Aamulehti 1925.

Lapin ukkoa haastateltu.




Niinkuin ennen olemme kertoneet,matkustaa neljä kotakuntaa Enonte-kiön lappalaisia Saksaan, jossa heitä näytellään rahan edestä. Yksi lap-palaisista, 78-vuotias Tuomo Maanga on "Kaiun" toimittajalle kertonut retkikunnan matkasta seuraavaa;
- Neljä on meitä kotakuntaa matkassa kolme nelihenkistä ja yksi viisi päätä käsittävä, yhteensä siis 17 sielua. Retken järjestäjä, johtajamme matkalla, tuo tuolla, nahkatakki, saksalainen taidemaalari, ollut ja maa-laillut Enontekiöllä jo viime kesäkuusta alkaen - on 18:s. Poroja on myös mukanamme, kolmessa vaunussa, 83 kappaletta ja koiriakin päällepäätteeksi kahdeksan.

- Me ihmiset olemme majoitettuina yhteen kamiina-sisustaiseen vau-nuun, porot, kuten sanottu kolmeen, ja vielä on viideskin vaunu, jossa ovat kaikki raatkakapineemme ja-tarvikkeemme, m. m. neljä kotaa ko-konkäärittyinä, pulkat poroille ja samoin niille myös rehu, yli 50 säkillistä jäkälää, y.m. muonaa.

- Milläs muuten tuntuu matkanteko?
- Ka ei ole vielä hätää ollut, eikäpä taida tullakaan! Hyvän sään vallites-sa saimme köryytellä omilla junillamme, omien veturiemme vetäminä Enontekiöltä Karungin asemalle, jossa sitten viime lauvantaina, me lap-palaiset, jok`ikinen ensi kertaa eläissämme, saimme astua noihin valtion "pulkkiin", joissa niissäkin "huilaaminen" on sentään monin verroin "pet-rempää" kuin olimme uneksineetkaan. Ja nyt jo olemme näin kaukana ja huomisaamuna viideltä "huilataan" eteenpäin. Kohta jo joutavat peskit pois, pakkaavat liiaksi lämmittämään! Yläpuolella nollan kai se mittari täällä on?
- Alla se sentään on viitisentoista astetta!
- Onkos sentään!

- Mitenkäs se sen asian kanssa on, kun huhuilivat, etteivät kaikki teistä miehistä saaneet omia muijia mukaansa, vaan oli turvauduttava "lähim-mäisen omaan"?
- Valetta se on! Parin kotakunnan oli määrä ensin matkaan lähteä, mutta kun muijilla oli "pikkusia", luopuivat miehetkin hankkeistaan ja niin tuli niiden tilalle matkaan toiset kunnat. Silläkeinoin ne minutkin, seitsemää-kahdeksatta käyvän ukonrähjän mukaansa houkuttelivat, ja tuo veljeni, Hentrik kuntineen tuli toisen kieltäytyneen sijaan. Minulla on eukko mu-kanani, vasta viiskymmenvuotias, ja tämä tyttäreni, kahtakolmatta me-nee,ja vielä poika, kohta kolmissakymmenissä. Tuolla Hentrikillä on tuol-la vaunussa 2-vuotias esikkonsakin mukanaan, ja on siellä muutamalla muijalla vielä sitäkin nuorempi vesa "kopsassa" uinumassa vasta kuu-sikuukautinen. Ne ovatkin nuorimmat matkalaiset. Kaksi on sitten toisel-lakymmenellä olevaa poikasta ja me muut. sitten aikaihmisiä.

Esiintyminen Helsingin Hietaniemessä ennen lähtö näytille Saksaan jos-sa oltiin 29.3. - 21.4.1925. välinen aika. Vas. Aini Magga, Inker Anni Mag-ga, Hans Kitti ja Hannes Kitti, Arvi Autto ja Nikodemus Nutti, Jooseppi Magga ja Heikki Magga, Piera Magga, Lars Leevi Vieltojärvi, Tuomas Magga, Elli Autto, Ellen Elviira Kitti eli Helli Kitti, sylissä Hilma Kitti.

Tuomas Magga pitelee emäntänsä merkissä olevaa härkää Helsingin Kaisaniemessä matkalla Saksaan v.1925.

Raitiovaunun kyydissä Saksassa v. 1925: Oik. Heikki Magga, Nutti Niku, Aini Magga ja Jooseppi Magga.

Kuva: Suomen Kuvalehti 21.3. 1925.

- Huhusivat ne täällä myös, että moni teistä olisi kieltäynyt matkasta pe-losta, että joutuisi Saksassa ehkä "ihmissyöjä-Haartmanin" makkararaa-ka-ainceksi?

- Totta ei sekään itse asiassa ole! Kyllä se kotanaapurini, Hukka Salkko, jotain sentapaista niille saksalaisille leukaili, mutta leikkiä se oli. Muuton ei miehellä mukaan haluttanut. Ne nuo huhut ovat niin kärkkäitä kieri-mään ja vielä kärkkäimpiä kieriessään kasvamaan!

- Puhuitte saksalaisista! - Niitä oli siis useampia?

- Olihan niitä tämän taidemaalarin lisäksi niitä värväreitä viisi miestä. Ne ne oikeastaan tämän retken järjestivätkin ja ne sen rahoittavatkin. He lähtivät yhtäaikaisesti kanssamme Norjan kautta kotimaahansa.

- Eikös se ajatteluttanut näin pitkälle matkalle lähtö, ja vielä useamman kuukauden ajaksi, kuten on puhuttu?

- No verrankin ajattelutti! Mutta uskaltaahan se sentään lappalainenkin jotakin kun rahaa saa.Takuu on päälle neljäntuhannen markan kuukau-sipalkasta kotakuntaa kohti ja sen lisäksi on matka ja ruoka vapaa. Ja lokakuussahan meidät sieltä takaisin tuodaan, niin, että ei tässä mikään huono afääri ole kysymyksessä, eikä ijänikuinen.

- Tiedättekös tarkempaa matkaa eteenpäin jatkumisesta?

- Aamulla lähdetään viiden junalla. Perjantaina kai ollaan Helsingissä, kun koko matka vaan tavarajunia käytetään, ja siellä sitten oltanee neli-sen päivää, jonka jälkeen alkaa pelottava vesimatka Saksan maahan, mikäli ovat hokeneet, Hampuriin. Sen jälkeisistä suunnitelmista en tiedä muuta, kuin että kuudessa kaupungissa meitä pitäisi siellä Saksassa kuljetettaman ja näytettämän.

- Huonoa suomea se tuo teidän johtajanne kuulostaa puhuvan?

- Eihän se kaksista ole, ja ainahan siitä hankaluuttakin on, mutta eikö tuo mennene Helsinkiin asti. Sieltä, toivon mukaan, saadaan matkaan selväkielinen tulkki.
- Onnea vaan matkalle ja suuri kiitos tiedoistanne!

Pistimme Tuomo-vaarin kanssa "Fenniat" palamaan ja kiittelimme hy-västiksi. Edustajamme lähti panemaan tätä paperille, hän alkoi köpittää viereisellä raiteella seisovaa "valtion pulkkaa" kohti.