Laatokka no 209. 16.09.1951.

Lapinmies kahvinkeittopuuhissa.


Lapin miehillä ja naisillakin on omat tapansa aina pukeutumisesta läh-tien, vaikk’eivät he enää kesä-aikana paljoa käytäkään noita värikkäitä asujaan, mutta se johtuu vain veran puutteesta. Nähdessään muuka-laisen yrittävän soveltaa joitakin uutuuksia heidän eränkäyntitapoihinsa, hymähtävät lappalaiset, sillä he tietävät omien tapojensa olevan hyviä, ne on kokemus osoittanut parhaiksi mahdollisiksi.


Niinpä Uula, aika koiranleuka muuten, jouduttuaan Tenojokivarressa opastamaan joukon lantalaisturisteja Akutunturille, kyydittyään heitä sitä ennen komealla moottoriveneellään tunturin juurelle, päätti opettaa näil-le muukalaisille hiukan Lapin tapoja ja tietämyksiä, ryhtyi neuvomaan, miten kahvia keitetään selkosissa.

Akutunturi, selitti hän kahvin alkuvalmisteluissa puuhaillessaan, on sem-monen pyhätunturi. Se kun Aku oli muinoin lappalaisten jumalatar, jolle pyhitettiin koski sekä tunturi. Ja tässä se tunturi on. Mutta tämä keppi minun kädessäni, on sellainen josta kahvipannu pistetään roikkumaan. Riuku on sitten erikseen. Tiedättekö mikä se on? Lantalaisnaista siksi kutsutaan, ha, ha, haa. Jaa mitäkö se merkitsee? Sitäpä minä en ker-rokaan . . .

Nyt alkaa se kahvi sitten olla valmista, arveli Uula. mutta kuulehan Aslak, haehan suola tänne. Ei kahvista mitään tule ilman sitä. Tällaista ei lantalaisriuku koskaan pystyisi keittämään.

No tiedättekö, mistä ilmoja ennustellaan? Antakaahan, kun kerron. Niitä on sellaisia vissejä puroja, joista ilman tulon kuulee niiden äänestä. Pou-dan edellä ne kohisevat ihan hiljaa, mutta ennen sadetta pauhaavat ko-vaa. Minulla on mökin takana sellainen tietäjäpuro ja jos ette usko, niin tulkaa kuulemaan. Purosta se kahvivesikin on noudettava.


Ettekä te tiedä, mikä on paltto. Täällä eli muinoin heimo, jonka naiset olivat aika miehekkäitä, mutta miehet naisellisen pelokkaita. He eivät us-kaltaneet lähestyä niitä naisia, vaan pakoon luikkivat aina. Ja silloin nai-set rupesivat pyydystämään niitä suopungeilla. Ja kiinnihän ne niitä saivat.

Koska noita miehiä niihin aikoihin nimitettiin paltoiksi, niin nykyään mer-kitsee paltto lapinkielessä pelkuria. Ja se on paltto, joka ei tätä kahvia tohdi juoda, jahka olen ripottanut siihen hieman suolaa.