E. N. Manninen, / HS. 1933.

Lappalaispolitiikkaa



Utsjoki on Suomen ainoa puhtaasti lappalainen pitäjä. Se on Jounien, Pierojen, Aslakien, Ovlien, Niilesten ja Sammelien oma valtakunta. Kun-nanvaltuustossa, kunnallislautakunnassa, kansakoulujen johtokunnissa ja kaikissa muissa lautakunnissa istuu vain näitä asioita päättämässä. Käsittely on kaikkien yhtäaikaa puhumista ja päätökset, jos asiat ovat sen laatuisia, aina suomalaista vieroksuvia. Kuitenkaan ei pidä luulla, että otteet olisivat aina typeriä tai taitamattomia; täytyy sanoa, että useinkin päinvastoin. ja anomuksia virastoihin laadittaessa käytetään erikoisoloja ja varsin usein asioiden ratkaisijoiden asiantuntemattomuut-ta taitavasti hyväksi. Suomalaista ja norjalaista - yleensä lantalaista - on aina vedettävä nenästä milloin se suinkin on mahdollista - se on lappa-laisen mihinkään kirjoittamaton laki, se on vaistossa. Utsjoen lappalai-nen erikoisesti on kaukaa ovela, laskelmallinen, suhteellisesti valistunut ja joustava. Hän antaa sinulle aina sellaisen vastauksen, jollaista ajatte-lee sinun toivovan; jos ahdistat häntä, vetäytyy hän kuoreensa eikä tiedä mitään. Kun minä 8-vuotisen Utsjoella oloni jälkeen muutin pois paikka-kunnalta, ei mikään mennyt niin hyvin kaupaksi kuin vanhat lakikirjani.

Asutus tässä Suomen pohjoisimmassa pitäjässä on yksinomaan Tenon ja Utsjoen varsilla. Koko muu pitäjän laaja tunturisto on autiota, joissa vain suuret porolaumat kesät talvet vaeltavat paimenten ja koirain saat-tamina. Nomaadia, siirtolappalaista Utsjoella kuitenkaan ei ole enää yh-tään, kaikki elävät kiintonaisissa puuasumuksissa. On kolme kyläkuntaa: Outakoski Tenon yli- ja Inarijoen alajuoksun varrella; Nuorgam Suomen ja pitäjän pohjoisin huippu; Kirkonkylä lähinnä Utsjokivarrella ja Tenon ja Utsjoen yhtymäkohdassa, vain koivua kasvavassa tunturisyvänteessä. Inarijoen ja Tenon takana on pitkin matkaa Norjan valtakunta.

Talot ovat hajalla siellä täällä. Tihein kyläryhmä on Utsjokisuulla 6 kilo-metriä kirkolta pohjoiseen, Tenojoen ja Utsjoen yhtymäkohdassa. Siinä sijaitsee, paitsi viittä kuutta alkuasukasperhettä vaatimattomine tönöi-neen, toista miljoonaa maksava uusi, upea kansakoulu oppilasasunto-loineen valtionrakentamana ja sataprosenttisesti ylläpitämänä, lähes puolen miljoonan valtion sairaala ja nimismiehen asunto, kallis kylliksi sekin.

Koko pitäjän asukasluku on vähän päälle 600:n. Näistä on vain neljä viisi suomalaisiin lukeutuvaa perhettä. Väestön pääasiallisin toimeentulo on porossa, lehmässä, lohessa ja riekossa. Kauppa suuntautuu melkein yksinomaan Norjaan, jossa tuotteet vaihdetaan tavaraan. Valtiollisesti liittyy Utsjoki Suomeen, - taloudellisesti Norjaan. Siksi utsjokelainen puhuukin aina Suomeen tai Norjaan menemistä. Poliittisesti ovat kaikki asukkaat pikkuporvareita ankarine elinehtoineen ja pienine vaatimuksi-neen Jotakin aniharvaa lukuunottamatta. Kommunismista kuitenkaan ei ole mitään tietoa; päinvastoin ollaan uskonnollisiaja erittäinkin laestadio-laisuuteen kallistuvia. Käydään kirkossakin isompina pyhinä. Kuvaavaa lienee, että kuusijuhlat jouluina kansakoululla ovat syntiä.

Välitunnilla Utsjoen kirkonkylän kansakoulussa.

Opetus- ja kielikysymyksessä on jakauduttu kahteen leiriin, jos saa luottaa esimerkiksi koulujen johtokuntien nykyiseen kantaan. Outakos-kella haluttaneen säilyttää lappi ainoana oppi- ja sivistyskielenä, Kirkon- ja Nuorgaminkylän yhteisessä piirissä suomi. Muita ei sitten olekaan. Outakoskelaisten, ainakin sikäläisen opettajan mielessä, kangastelee kolmesta naapurivallasta koottu lappalaisten oma valtakunta täyslap-palaisine määräämisoikeuksineen, seminaareineen, jopa yliopistoineen-kin. Tätä oppia kannattanee ja lienee sitä ollut osittain liekkiinkin puhat-tamassa, eräs suomalainen Lapin nykyinen kirkkoherra ja vasta äsket-täin lappalaiskysymystä hoitamaan lähtenyt Lapin Sivistysseura. Siinä tunnutaankin oltavan jo hyvällä alulla; on laitettu m.m. Lapin, tai parem-minkin kai lappalaisten kansallislaulu ja lapinkielistä aapista laadittaneen parhaillaan.



Kirkonkylän ja Nuorgamin koulupiirissä ollaan eri kannalla. Perusteet näin; Jokainen lappalainen täällä osaa lappia opettamattakin, mutta suo-mea huonosti, lapsista monet eivät sanaakaan. Jos alkuohjaus anne-taan lapiksi, t.s. lapinkielistä aapista käyttäen, eivät oppilaat, supistetun kansakoulukurssin suoritettuaan, kerkeä oppia suomea, ei ainakaan edes tyydyttävästi. Tavaamasta päästyään heidän kai olisi ryhdyttävä lukemaan muita oppiaineita, jotka kuuluvat koulun ohjelmaan, mutta nehän ovat melkein kaikki suomenkielisiä.

Inarin kirkonkylän kansakoulun pihalta.

Olisi siis ennen sitä ryhdyttävä oppimaan ensin suomea, jos sitä ensin-kään aiotaankaan oppia. Kauanko se vie aikaa ja mitä oppilaat sitten lo-pultakin koulusta päästyään osaavat, ei kukaan Utsjoella sano voivansa arvata. Laadittakoon kaikki oppikirjat lapinkielisiksi, huomauttaa esimer-kiksi outakoskelainen. Mutta kun kirkon-ja nuorgamin kyläläiset haluavat oppia myös suomea? Toiselta puolen, kannattaako varten kustantaa kaikki kansakouluoppikirjät lapiksi, sillä vain Inarin kirkonkylän kansa-koulun johtokunta on asettunut lapinkielen kannalle edellisen lisäksi ko-ko Suomessa? Ja kun tiettävästi inarilaistenkin kanta asiallisesti tarkis-tettaessa voi kokonaan muuttua heti kun johtokunnan puheenjohtaja vaihtuu. Utsjoella kuulee lisäksi kysyttävän, että miksi pakotettaisiin mei-dät käyttämään lapsemme umpilappalaisenkoulun ja riistettäisiin siten mahdollisuus antaa heille mahdollista jatko-opetusta, jota ei saa lapin- vaan suomenkielellä. Ja ennenkuin lappalaiset seminaarit ja yliopistot ovat käynnissä, kerkeää kurki kuolla.

Nyt voi joku sanoa, että kyllä kai sentään outakoskelaistenkin järjestel-mällä lapset suomea oppivat. Minulla on seuraava omakohtainen koke-mus: Noin 6-7 vuotta sitten tuli luokseni lappalaispoika, joka tietääkseni oli saanut päästötodistuksen Outakosken kansakoulusta. Hän asteli sisään ja laski voirasian pöydälle.
- Kenelle tämä on? kysyin.

Poika ei osannut vastata, ei ymmärtänyt minua. Vasta tulkin kautta sain tietää, että rasia olit arkoitettu eräälle työmiehelle pappilassa. Kysyin asianomaiselta opettajalta, miten poika oli koulussa lukenut läksynsä. Tämä vastasi, että oppikirjoja oppilaiden ei ole välttämätöntä lukea, sillä hän, opettaja, valmistaa ja selvittää kaikki läksyt ja siis kaikki kurssit. Eri asia on tietysti, jos opettaja itsekään ei osaa suomea; aineidenkirjoitta-misesta kai varsinkaan silloin ei tule mitään.

Kiertokoulunpitoa Utsjoella.

Utsjoen Kirkonkylä-Nuorgamin kansakoulussa tapahtuu opetus seuraa-vasti; opetus- ja keskustelukielenä on lappi. Opin alkeet, tavaus, tapah-tuu suomalaisesta aapisesta. Oppilas siis oppii tavaamaan suomea, lu-kemaan ja ymmärtämään suomen. Hän osaa lappia,eikä unohda sitä, sillä, kuten sanottu, opetuskielenä on lappi; hän oppii suomea sen ver-ran kuin tämän kurssin yhteydessä voi oppia ja hänellä on mahdollisuus jatkaa. Sitäpaitsi, kun hän osaa tavata ja lukea suomea, ei ole mikään vaikeus sen jälkeen ominneuvoinkin opetella lapiksi tavaamaan ja luke-maan, sanoo asianomainen opettaja, joka itse on täysi lappalainen, vaik-kakin Suomen lähtöä. - Muudan lapinäijä kysyi minulta taannoin, että on-kohan Suomessa paljonkin suomalaisia, jotka haluavat, että lappalainen ei oppisi suomea.

Tämä kysymys näyttää siis olevan Utsjoella nykytärkeä. Inarissa ja Enontekiöllä sillä ei ole samaa merkitystä, ei näiden pitäjien lappalais-tenkaan mielestä. Ja heti kun asia laajennetaan puheenaolleita kolmea pitäjää käsittäväksi, kuten on tarkoitus, se mutkistuu entisestäänkin. Utsjoen ja Inarin lappalaisväestö esimerkiksi puhuu kahta niin toisistaan suuresti eroavaa murretta, että niitä saattaa sanoa eri kieliksi; toisen tai toisen kielisen on vaikea toista ymmärtää. Millä murteella siis aapinen on laadittava? Ei kukaan utsjokelainen, ei outakoskelainenkaan, suostu opettelemaan Inarin lappia, ja inarilaisten mielipide lienee suurin piirtein sama tunturilappiin eli Norjan lappiin nähden. Olen kuullut lapinkielen kannallakin olevien lappalaisten sanovan, että jos asia ajetaan siihen, että tässä on ruvettava opettamaan lapsille toista lapinkieltä, niin otetaan silloin ennemmin suomi.

Mitenkä mahtaisi sitten olla kolttien laita Petsamon alueella, jotka myös ovat lappalaisia? He nimittäin eivät ymmärrä tuskin nimeksikään utsjo-kelaista tai inarilaista.

Minä puolestani, tahtomatta syrjässä olevana asettua tässä kannatta-maan puolta tai toista, vaikka omaan kyllä mielipiteen asiassa 20 vuotta Lapissa olleena, olen tähän puuttunut tämän matkajutun yhteydessä siksi, että siihen on minua kehoitettu lappalaisten taholta ja koska, kuten edellisestä jossakin määrin selvinnee, asiat eivät tunnu olevan aivan siloiset ilman muuta.

Mitä Norjan Ruijassa Suomen lappalaispolitiikasta sanotaan, on asia, josta tässä yhteydessä ei liene paikallaan lausua arvailuita. Seurataan sitä ainakin Norjan norjalaisen taholta.

Helsingin Sanomat 8.8.1933.

"Lappalaispolitiikkaa“.

Oikaisua kaipaava kohta "Lapin sarjassa."


Meille on huomautettu eräästä tehdessämme julkaistun "Lapin sarjan" viidennessä kirjoituksessa olevasta harkitsemattomasta ja onnettomasti stilisoidusta kappaleesta, joka asioita tuntemattomalle voi antaa aivan nurinkurisen käsityksen mm. Lapin Sivistysseuran toiminnasta ja tarkoi-tusperistä. Mainittu seura, jonka toiminta tähtää yksinomaan Suomen lappalaisten sivistyksellisten olojen parantamiseen, ei tietysti enempää kuin kukaan yksityinenkään ajatteleva henkilö tässä maassa suunnittein "lappaläiskysymyksen hoitamista" minkäänlaisen valtiollisen ohjelman kaikkein vähimmin "lappalaisten oman valtakunnan" toteuttamiseksi.


Sarjan kirjoittaja ilmoittaa meille, että puheenaolevassa kohdassa sitä-paitsi on kirjoitusvirhe: puhutaan outakoskelaisten mielessä kangastele-vasta "kolmesta naapurivallasta kootusta lappalaisten omasta valtakun-nasta", vaikka tarkoitus on ollut puhua kolmesta naapuripitäjästä koo-tusta j.n.e. Valitamme, että tämä mahdollista väärinkäsitystä herättävä kohta on päässyt kuvaussarjaan pujahtamaan.