Samuli Paulaharju. / Nuori Voima 1.12.1921.
Lapinkodalla.
Olet lähtenyt etsimään oikeata Lappia, sitä vanhan kansan niin monesti mainitsemaa 'Kota-Lappia' ja 'tuhkalappalaisten' tunturimaata. Löydät sen vielä Suomestakin. Et sentään, niin kuin Etelässä useasti luullaan, toki vielä Tornion takaa, Turtolasta taikka Kolarista, etkä aivan Muonios-takaan. Etpä vielä Hetastakaan,

»Viimeinen petäjä« Enontekiössä Näkkälän tunturimailla. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirasto. / finna.fi

Näkkälän Jussan kota Rassekaltion rannalla Norjan rajoilla. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirasto. / finna.fi

Kota ja luovia Raaskaltiossa 1920-1930-luvulla. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Ison-Jussan vaimo Maarita Näkkäläjärvi järjestyksenpitäjänä koirien aterialla Raaskaltiossa v. 1923. Kuva: Auer Väinö: / Museovirasto. / finna.fi
Jos pörrökarvaisten penikkain vastaanotto olikin tavallista äkäisempi, on kotaväen kohtelu sitä mieluisempaa. Lappia ja suomea sekaisin latele-vat emäntä, Ruijan tunturikodasta tuotu, ei juuri muuta osaakaan kuin omaa 'saamekieltään' ja suojaansa, kotoiselle liedelleen vievät he vie-raansa.
Eipä ole erämaan kansan koti oikein vieraita varten varattu. Jo saa siinä omakin väki sovussa pysyä, jos mielii pienellä permannolla, kivillä suo-jatun tulisijan ympärillä sijansa saada. On ahtaaseen asuntoon, koivunri-suilla peitetylle permannolle ahdettu kaikenlaista kamaa: kiisaa, laukkua, kahvikaluja, keittoastioita, ruijanraanuja ja porontaljoja. Siinä vielä joku karvainen koirakin kievehtii.

Ison-Jussan Antti eli Antti Näkkäläjärvi kodan edustalla Raaskaltiossa v. 1923. Kuva: Auer Väinö: / Museovirasto. / finna.fi

»Luövvi» Näkkälän Jussan kotakentällä. Vasemmanpuoleisen koivun oksalla riippumassa pari poron verimahaa .

Näkkälän Jussan emäntä koiria ruokkimassa.

Salkon Jussa eli Iso-Jussan eli Jussa Näkkäläjärven kesäleiri Raaskaltiossa Lähellä Norja rajaa. Teltan ulkopuolella vasemmalla Iso-Jussan ja Maaritin tyttäret: Oulin Anni (Anni Eira, jonka äiti Maarit oli naimisissa Ison-Jussan kanssa. ), Maarita ja Maija. Kuva: Franz Dubbick.
Poroja on Näkkälän Jussankin hallussa koko lauma, kuus-seitsensatai-nen tokka, jossa kyllä on osa naapurienkin elukoita, Jussalle paimennet-taviksi uskottuja. Öisin porot käyvät lähituntureilla laitumella, mutta hel-teisimmän päivän ajaksi ne tulevat kodan luokse järvenniemeen, raittii-seen tuuleen lepäilemään ja märehtimään.

Kristiina Näkkäläjärvi. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirasto. / finna.fi

Juunas Kelottijärvi merkitsee poronvasaa Raaskaltiossa v. 1921. Kuva: Samuli Paulaharju. / Museovirasto. / finna.fi

Anni Eira lypsää poroa Raaskaltion rannassa v. 1923. Kuva: Auer Väinö. / Museovirasto. / finna.fi

Juhan Erkki Proksi vaimonsa Elli Maria Proksin ja lastensa ja sukulaistensa kanssa Raaskaltiossa v.1923 Kuva: Museovirasto. / finna.fi
Iltapuoleen asti viipyvät porot leponiemellään. Sillä aikaa toiset paime-net, renki ja palvelustyttö koirineen varustautuvat vuorostaan tokkaa seuraavaksi yöksi raitioimaan. Heinillä täytetyt kengät paulotetaan jal-koihin, hartioille levitetään harmaa sarkakaapu, 'hikka', ja suopunkivyyhti heitetään yli olan.
ainakin 'hyvät paimenet' laumaansa seuraten.