Kirj. P. Paasonen. / Työmiehen kalenteri 1.1.1922.

Luonnonkansojen häviämisen syyt.


Luonnonkansoja tavataan jokaisessa maanosassa. Useimmiten asuvat ne asutun alueen rajaseuduilla, joko Pohjan perillä tai tropiikkisissä aar-niometsissä, napaseudun lumiaavikoilla tai kuivissa erämaissa. Ilmiö, mikä melkein poikkeuksetta on näiden kansojen keskuudessa havaittu, on se, että ne ovat vähenemässä, jopa toiset kokonaan sukupuuttoon kuolemassa.

Euroopassa on tällaisella häviämisasteella olevia kansoja sisä- ja poh-jois-Venäjällä asuvat suomalaisugrilaiset kansat ja Skandinavian sekä Suomen ja Venäjän pohjoisosissa asuvat lappalaiset. Koska jälkimäiset asuvat meidän maassamme ja edelliset taas ovat kaikista häviävistä kansoista meitä likempänä, niin tarkastelemme ensin hieman tarkemmin niiden häviämisen syitä.

Lappalaiset asustavat Kuolan niemimaalla sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisissa tunturiseuduissa sekä harjoittavat elinkeinonaan ka-lastusta ja poronhoitoa. Maanviljelystä harjoittavat lappalaiset ovat jo melkein kokonaan hävinneet. Lappalaiset ovat mongolilaisrodun länti-simmät edustajat vanhalla mantereella. Milloin he ovat asumilleen seu-duille muuttaneet, ei voida aivan tarkkaan sanoa.

Toisten tietojen mukaan ovat ne näiden seutujen alkuasukkaita, toiset taas väittävät niiden siirtyneen sinne verrattain myöhään muiden karkoit-tamina. Se on ainakin varmaa, että ne jo verrattain aikaisin*) ovat olleet, kosketuksissa varsinaisten suomalaisten kanssa, joilta ovat lainanneet nykyisen kielensäkin ja että heitä vielä noin pari vuosisataa sitten on asunut paljon etelämmässä kuin nyt.

Mutta heikompina saivat lappalaiset siirtyä varsinaisten suomalaisten tieltä yhä pohjoisemmaksi, joutuen samalla näiden riistämishalun koh-teeksi. Lappalaisia alettiin heti veroittaa. Satunnaisesti jo verrattain ai-kaisin. Vakinaisesti alettiin näiltä kantaa veroa Ruotsissa 1200-luvulla ja Norjassa noin kolme vuosisataa aikaisemmin, siis 900-luvulla.

*) Kielten tutkijain mukaan jo uoiu 2,000 vuotta sitten

Utsjokilaakson lappalaisia.

Tämä veronkantaminen oli annettu pirkkalaisiksi kutsuttujen kauppiaiden huoleksi, joilla oli yksinoikeus kauppaan lappalaisten kanssa. Tästä oi-keudestaan suorittivat pirkkalaiset korvausta kruunulle. Oli siis aivan luonnollista, että nämä kiskoivat mahdollisimman suurimman osan lap-palaisten tuloista, saadakseen siten suuremman ansion itselleen. 1400-luvulla asetettiin erikoisia vouteja, jotka myöhemmin pirkkalaisten kans-sa istuivat käräjiä Ruotsin lain mukaan lappalaisten keskuudessa.


Näin joutuivat lappalaiset vähitellen kokonaan ruotsalaisten poliittisen vaikutuksen alai- siksi ja lopuksi »kansalaisluottamusta nauttiviksi kan-salaisiksi». Samaan suuntaan on kehitys kulkenut kaikkialla, missä lap-palaisia asuu. Lopullinen itsenäisyys lappalaisista tapettiin kristinuskolla, joten heidän perikatonsa oli varma. Kirjassaan »Lappi», sanoo prof. Rosberg lappalaisten myöhemmistä vaiheista seuraavasti:

»Lapin myöhempi historia on lappalaisille ollut surkea. Heikompien ta-vallinen kohtalo tulla sorretuksi on täysin niitoin kohdannut heitä. Lähellä Inarin kirkkoa on n.s. Kolmenkuninkaan vaara (»Kolma konagas vaar-radsh»), missä kerrotaan Ruotsin, Tanskan ja Novgorodin veronottajien ottaneen veroa kolmeen eri valtakuntaan tältä kansaparalta. Sitten tu-livat suomalaset uutisasukkaat maahan, verkahen tunkeutuen yhä poh-joisemmaksi, kunnes he nyt ovat anastaneet melkein kaikki Lapin par-haat maat, jättäen seudun entisille omistajille ainoastaan karut olinpai-kat.»

Tässä on lyhyesti esitetty lappalaisten häviämisen pääsyyt: naapuri-maiden ahnaat veronkantajat ja säälimättömät uutisasukkaat eli kahdel-la sanalla sanoen on lappalaisten häviämisen syynä: kapitalistinen riis-to.
Niillä paikoin, missä lappalaisia vielä asuu, sulautuvat he vähitellen maan muuhun asuj amistoon, joten lappalaisista on jonkun ajan kuluttua alella vain hämärästi muistettava taru.