Jalmari Matisto. Kylväjä 15.11.1925.
Lapin noidan pakinoilla.
Noidat ja noituminen alkaa Suomessa olla menneisyyden muistojen jou-kossa. Haudan lepoon ovat siirtyneet entisajan noituuden harjoittajat. Harvoin tapaa enää vain sellaisia pikkunoitia, jotka eivät ole kelvolliset päästämään edes entisajan tietäjien kengännauhojakaan. Mutta kauka-na pohjoisessa, napapiirin tuolla puolen, Lapin perukoilla tapaa vielä muutamia sellaisia. Ne eivät kyllä ole läheskään enää entisajan veroisia, sellaisia mahtajia, jotka saivat loitsusanoillaan kirkotkin kyljelleen, kuten vanhat kansan tarut kertovat.
*) Pekka Sammallahti: "Kuusamon ja Kuolajärven Kurtit näyttävät pol-veutuvan Pudasjärven Pätseistä, joita asettui Lapin plakaattien jälkeen noille seuduille. Kurtti-sukunimen otti Pudasjärvellä syntynyt Henrik Tuo-maanpoika (Henric Thomasson) PÄTSI (1655-1722)".

Eeva Maria Kurtti 1920. Kuva: Paulaharju Samuli. Museovirasto. / finna.fi
Mökki oli aivan ränstyneessä tilassa. Seinät ja katto kertoivat voimakas-ta kieltä ajan kuluttavasta hampaasta. Eteisen muodostivat riukupuut, jotka olivat asetetut oven eteen vinoon asentoon kattoa vasten. Melkoi-sella mielenkiinnolla astuu tuollaisen mökin matalasta ovesta-sisälle. Tietäjä olikin kotosalla. Seisoi keskellä lattiaa piippu hampaissa. Sain nähdä ilmielävänä pesässään oikean noita-akan, joista lapsena olin monta jännittävää satua lukenut.
Kerroin, että minulla on vasen jalka polvesta kipeä. Olen käynyt lääkä-ristä toiseen apua hakemassa, mutta turhaan. Ei mikään tohtori ole osannut parantaa. Huonoja rohtoja ovat kaikki antaneet. Olen kuullut Kurtin Evan maineen hyvänä parantajana ja tulin nyt varta vasten kau-kaa etelästä apua hakemaan. Hyvät maksut annan, jos tietäjä vain ter-veeksi saa.
Mene kipu koville teille,
Tämän tehtyään neuvoi hän minun sanomaan:
Suden jalka poikki,
Noitumisensa perästä tuntui tietäjä olevan ikäänkuin alakuloinen. Hän nähdäkseni sisimmässään tajusi, ettei jalka tästä terveeksi tule. Kun ute-lin eikö ole hänellä vielä muita manaus-sanoja tuollaista kipua varten, vastasi noita päätään pudistaen kieltävästi hokien samalla pariin kertaan syyttävänä:
»Mikset antanut kupata.»
Mutta jos onnistuu saamaan oikein kiltin ja korean, niin eikös sitten sopi-si mennä, vastustelin akalle. Ei ole kattia karvoihin katsomista. Korea ul-kokuori pettää. Sitä pahempia ovat, mitä koreampia. Mies saa palkata piiat vielä viereen. Ne nykyajan naiset ovat sellaisia nukkeja, ettei niistä kohta ole enää minnekään. Menevät kirkkoonkin, Herran pyhään huo-neeseen, kaikenlaiset hetaleet päällään.
»Mato kurja manahinen,
myrkkyhammas vainolainen.
Tieran syntys, tieran sukus:
Manauksen jälkeen pesee Eva jalan siunatulla vedellä sekä sylkee kol-masti käärmeen puremaan haavaan. Madon myrkky on siten tehty te-hottomaksi. Tämän lehden ahtaat palstat eivät salli kaikkea kertoa, mitä sain tietäjältä muistiin merkityksi. Kurtin Evan tietovarasto olikin melkoi-sen runsas. Hän tiesi palohaavojen manaussanat. Paiseet, syhelmät, päänkivut, korvien huminat, puun ja kiven satuttamat, lemit ja vatsan-väänteet sanoi hän parantavansa.
Eikä Kurtin Eva ole yksinomaan ihmistohtori. Kyllä hän osaa eläimetkin kivuistansa päästää. Marat, ähkyt ja puhallukset hän parantaa voiteilla ja sananvoimalla. Sanojen mukana pitää olla myöskin usko, oikein vuoren luja.