Pikku Majava. (Valokuv. Y. Ingman. / Sirkka 1931.

Lappalaisia katsomassa


Eräänä aurinkoisena maaliskuun päivänä päätimme Professori Likaisen kanssa lähteä valokuvaamaan lappalaisia. Päätoimittaja näet oli luvan-nut, että jos mukavia kuvia saamme, Sirkkakin saattaa ottaa jonkun palstoilleen. Niinpä me siis varustauduimme matkaan; panimme jalkoihin pieksusaappaat, sillä edellisenä yönä oli tuiskunnut lunta niin paljon, et-tei koko talvena vielä täällä etelässä.

Tämä lappalaisten valokuvaaminen ei näet tapahtunut Lapinmaassa, vaan - Helsingin lähistöllä olevalla Kalastajatorpalla. Ajettuamme raitio-vaunulla parikymmentä minuuttia saavuimme perille. Pääkaupunkilais-ten hiihtoretkien päämäärä, Kalastajatorppa, oli lumikinosten ympäröi-mä. Kahlasimme sisään kuitenkin.
- Onkos täällä lappalaisia? kysyimme tarjoilijattarelta.
- Onhan ne vielä. Ja hän lähti näyttämään tietä.

Rannalla näkyi kota, jonka yläosasta tuprusi savu siniselle taivaalle. Kur-kistimme sisään. Lappalaisukko ja akka istuivat hiilloksen ääressä. - Buarre bäivi, sanoimme me, sillä se on ainoa, mitä lapiksi osaamme ja merkitsee "hyvää päivää". Ukko vastasi jotain, jota tietysti emme ymmär-täneet. Osasi ukko suomeakin, ja pian oltiin täydessä juttelussa.
- Mikäs teidän nimenne on? kysyimme.
- Uula Hetta, vastasi ukko. Hänen ryppyinen naamansa oli hiukan vir-nussa.
- Entä vaimonne nimi?
- Priitta se on, sanoi lappalaiseukko. Hän oli vielä pienempi kuin ukko, vaikka ei tämäkään ollut varmasti puoltatoista metriä pitempi.

- Mistä te olette kotoisin?

- Sodankylästä, Purnunmukkasta eli Purnunmutkasta, kuten se on suo-meksi. - Ja sitten ukko kertoi, että heidän kotinsa on sydänmaassa kaukana kylästä. He olivat olleet Helsingin Talvitivolissa "näytteillä" ja nyt useita viikkoja täällä. Pian palaisivat he kuitenkin kotiin Pohjolaan.

Hyvähän täällä oli, lentokoneenkin olivat nähneet, mutta ikävä vain oli kotiin.

- Saammeko ottaa kuvia? kysyimme.

- Tulevatko ne liikkuvia? uteli ukko.

- Ei ne ole elokuvia, vaan valokuvia, selitimme.

Sadat olivat heitä valokuvanneet, ja kuin kotonaan pariskunta oli kame-ran edessä. Tietysti haettiin siihen Pekkakin, heidän poronsa. Pekka oli myös tottunut valokuvattavana olemiseen. Toisessa kuvassa näette Uu-lan ajavan Pekan vetämässä pulkassa, toisessa on pariskunta poroi-neen. Mitä pidätte? Eikö olisi hauska olla lappalainen? Saisi vain ajella koreas-sa neljäntuulenlakissa ja lämpöisessä peskissä aavalla lumiken-tällä!

Kun sanoimme hyvästiä, lisäsimme:

- Me pannaan kuvia lehteenkin, Sirkkaan. Saako?

- No saa, huusi Uula, ja Priitta lisäsi.

- Sanokaa terveisiä!

Joten terveisiä vain Uulalta ja Priitalta ja Pekalta, hyvät sirkkalaiset!