Samuli Paulaharju. / 01.01.1914 Jouko no 2.

Madsasjaurin lappalaisasunnolla



Laajat, suunnattomat Lapin erämaat avautuvat eteesi, kun Suomen ja Venäjän rajalla olevalta korkealta Tshyösadshtunturin laelta katselet ym-pärillesi. Toisaalla äärettömät metsät, aukeat suot ja jängät ulottuvat sil-män kantamattomiin, toisaalla tunturit tunturien takaa paljaita lakejaan kohottavat. Siellä täällä yksinäinen erämaan järvi läikehtii taikka kouker-televa tunturipuro piiloittelevaa pintaansa rotkosta pilkottaa.

Samaa ääretöntä, äänetöntä erämaata kaikkialla, porojen, karhujen ja susien juoksukenttää, ja lappalaisten, noiden lyhytkasvuisten, tumma-tukkaisten paimentolan eläjien asumaaluetta. Sillä tarkkaan jos katsot, näetpä tuolta pohjois-koillisesta tunturin alta monilahdelmaisen Madsas-jaurin piiloisista poukamista jonkun pienoisen sinertävän savupatsaan kohoavan, merkkinä, että on ihmiseläjänsä näilläkin hyljätyillä maailman kolkilla.

Tshyösadshtunturi Suomen ja Venäjän rajalla.

Siellä lähimmät rajantakaiset lappalaisnaapurit, ”koltat” kesäasuntoaan pitävät. Astumme alas tuimatuuliselta tunturinlaelta, kierrämme aivan tunturin juurella päilyvän pikku järven ja samoamme suota ja kangasta vielä nelisen, viitisen kilometriä ja tulemme ihmeen kirkasvetisen moni-poukamaisen Madsasjaurin rannalle aivan lähellä Suomen ja Venäjän rajaa. Näkyy sieltä vastaiselta rannalta pikku poukaman ohjasta jonkun-laisia rakennuksentapaisia, muutamasta savuakin nousee, ja ihmisiä rannalla liikehtii.

Huudamme, huhuamme, ja saapuu sieltä viimein pienoinen ukko Ondrei Fofanow, kuulemme sittemmin —, joka kiikkerällä pikku veneellään sou-taa kyökyttelee meidät kotilahdelmaansa, missä vimmatusti ärhentelevät pystykorvapiskit vieraita vastaan ottavat. On siinä elinpaikka, on eläjäin omituiset asumukset, jotka jo järvelle lähestyjäin silmään kummilta näyt-tävät.

Kuivalla kanervaisella petäjikkökankaalla lähinnä venerantaa vanha lap-palaiskota, vähän etempänä hirsistä salvettu tupanen, muutamia haus-koja patsas-aittoja sekä vielä jokunen kodantapaan kyhätty katos. Haus-kin, mieltäkiinnittävin on tietysti kota, koat, tuo tyypillinen lappalaisasun-to. Se on puunrungoista pystytetty, turpeilla ja petäjänkuorilla tiivistetty harjakota, Selkähirttä, koatselläs, kannattaa ovenpuolisesta päästä pys-typatsas, koatshuord, peräpuolessa on viistoon asetetut puut, valttog, joiden haarukkoihin koatselläs on asetettu.

Lappalaistalon asemakuva Madsasjärven rannalla.

Samanlaiset viistojalat ovat myöskin oven puolisessa päässä, patsaan luona. Näitä puita vasten ovat asetetut kodan varsinaiset kattopuut, kämmuor, jotka alaalla ovat pystyssä ulottuen puoliväliin korkeutta, ylempänä vaakasuorassa. Alaosassaan uloskaarevat etu- ja peräseinät ovat pystyynasetetuista puista. Etuseinän puista on pari paksumpaa runkoa. Niiden välissä on ovi, uks, ulospäin oikealle avautuva.

Katto- ja seinäpuiden päälle on tiivisteeksi ladottu petäjänkuoria, pieds-koor sekä turvetta, launj. Turpeiden painoksi on ylt'yleensä ladottu pyö-reitä tai halottuja puunrunkoja, koatteäd. Kodan harjassa, keskellä kah-den puolen selkähirttä on nelikulmainen aukko reäppen, mistä savu, suovvu yläilmoille voi kohota. Kodan permantona on paljas maa. Se on hoikilla puunrungoilla, tsadsel jaettu viiteen osaan. Oven edessä on ko-danlevyinen kapea uksnjälm (1), keskellä pitkäkäs osa oudnäm (2), jos-sa on tulisija tollusaj, kahden puolen tulisijaa ovat sivuosat, loid (3). Pe-rässä taas on kodanlevyinen kapea osa arnissaj (4), aarnesija, kodan muinainen pyhä paikka.

Kodan sisustuksesta ei ole suuria sanottavana. Peräseinällä, arnissais-sa muuan hyllylauta kaavaselddi, tulisijan päällä haahloissa, aul riippuu kattila, kiemn. Haahlojen puinen varsi, void on kiinnitetty selkähirteen. Siellä täällä nähdään tuohesta pies, tehtyjä ropeita ja vakkasia, kuesh, poart, loast, joku ämpäri, skallu, muuan isohko kattila, kroid, kengänvoi-dekattila, pouskiemn. Jossakussa isossa tuohivakkasessa saattaa olla kaloja, kuel, jopa mainioita Madsasjaurin siikoja, shapsh.

Näemme muutamassa nurkassa myös joitakuita pehmeitä heinäkääröjä. lappalaisen ”heinäkengän” kenkäheiniä, kämmesuein. Kotaan tuo kalal-ta palaava lappalainen kodassa keittonsa valmistaa, kodassa, maassa istuen, kattilasta käsin keittonsa syökin, kodassa tulen paisteessa viis-toon asetetulla litteällä kivellä emäntä rieskaleipänsä kypsentää.

Lappalaistalo Madsasjaurin rannalla.

Ondrei Fofanowin perhe kotansa edustalla.


Kodasta seitsemän kahdeksan metrin päässä on lappalaisen varsinai-nen asunto, pirtti, portt. Sen seinät, sein, ovat pyöreistä hirsistä pitkille nurkille salvetut 12-hirsikertaiseksi, nelisnurkkaiseksi rakennukseksi, jonka suuruus on 3,5 x 3,5 m. Salvaimien, salv päät on jätetty tasaamat-ta ja hirsien varaukset on tiivistetty järvisammalella. Vesikatto, pajlak on kahtaalle kallistuva harjakatto, halkomalla tehdyistä kouruista yksiker-taan ladottu, kourupuoli ylöspäin, järvenpuolisen pohjoiseen antavan lappean kourut yli harjan ylettäen. Kattoa kannattaa päätypölkyt, tshok-lem, kolme luvultaan, jotka on varattu paikoilleen pölkyn keskikohtaan salvetuilla päädystä toiseen ulottuvilla riuuilla. Ylin riuku on selkähirtenä, oud.

Kodan halkileikkaus.

Kuikin pohjakuva.

Kattolaudat taas on puutapeilla, naul selkähirteen kiinnitetyt. -- Pirtin vä-likatto, lak on taitteinen. Keskeltä kannattaa oviseinästä peräseinään ulottuva hirsi. maatits. Sen yläreunaan veistettyyn valssiin sekä ylimmän sivuseinähirren alla olevaan varaukseen ovat halkomalla tehdyt lakilau-dat, lakloud poikittain asetetut. Laki on tehty lämpöisen pitäväksi turpeel-la ja hiekalla, vuodas. Silta, shald, on myös tehty särkylaudoista sillan-niskain shdldmuor, varaan paljaalle maalle. Eikä seinäinkään alla ole minkäänlaista kivijalkaa. Pirtissäkin pitää olla arnissainsa. Se on vasem-man sivuseinän vieressä uunin ja peräseinän välissä noin puolta metriä leveä kolo, erotettu muusta sillasta ylös kohoavalla hirrellä, tsadsel.

Pirtin poikkileikkaus.

Pirtin tulisija.

Pirtin päätyseinässä oleva ovi antaa itäänpäin. Itse ovi on laudoista pie-napuille naulattu ja ovipielet on pystypuilla, ukslas, tuetut. Ovi liikkuu rautasaranoissa, vjärltol. Kynnyksen, ukskodas, eteen on poikittain la-dottu muutamia lautoja portaiksi, poardesshald 1. kodasshald. Pari pikku ikkunaa, ikn, on pirtissä. Toisesta, kuusiruutuisesta sivuseinän valoau-kosta voidaan katsella järvelle käsin ja peräseinän neliruutu-reikänen näyttää läntiselle männikkömäelle.

Ei ole ikkunassa puitteita, pielipuut, iknstaunit, vain naulattu hirsien päi-hin ja niiden reunaa vasten ruutupuitteet sovitettu. Pirttiin astuttuamme näemme vasemmassa ovinurkassa tulisijan, maakivistä, kedg. muuratun lappalaisuunin, takj. Se on ulos savunsa laskeva, avosuinen matalapoh-jainen liesitakka, johon kattilat voidaan tulelle haahloihin ripustaa.

Töllusaj on sen pohjan nimenä. Matala savupiippu, vovod, ei vesikattoa korkeammalle kohoa, hädin tuskin ulottuu välikaton yläpuolelle. Oikealla sivuseinällä on koko seinän pituinen leveä penkki, loudas, jota käytetään makuulavana, peräseinän vieressä on kapeampi loudas istumista var-ten. Uunin puoleisessa peränurkassa on seinään kiinnitetty patsaan va-raan tehty lautasänky, kravat penkkien kulmauksessa pieni pöytä. pord. Sillalla on muuan istuinpölkky, stoul.


Vasemmassa peränurkassa nähdään vielä pieni kaapintapainen. solan, uuniseinällä hyllylauta. elddi, ja oikeassa peränurkassa jumalahylly, em-melelddi asukkaat näet ovat kreikanuskoisia.

Aitta.

Katos. (Kaados.)

Oikeanpuoleisen sivuseinän vieressä laen alla on muuan orsi, olg, sei-nissä muutamia vaatenauloja, shait. Sänky ja makuulava ovat sekä ma-kuu- että pitovaatteilla peitetyt, peräpenkillä on pieni arkkunen. Tsluikj talon pikkutarpeita varten, peräseinän nurkkakaapissa säilytetään soku-rit, kahvit. Sivuseinän hyllyllä taas nähdään kaikenlaista talouskalua:

Tuohirovetta, kahvikuppia, tsheenap, sokuriastiaa, saakarnets, lusikkaa, pastem, puukkoa, neib, sekä isoa tuppipuukkoa, jonneib, että kääntö-pääveistä, slatneib. Arnissaissa säilytetään kattiloita, kahvipannuja, ts-heinik viimemainittuja näemme useampia, aika isojakin —, jauhopusse-ja, javsek, sekä kaikenlaista vaaterojua. Jossain sillalla on kirves, aksh.

Vähän matkaa asunnosta itäänpäin poukaman pohjan rannalla on neli-jalkainen aitta, alt, hauskimmannäköisiä lappalaisrakennuksia. Jo etäälle järvelle nähdään sen outona kummituksena korkeine jalkoineen rannalla kököttävän. Pikkuinen seinän pituus n. 2,5—3 m. -, harjakattoinen hirsis-tä salvettu huone, kannattimina neljä n. 80—100 cm. pituista jalkaa, juelg, joko paikoillaan kasvaneen petäjän kantoa tai toisesta kohdasta siihen juurineen siirrettyä.

Jalkain päähän on sovitettu kaksi hirttä, kietkam, aitkietkam (kietkam = kätkyt), ja niiden varaan on ladottu aitan silta sivuseinästä sivuseinään. Sillan varaan sitten on seinät kohotettu. Pöätykannikoita pitää paikoil-laan niiden väliin pääpuoliin salvetut riuut, shuord, joita on kolme kum-mallakin kattopuoliskolla. Ylinnä on keskellä maatits 1. oudkil. Kun riuut ovat etempänä päätypölkkyjen päistä, eivät ne kosketa kattolautoja, joten ne voivat samalla olla aitan orsina.

Aitan kaksinkertaiseksi ladottua vesikattoa kannattaa salvainpäiden va-raan asetetut räystäspuut, laagsoudem. Pikkuinen ovi, n. 40 cm. leveä, 60 korkea, vie päädystä aittaan. Siitä voidaan nelinryömin sisään konta-ta. Samanlaisia patsasaittoja on etempänä järven rannalla vielä kaksi. Sinne rantaa myöten vie polku, aitpalges, joka kosteissa paikoissa on porraspuilla, poardes, laskettu. Aitoissa säilyttää lappalainen parhaat vaatteensa sekä ruokatavaransa: kalat, lihat, jauhot, suolat, jopa kahvit ja sokuritkin.

Lammasläävä.

Vielä kuuluu lappalaisasumukseen pari pikku suojaa. Aitan ja kodan vä-limaalla nähdään katos, kaadas, joka on samaan tapaan rakennettu kuin kotakin, selkähirsi patsaiden päässä, selkähirttä vasten kattopuut, sitten petäjänkuorta peitteenä ja painopuut päällä. Turvetta ei ole käytetty ja toinen, maanpuolinen sivu on kokonaan avonainen.

Kaadaksessa säilytetään verkkoja, saim, sekä muita kalanpyydyksiä. Vähän matkaa asumuksesta maalle käsin on pikkuruinen kotamainen lammasläävä, saudspuur. Sen rungon muodostaa nelijalkainen hepo siinä selläs ja fuelg -, jota vastaan petäjänkuoren ja turpeiden peittämät kattopuiit ovat ladotut. Pienen saudspuurin suojassa saavat pihamaalla jyrsivät neljä lammasta, saiids, turvan sade- ja rajusäiden raivotessa.

On siinä pihamaalla järven rannalla vielä muutamia verkko- ja nuottaor-sia, säimolg ja nuetolg, joille verkot ja nuotat ripustetaan kuivamaan. Or-sia kannattaa ristikkojalat, olgkoarv. Katoksen luona maassa on avonai-nen keittosija, tollusaj, jossa lappalaisella lipeänkeittokattila, vuorkeit-temkiemn. Siinä lähellä joku allas, kaarad sekä tyhjä kalakaukalo, kuel-kar. Vielä nähdään pihamaalla muuan ahkio, kerris, sekä kelkka, san.

Viimemainittujen varsinainen kesäpaikka on kuitenkin aitan alla. Paitaj ahkioita, kelkkoja nähdään aitan alla vielä suopunkeja shaustok, köysiä, keud, poron selkähihnoja, valg ja sarvia tshoarv. Rannassa on pari kol-me erisuuruista kiikkerää lappalaisvenettä, voonas.

Pihamaalla ja ympäristöllä kasvaa petäjiä, piets, ja koivuja, soakj. Siellä täällä on kaadettujen petäjien puolilahonneita kantoja ja kaatuneiden puiden runkoja. Polkuja, palges, vie pirtin ovelta kodalle, järvelle, katok-selle, aitoille, lammasläävälle sekä järven rantaa pitkin toisille erämaan asumuksille. Polkujen vieressä pihamaalla on muuan muurahaispesä, kotkapies.


Tämmöinen on Ondrei-lappalaisen kesäasunto Madsasjaurin rannalla. Samanlaisia ovat muittenkin .”kolttalaisten” kesätalot, joita saman järven poukamilla muutamien kilometrien päässä siellä täällä jokunen tavataan, onpa muuan ihan rajan reunassa, pahainen matalainen maamökki, erään köyhän ukkelin asuma.

Kesätalossaan lappalainen valoisan suvenaikansa viettää kalastellen lä-hijärvissä. Mutta kirkasvetisissä Lapin järvissä täytyy kalastaminen toi-mittaa enimmäkseen yöaikoina. Siksipä eläjillä ovat yöt vaihtuneet työ-tunneiksi, jotavastoin päivät vietetään lepohetkinä, maataan ja nukutaan pirtissä.

Mutta kun saapuu syksy, tulee talvi, silloin muutetaan kymmenkunnan penikulman päässä sijaitseville talvitaloille pimeää, tuimaa Lapin talvea viettämään.