Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1936.

Linnunsontaa keräämään.



Kiihkomieliset ihmiset ovat - silloinkin, kun he tuhmuuksia tekevät - aina myöskin koomillisia.

Matkatessamme junassa sunnuntaina pääkaupunkia kohti luimme leh-distä otteen Kiuruveden kiivaan papin, Sinimustain päällikön Eljas Simo-joen eräästä kirjeestä, jossa hän sanoo puoluetoveiilleen Jaakko Virkku-selle m,m,, että nykyisen oikeusministerin "paikka on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasiin, Eeron ja muitten matelijoitten kanssa viettää lopun ikänsä linnunsontaa keräten ja vapis-ten kuunnellen Sm. tahdikkaita askeleita vartiotulien ääreltä."

Jätämme lainaamatta kirjeestä sen raaan kohdan, jossa viitataan oikeus ministerin fyysilliseen vajavaisuuteen. Mutta muissa kohdin on tämän sinimustan papin kiihkomielisen kirjeen sisältö peräti koomillinen, ol-koonkin, että sen luettuaan tuntee turvallisuuden tunnetta tietäessään, että onneksi on maassamme vielä niin paljon kylmää järkeä jälellä, ettei tuollaisia kiihkoilijoita päästetä isännöimään.

Simojoen kirjeen koomillisuus on siinä, että sen mukaan olisi Petsamo, erityisesti sen kuulut Heinäsaaret, joku niin hirveä paikka, että kun ajat-telee vastustajansa perinpohjaista teilaamista, niin ei muuta kuin sinne liniiunsontaa keräämään!

Epäilemme, ettei pappi Simojoki ole koskaan käynyt Petsamossa, kun kuvittelee Heinäsaaria joksikin laitimmaiseksi kaatopaikaksi. Tai jos hän on käynyt, niin on hän saanut tästä isänmaan nuorimmasta ja monessa suhteessa mielenkiintoisesta maakunnasta aivan nurjan käsityksen. On kyllä totta, että luonto siellä on karua, mutta samalla se on niin jylhän suurenmoista, että siellä jos missään ihmistä alituisesti kouraan tuntu-valla tavalla opetetaan käsittämään oma mitättömyytensä. Luulemmepa, että jos herra Simojoki tosiaankin pääsisi "vartiotulien ääreen" Petsamon Heinäsaarille ja kuuntelisi eräitä vuorokausia Jäämeren myrskyjen valta-vaa pauhua, niin hänen leiristään alkaisi kuulua muutakin kuin "tahdik-kaita askeleita". Hän joutuisi siellä taivaan voimia lähemmäksi, alkaisi miettiä omaa tilaansa ja antamaan vähän arvoa toisillekin, niille, jotka hän nyt tahtoisi kyörätä Heinäsaarille linnunsontaa keräämään.

Sinimustien Kuortaneen leiri v. 1932, etualalla Eljas Simojoki. Lippujen takana vasemmalta: Paavo Susitaival, Oskari Meriluoto, Viljo Lius ja Reino Ala-Kulju. Äärimmäisenä oikealla lehtori Anna-Liisa Heikinheimo. Kuva: Seppänen. / Museovirasto.

Tämä Simojoen kirjeessä lausuttu "kauhea" tuomio on huvittava myös-kin siinä suhteessa, että tuskinpa laiskalle miehelle olisi helpompaa hommaa kuin se, jota Simojoki suunnittelee vastustajilleen. Heinäsaarilla käyneenä tiedämme, ettei siinä hommassa selkä taittuisi. Ja mitä tal-veen tulee, niin pastori Simojoen kaavailemalle keskitysleirille karkoitetut joutuisivat olemaan vielä enemmän joutilaina kuin kesän aikana. Sitä-paitsi kaikkoaisivat linnut kokonaan pois Heinäsaarilta, jos sinne leirejä ruvettaisiin perustamaan. "Linniinluiraukset" olisi pian loppuun lapioitu.

Ontuva ja naurettava suunnitelma siis aivan alusta loppuun, samaten kuin Eljas Simojoen muutkin poliittiset kaavailut, kun ajatellaan asiat pe-rille saakka. Jos meidän päässämme alkaisivat rattaat kiertää samaan tahtiin, niin kerrassaan Pomokairalle me perustaisimme keskitysleirin. Siellä on paljon lohdutonta korpea ja muita ikäviä paikkoja. Heinäsaaria sensijaan ympäröi suuri meri, jonka pauhussa soi vapauden ääni sille, joka taitaa sitä ymmärtää ja kuulla.

Mutta eihän kukaan järkevä ja vapautta rakastava ihminen rupea oman maansa kansalaisia keskitysleireille kyöräämään. Siitä tulisi sitäpaitsi ylen kallista hommaa valtiolle.Ne "tahdikkaat askeleet" maksavat näet rahaa ja kun on puhe Heinäsaarista, niin tyyristä hommaa olisi myös "vartiotulien" pito näillä puuttomilla saarilla, vaikkapa antaisikin sonnan-kerääjien kylmissään kärvistellä.

Huomaamme myös, ettei Eljas Simojoki ole lainkaan maahengen mies, koskapa hänen kirjeestään saa myöskin sen käsityksen, että linnunlan-nan kerääminen on jotakin peräti halveksittavaa ja alentavaa hommaa. Meillä on asiasta aivan toisenlaiset käsitykset. Katsellessamme kesällä sitä rehevää kasvillisuutta, joka Heinäsaarilla etupäässä juuri linnunlan-nan ansiosta on, johtui mieleemme, että kunpa saisimme eräitä kuormia tuota hyvää höystöä niille pienille peltotilkuille, joita meillä on onni viljel-lä, niin pottujen ja juurikasvien vuoksi saisi pian kellaria isontaa.