Kameran lastuja 1.4.1929.

Lappi on vallattu elokuvalle.


Mutta valtauksen tekivät — englantilaiset.

16,000 metriä negatiivia, josta tulee uusi "Chang."


"Kameran Lastuissa" on useampaankin otteeseen puhuttu siitä, mitenkä ihania aiheita maamme pohjoisin kolkka, Lappi, tarjoaisi elokuvalle. Nyt leviää tieto, että tätä aihetta jo on käytetty eräässä elokuvassa, joka kai-kista ennakkotiedoista päättäen tulee saavuttamaan valtavan menestyk-sen ympäri maailmaa. Tämä elokuva ei tietenkään ole suomalaista alku-perää, ei liioin ruotsalaista tai norjalaista, vaan - englantilaista.

Englannin nousemassa oleva elokuvatuotantoon havainnut, että paitsi taidekuvia täytyy myöskin valmistaa - hauskoja tieteellisiä ja opetuselo-kuvia, sellaisia kuin "Chang" ja "Moana, auringon poika" j.n.e. Ja niinpä he Ruotsin kautta lähettivät Lappiin kaksi taitavaa valokuvaajaa, jotka hiljan ovat palanneet matkaltaan mukanaan 16,000 metriä negatiivia, kaikki lappalaisten elämää kuvaavaa. Elokuva on kuvattu oikean scena-rion mukaan, ja sen valokuvaaminen kesti kaikkiansa kolme kuukautta, jonka ajan filmaajat oleskelivat etupäässä Tornionjoen rannoilla.

Valokuvaajat, nimeltään Ben Hart ja Bill Clowes, on lähettänyt British Film Indusry-yhtiö. Heidän elokuvansa tarkoitus on näytti: lappalaisten elämää ja taistelua luonnonvoimia vastaan, sillä, kuten he eräälle haas-tattelijalle ovat kertoneet, "ovathan lappalaisetkin alkukantaisia ihmisiä ja hyvin vähän tunnettuja pohjoismaitten ulkopuolella."

Muuten ei lappalaisten valokuvaaminen suinkaan ollut maailman yksin-kertaisin asia. Ensin he suorastaan olivat rikkoa kamerata, he olivat val-lan mahdottomia. Mutta sitten keksi mr Hart näyttää heille muutamia tai-katemppuja, joissa hän on varsin taitava; m.m.veti hän kruununrahoja heidän nenästään j.n.e. Ja silloin päästiin erinomaiseen alkuun, lappalai-set pitivät varmaankin valokuvaajia sen jälkeen jonkinlaisina poppamie-hinä, eikä kestänyt pitkääkään aikaa, ennen kuin näille alettiin tuoda kaikki lähiympäristön sairaat.

Valitettavasti ei retkikunnan apteekissa ollut kuin kaksi lääkettä, aspirinia ja Eno'n hedelmäsuolaa. Näillä saivat he kuitenkin parannettua kaikki sairaat, paitsi erästä naista, joka oli kofeinimyrkytetty. Hän sai oksennus-pulveria ja se tepsi vähäksi aikaa, mutta sitten hän jälleen joi yhtä paljon kahvia kuin ennen - ja se oli hirmuisia määriä, kuten kaikki lappalaiset ja kuoli jonkin ajan kuluttua.

Johan Olafsson Thuur.

Filmauksensa he alkoivat Norrkaitumissa, Gellivaaran luona, jossa sil-loin oli suurin porolauma, mitä koskaan on ollut siellä ylhäällä, 12,000 poroa ja 200 lappalaista. Täällä filmattiin myöskin porojen erottaminen. Lappalaisten järjestysmies Tuomo Niilonpoika Skum antoi heille myöskin ensimmäisen elokuvalupakirjan, minkä mikään lappalainen koskaan on antanut. Se kuului näin:

"Me Norrkaitumin lappalaiset kylänmiehet annamme englantilaisille lu-van ottaa filmikuvia kyläkunnasta, poroista ja porojen erottamisesta. Tä-tä lupaa ei anneta kurjista rahoista tai voiton tai kunnian pyyteessä, vaan ainoastaan sen takia, että on olemassa sukulaisuutta Englannin ja Ruot-sin kuninkaallisten huoneitten välillä, jonka kautta mekin olemme ystäviä ja veljiä. Annettu ilman lunastusta."

Mitä itse elokuvaan tulee, niin oli heitä avustamassa m.m. 75-vuotias Juhnan Tuuri, joka pian osoittautui suorastaan kansainvälisiä mittapuita vastaavaksi näyttelijäksi. Hän oli myöskin asiantuntijana, kun oli kysy-myksessä retkikunnalle tarpeellisen kahden kohdan rakentaminen (toi-nen oli ulko- ja toinen sisäkuvia varten, viimemainittu valon saamisen takia vain puoliseinin).

Retkikunta rakensi itselleen päämajaksi maahökkelin Kattuvuomaan, Tornionjärven rannalle, ja siellä se sai elää miltei yksinomaan lihalla enimmäkseen kuivatulla poronlihalla. Lopuksi tämä ruoka maistui niin puulle, että herrat aikoivat jättää koko touhun, mutta sisu ei kuitenkaan pettänyt. Pääosia esittivät lappalainen Juhana Sarri ja lappalaisopettaja-tar Elisabeth Svonny. Mutta sitäpaitsi on filmissä mukana mahdollisim-man paljon lappalaisten arkielämää, muodostaa siinä pääpainon.

Alkukantaisesta luonteestaan huolimatta, selitti mr Hart myöhemmin ovat lappalaiset erittäin ystävällisiä ja miellyttäviä tovereita tällaisella retkellä. He ovat tietysti monessa suhteessa hyvin lapsellisia eivätkä tiedä mitään porojen ja poronhoidon ulkopuolelta, mutta he kohtelivat meitä hyvin ystävällisesti ja antoivat meille lähtiessämme puukkoja ja kenkiä lahjaksi.

Erikoisena haittana tällaisessa filmauksessa se, että ennen elokuvarul-laa kameraan asettamista täytyi lämmitellä sitä vasten paljasta ihoaan. Muuten nauha oli niin arkaa, että se vähimmälläkin kosketuksella katke-si. Ja valo tuotti tietysti haittaa; yhteenaikaan ei voitu kuvata kuin kor-keintain tunnin päivässä. Mutta joka tapauksessa Lapissa kannattaa ja voi elokuvata. Sen ovat nyt englantilaiset näyttäneet meille.