Hilda Ronkainen. Emäntälehti 01. 07. 1927.

"Luojan selän takaa" eli Posion Suolijärveltä.


»Kohtahan me olemme aivan yhtä onnellisessa asemassa kuin meren-rantalaiset, kun saamme maantien ja kotitalouskurssit», sanoi puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan eräs isäntä tässä talvella kotitalousneuvojan ilmoittaessa kurssien alkamisesta mainitussa kylässä.


Maantietä ei ole vielä tehty, ainoastaan siltoja vain talven aikana; ehkä-pä tientekokin pantanee alkuun sulan tultua. Kyllähän sitä maantietä odotetaan kuin suurta vapauttajaa vapauttajaa sellaisista kiusoista ja vaivoista, joista ei ole aavistustakaan henkilöillä,' jotka eivät ole itse joutuneet niitä kokemaan.

Jäävät jo käytännöstä pois, ainakin tämän kylän osalta, monituntiset veneenhuudannat, merkkitulien teot rannoille tuulisina päivinä, ihmisistä muodostuneet tavarakaravaanit, milloin talvella kotiin hankittujen tarve-tavaroiden loppuessa on pakko niitä väliin kantamalla ja väliin veneen avulla siirtää tuo monivaiheinen matka maantienvarsilta syrjäkyliin saakka.

Kotitalouskurssin merkeissä täällä elettiin koko huhtikuu. Osanottokin kurssiin muodostui vilkkaammaksi nyt kuin mitä täällä on ennen tapana pidetty, kurssilaisten jän vaihdellessa 14-50 vuoteen. Kurssiohjelmaan kuului ruuanlaitto, kodinhoito ja käsityöt. Ruuanlaitossa käytettiin myös-kin kasviksia, jotka useimmille kurssilaisille olivat aivan outoja.

Kerran päivässä laitettiin yhteinen ateria, jonka emäntävuorolaista yh-dessä valmisti. Järjestäjä huolehti kodin siistimisestä ja järjestyksestä. Tavattiinpa joukossamme sellaisetkin virkailijat kuin pesijät ja silittäjät, leipojasta puhumattakaan. Mutta se käsityöpuoli, sehän se kruunasi kaiken. Siinä ilmeni, mihin täällä Pohjolassa on innostusta.

Tämäkin kurssi sai enemmän kankaankudonta-kurssin luonteen. Pie-nenpuoleinen pirtti oli jotenkin täysi, kun kahdeksat kangaspuut sinne pystytettiin, lisäksi rukit, kerinpuut, ompelukoneet ja leikkuupöytä, mutta yhteinen innostus ja hyvä sopu tilaa antoi. Usein jo aamulla 4:n aikaan kuului pirtistä kutomisen helskettä ja niin yhä iltapimeään, 9.:ään asti.

Niinpä sitten vapuksi, lopettajaispäiväksi, olikin saatu kokoon suuri määrä käsitöitä, leninki- kankaita, pöytäliinoja, pyyheliinoja, keinutuolin-mattoja ja sohvatyynyjä. Ompelijat taas puolestaan koettivat parastaan liinavaatteiden, leninkien ja korutöiden valikoiman kartuttamiseksi.

Suolijärven Kylmäniemen kotitalous-kurssilaiset isäntäväkineen tuulettelemassa. Keskellä talon isäntä Pekka Kylmäniemi ja vasemmalla puolella emäntä Kaisa. Anni Kylmäniemi, kuvassa sivuttain takarivissä, kertoi, että kursseille hiihtivät naiset viidenkin kilometrin päästä ja rukki oli selässä. Helli Kylmäniemi (Varpenius) kolmas takarivissä oikealta. Pekan (s, 1868) vieressä vasemmalla on kurssin opettaja Hilda Ronkainen, sitten Matilda Lehtiniemi (myöh. Pitkänen) ja Pekan ottotytär Tyyne Sipola (myöhemmin Orjasniemi).

Suurin joukoin kävivät paikkakuntalaiset kurssilaisten työn tuloksiin tu-tustumassa. Kokoontuneelle yleisölle puhui maatalousneuvoja A. F. Aalberg: »Mihin nuorison olisi kohdistettava harrastuksensa elämänsä keväässä.» Puhuja tahtoi alleviivata sitä seikkaa, että missä vanhempi väkion nuorison julkisia edistys- ja valistuspyrkimyksiä vastustamassa, siellä kuitenkin rehoittaa n. s. nurkantakainen toiminta, johon on yhty-neenä kaikenmoiset paheet, sillä »kussa raato on, sinne korpit kokoon-tuvat».

Julkinen paikka sitä vastoin velvoittaa ihmisen jo ulkonaisestikin käyttäy-tymään siivosti ja hillitysti. Vakavahenkistä puhetta seurasi yleisö hartaa-na. — Lopettajaispuheen piti kotitalousneuvoja Hilda Ronkainen, viitaten saatuihin näkyviin tuloksiin, mihin ne ja yleensä kursseilla olo sekä siellä saadut opetukset velvoittavat.

Ne velvoittavat kotioloissa käytännössä toteuttamaan saatuja opetuksia ja neuvoja, eikä »pistämään kynttiläänsä vakan alle». Silloin tämäkin syrjäinen seutu vähitellen pääsee niin onnelliseen asemaan kuin meren-rantalaiset, paremman kotitaloudenhoidon avulla. Ja jos nämä kurssit pieneltäkään osalta ovat olleet vaikuttamassa asioiden parempaanpäin kehittämiseksi, silloin ne ovat olleet tarkoitustaan vastaavat, eikä neu-vontatyöhön uhratut varat ole olleet hukkaan heitetyt.

Kun vielä oli nautittu kurssilaisten valmistama päivällinen, hajaantui ylei-sö, ja kurssilaiset lähtivät opintokerhon kokoukseen kansakoululle. Maa-nantai-na oli tilinpäätös ja loppusiivous. Niin sitten haikein mielin erottiin 4-viikkoisen yhdessäolon jälkeen. Päätimme sentään vielä kokoontua
kasvitarhakursseille, joita kesän aikana Suolijärvellä toimeenpannaan.