältä nähdenkin. Pienet ikkunat, joihin rikkinäisten ruutujen tilalle oli pantu rääsymytty. Seinät mustat kuin sisäänlämpiävässä saunassa.


Lattia sellaisessa siivossa, ettei sitä oltu suinkaan pesty vuosikausiin. Ovenpielessä nurkassa sijaitsi kohtalaisen suuri muuri, jota rakennet-taessa oli käytetty enimmäkseen kiviä. Peräseinällä, vastapäätä ovea oli jonkinlainen sänkyrähjä, jossa vaatteina likaisia lumppuja. Vuoteen koh-dalle, lähelle katonrajaa oli ripustettu nuora, jossa roikkui vaaterepalei-ta.


Sanalla sanoen, mökin irtaimisto oli samanmukaista kuin tuo ränsistynyt suojakin. Rupesin heti tietäjän kanssa vilkkaaseen keskusteluun. Akka olikin kohtalaisen puhelias, jonka kanssa hyvin luisti pakinoiminen.


Kerroin, että minulla on vasen jalka polvesta kipeä. Olen käynyt lääkä-ristä toiseen apua hakemassa, mutta turhaan. Ei mikään tohtori ole osannut parantaa. Huonoja rohtoja ovat kaikki antaneet. Olen kuullut Kurtin Evan maineen hyvänä parantajana ja tulin nyt varta vasten kau-kaa etelästä apua hakemaan. Hyvät maksut annan, jos tietäjä vain ter-veeksi saa.



Huomasin, että noita innostui kun hänelle näin suurta luottamusta osoi-tin. Hän komensi riisumaan itseäni, että saa nähdä polven. Eva pani sillä välin uutta tupakkaa piippuunsa. Istui sitten vastapäätä minua ja otti jal-kani syliinsä. Aivan kuin paras lääkäri tarkasteli ja piteli eukko polvea ru-veten haltioituneena lopulta puhelemaan:


Ei tämä onneksi ole mitään pahanhengentautia. Se on vain nuorena vääntynyt pois tiloiltaan eikä tyhmä lääkäri ole osannut paikoilleen pan-na. Kylläpä olet vieras rukka saanut heidän takiaan kärsiä. Mokomatkin pilleriherrat! Ovat olevinaan viisaita tohtoreita eivätkä osaa edes polvi-vikaa korjata. Ihme, etteivät ole sahanneet poikki, kun ne sitä niin mielel-lään kuuluvat tekevän. Eivät anna hyviä rohtoja, poikki vain jäsenet kat-kovat. Olisitpa tiennyt minun luokseni tulla heti, niin kyllä terve olisit. - Mutta ehkä tästä vieläkin selvitään. Minä kuppaan ensin tuon polven ja säären hyvästi. Panen sarven tuohon ja tuohon ja tuohon.


Koetin selitellä, ettei taida kuppaamisesta olla mitään apua, mutta jos panisitte niitä hyviä rohtojanne ja lukisitte lujat manaus-sanat, niin eikö-hän se auttaisi paremmin.


Kuppaaminen on aina tarpeen ensi alussa, selitti tietäjä touhuissaan. Tulipa eukko aivan ihmeisiinsä ja vihan tulikin leimahti silmistä, kun sa-noin, etten anna kupata. Loihtia kyllä sallin ja panna kaikkia hänen roh-tojaan. Hieman nyreissään siitä, ettei kupata saanut, ryhtyi noita toimiin-sa. Pikiöljyllä, jonka sekaan oli pannut erilaisia aineita, voiteli hän polven huolellisesti joka puolelta. Sen jälkeen alkoi juhlallinen toimitus. Noita sylki vihaisena polveen kolme eri kertaa. Vasemmalla nimettömällään kiersi polvea niin ikään kolmasti, manaten sitä tehdessään harvakseen jylhällä äänellä silmät säihkyvinä

Mene kipu koville teille,


lennä lemmon leukaluille,

koeta siellä kuollutta tammaa,

ja mennyttä mäiskyttele,

kylmän tallin lattialla,

äläkä ihmisen lasta kiusaa,

syytöntä suotta vaivaa.


Tämän tehtyään neuvoi hän minun sanomaan:

Suden jalka poikki,

minun jalkani terveeks.

Noitumisensa perästä tuntui tietäjä olevan ikäänkuin alakuloinen. Hän nähdäkseni sisimmässään tajusi, ettei jalka tästä terveeksi tule. Kun ute-lin eikö ole hänellä vielä muita manaus-sanoja tuollaista kipua varten, vastasi noita päätään pudistaen kieltävästi hokien samalla pariin kertaan syyttävänä:

»Mikset antanut kupata.»



Noita tuli kuitenkin pian paremmalle tuulelle, kun annoin hänelle rahaa vaivoistaan. Rupesi iloissaan kahvinkeittopuuhiinkin. Siinä hommassa tuli akka jo uteliaaksikin ja tiedusteli, olenko naimisissa. Vai et Ole, pu-heli noita hyväntuulisena jo sitä arvelinkin, kun olet pysynyt niin iloisena ja punaposkisena. Älä koskaan menekään, niin ei murheen rypyt tule poskillesi. Paha vaimo on miehelle elämän-ikäinen helvetti.


Mutta jos onnistuu saamaan oikein kiltin ja korean, niin eikös sitten sopi-si mennä, vastustelin akalle. Ei ole kattia karvoihin katsomista. Korea ul-kokuori pettää. Sitä pahempia ovat, mitä koreampia. Mies saa palkata piiat vielä viereen. Ne nykyajan naiset ovat sellaisia nukkeja, ettei niistä kohta ole enää minnekään. Menevät kirkkoonkin, Herran pyhään huo-neeseen, kaikenlaiset hetaleet päällään.



Käänsin lopulta puheen toisaalle, kun eukko aivan kiivastui siinä moraa-lisaarnassaan nykyajan naisista. Kurtin Evan äiti oli ollut verraton tietäjä. Hän osasi pääsiäisyönä luudallakin ratsastaa halki ilmojen. Ei sitä tautia ollut, ettei osannut parantaa. Äidiltään Evakin oppi tietonsa ja monet tai-tonsa. Itse ei sanonut olevansa läheskään äidin veroinen. Äiti oli ollut toisinaan salaperäinen eikä ilmoittanut kaikkia tietojaan edes tyttärel-leenkään.


Osaa se sentään Evakin jotain. Jos esim. käärme puree ihmistä jalkaan, niin kyllä hän parannuskeinon tietää. Kuppaussarvella ottaa myrkyn pois haavoista. Siunaa sitten veden ristimällä sen tulitikulla ja manaa:

»Mato kurja manahinen,

myrkkyhammas vainolainen.

Tieran syntys, tieran sukus:

Piru nukkui kiven päällä,

myrkky valu konnan suusta,

kuola kihisevän kirasta.

Siit' on käärme syntynyt.»


Manauksen jälkeen pesee Eva jalan siunatulla vedellä sekä sylkee kol-masti käärmeen puremaan haavaan. Madon myrkky on siten tehty te-hottomaksi. Tämän lehden ahtaat palstat eivät salli kaikkea kertoa, mitä sain tietäjältä muistiin merkityksi. Kurtin Evan tietovarasto olikin melkoi-sen runsas. Hän tiesi palohaavojen manaussanat. Paiseet, syhelmät, päänkivut, korvien huminat, puun ja kiven satuttamat, lemit ja vatsan-väänteet sanoi hän parantavansa.



Kaatuvatautia, jota noita nimitti »pahan hengen taudiksi», ei sanonut voivansa parantaa. Tuo tauti tuntui olevan niin valtava, että sen edessä mykistyi Lapin kuulun tietäjän taidot. Vanhus pani kätensä ristiin ja nöyr-tyneellä mielellä tunnusti:

»Herra Jeesus vain itse voi sen parantaa.»


Kurtin Eva uskoo kaikkivaltiaan Jumalan olemassaoloon. Hänen poikasa on syntisten suuri Vapahtaja, jonka armohelmaan saa kurjinkin ihminen päänsä kallistaa. Elämä kaikkialla todistaa, että Jumala on olemassa. on hyvä, mutta sen sijaan ihminen paha hamasta syntymästä saakka. Ra-kauden suuri Jumala ei ole tahtonu, että ihminen häntä pakolla palvele siksi hän loi myös perkeleen, jotta valita, kumpaa tahtoo palvella. Hyvä palkitaan, mutta paha rangaistaan kuleman jälkeen alkavassa toisessa elmässä.

Siinä Lapin kuulun tietäjä uskontunnustus.


Erikoisesti halusin myöskin saada tietoa siitä, mitä Eva ajattelee viinasta ja käyttääkö hän tätä ainetta lääkityksiinsä. Tietäjällä tuntui olevan var-ma kantansa, jonka avomielisesti ilmaisi: Viina on himoa synnyttävää myrkkyä. Se on kyllä sopivaa erinäisissä taudeissa, mutta sen kanssa ei sovi ihmisen ruveta leikittelemään. Viina myöskin yksi perkeleen välikap-paleita jolla hän vieroittaa ihmisiä pois Jumalasta. Moni on juonut isänsä perinnö ja kaikki ansionsa sekä lopuksi joutunu vaivastaloon.


Siitä tulee murhia tappeluita, surkeutta ja voivotusta. Enen hänkin oli sitä jossain määrin käytänyt lääkityksiin, mutta ei enää. ole enää saanut, kun on niin kallista. Herrain päivät ja esivalta tekivät visaasti, kun panivat viinapuodin ovet lukkoon.


Eikä Kurtin Eva ole yksinomaan ihmistohtori. Kyllä hän osaa eläimetkin kivuistansa päästää. Marat, ähkyt ja puhallukset hän parantaa voiteilla ja sananvoimalla. Sanojen mukana pitää olla myöskin usko, oikein vuoren luja.



Ei niille takamaille saa kouluja käyneitä tohtoreita, eikä niihin kaikki ihmi-set tahdo oikein uskoa, siksi pitää muorin vielä vanhanakin mennä, mis-sä vain apua tarvitaan. Väsyttämään sentään tahtoo jo ruveta, kun on ikääkin neljä vuotta kahdeksattakymmentä.


Pikiöljypulloa pitää aina sängyssään päänalusen alla, josta herättyänsä joka aamu maistaa. Vieraanvarainenkin tietäjä näytti olevan, koska mo-neen kertaan pyysi juomaan keittämäänsä kahvia. Olisin eukon mieliksi juonutkin, mutta kun satuin näkemään, miten hän pisti pannuunsa paitsi runsaasti suolaa, myöskin jotain muuta ainetta pienestä likaisesta pus-sista.


En voinut silloin tietää, mitä se oli. Kylän opettajatar kertoi minulle sitten jälkeenpäin, että se oli kalan nahkaa, jota Eva tapaa panna pannuunsa, jotta kahvi paremmin selviäisi. Olin siis turhaan pelännyt, että hän noitu-mistarkoituksessa olisi jotain kahvin sekaan laittanut.


Kävin tietäjän juttusilla kahtena päivänä. Huonoa muistiani hän enim-män ihmetteli. Eukko kun itse hyvästi muisti taikarunonsa, ei voinut kä-sittää, miksi vieras osasi vain pari säettä kerralla kirjoittaa. Kertoi osaa-vansa vähän lukea, mutta ei kirjoittaa. Vaikka meistä oli jo ehtinyt tulla hyvät tuttavat, niin puumerkkiään ei suostunut piirtämään muistikirjaani. Jos miten hyvänsä juttelin, niin itsepintaisesti vain kieltäytyi.


Suurin este oli se, että vanhana jo kädet vapisee, ettei osaa puumerkkiä vetää. Erotessamme Eva moneen kertaan kiitteli saamistaan rahoista ja toivotteli onnea paluumatkalle.


Paljon oli vanhusraukka saanut elämässään kärsiä. Kyläläiset kertoivat Evalla olleen pahan miehen, joka loppuikänsä eli mielipuolena. Vaimon piti miehelleenkin elatus hankkia. Ainoa tytär oli ollut kuuromykkä. Pojat, joita oli kaksi, harjoittivat varkautta sekä muutakin huonoa elämää ja hä-visivät kapinassa.


Kerrottiin, että toinen ammuttiin Venäjän puolella. Äidillä ei ollut varmaa tietoa poikiensa kohtalosta. Sanoi vain, että pahoilla on tainnut olla paha loppunsa. Tästä kaikesta nähtävästi johtui, että tietäjä varoittaa naimisiin menemästä. Lapin tietäjä ei näyttänyt ollenkaan pahalta ihmiseltä.


Eikä kyläläisten tarvitse häntä pelätä. Salomaiden tietäjä tahtoo paran-nuspuuhillaan tehdä lähimmäisillensä hyvää ja lieventää heidän kipujan-sa. Hyvässä tarkoituksessa Kurtin Eva harjoittaa kuppaustaan ja kerää erikoisia kasveja, joista rohtoja keittää. Äidin perintöjä ovat manaussa-nat ja usko näiden sanojen voimaan.