Joh. Karvonen. / Koitto 1935.

Lappalaisten kotioloista



Seuraavan tositapauksen olen lukenut erään Lapissa toimineen papin muistiinpanoista, ja tässä, lapset, kerron sen teille. Lappalaisperheen isän, jonka nimi oli Antti, täytyi lähteä vaimoinensa Varankiin ruokaa os-tamaan. Kuivattua kalaa ja poron lihaa oli laskettu olevan juuri sen ver-ran, että ne riittäisivät lapsille siksi ajaksi. Janonsa he saivat sammuttaa syömällä lunta. Leipää köyhillä lappalaisilla ei ole ensinkään.

Mutta nyt sattui niin, että rajuilma viivytti vanhempien tuloa määräaikana. Monta päivää raivosi ankara lumipyry, joka hautasi alleen Antin kodan. Lapsiparat olivat kaksi ja puoli vuorokautta pimeässä, ilman tulta ja ruo-kaa. Siellä he itkivät itsensä näännyksiin ja jäivät makaamaan kodan permannolle. Eräs toimelias lappalainen, joka tiesi vanhempien matkas-ta, otti ruokavaroja ja lähti katsomaan, miten lapset voivat.

Kalkujärvellä v. 1934: Piritä Magga os. Siri - poika sylissä Aslak-Henrik Magga (1934-2007)

Päästyään perille ei näkynytkään mitään kotaa, oli vain suuri lumivuori kodan päällä. Hän rupesi tutkimaan lumikinosta, löysi kodan ja sai kärki-aukosta eli räppänästä puhutelluksi lapsia, jotka, ihme kyllä, olivat vielä hengissä, vaikka lopen näännyksissä. Hän loi heille aukon, josta pääsi-vät ulos ja jätti runsaasti ruokavaroja. Vanhemmat, jotka monen päivän perästä vaivaloisen matkan jälkeen saapuivat kotiin, olivat tavattoman iloisia, kun tapasivat lapsensa elävinä ja terveinä.


He olivat näet luulleet, että heidän rakkaat pienokaisensa olivat kuolleet nälkään lumikinokseen hautautuneeseen kotaan.