Neuvottelunuotio 1.1.1938.



Reitti ja varusteet.Muonionjokea pitkin ja Könkämäenoapitkin lasketaan matkan pituutta Siilastuvallekaikkiaan n. 17 penikulmaa.

Palojoensuusta Kuttaiseen pari penik. Kuttainen iso kylä Ruotsin puo-lella, Suomen puolella samalla kohtaa muutamia taloja. Mutta ennen Kuttaista on Suomen puolella Vähäniva, n. penikulma Palojoensuusta.

Kuttaisesta lasketaan Kaaressuantoon pari penikulmaa ehkä ylikin maantietä.Jokea lasketaan kolme penik. Välillä Suomen puolella Jatunin talo, n. penikulma Kaaressuvannon alapuolella. Kaaressuvanto Ruotsin puolen kirkonkylä. Kauppiaita, posti, lensmanni, koulu. Suomen puolella muutamia taloja, kauppias, koulu.

Kaaressuvannosta n, puolitoista penikulmaa Markkina, Enontekiön en-tinen kirkkopaikka. Suomen puolella, muutama talo, vanha kalmisto. Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymäpaikka. Ennen Markkinaa Ruotsin puolella Kunnarin talo.

Markkinasta ylöspäin n. puoli penikulmaa Mannela, Suomen puolella, pari taloa.Ruotsin puolella muutamia taloja, Maunussa, samalla kohdal-la.

Kelottijärvi, iso jokilaajennus, pari penikulmaa Maunusta. Järven ala-päässä, Suomen puolella Luspa, jossa Luspan Leevi. Järven yläpäässä, Suomen puolella, Saaren talo. Ja vähän ylempänä vielä Saarenpää, edellistä taloa parempi, Suomen puolella.

Kelottijärveltä pari penikulmaa ylöspäin Siikavuopio, pari taloa Ruotsin puolella.Hyvä talo.

Tästä ylöspäin toista penikulmaa, Naimakkajärven yläpäässä, Naimak-ka, Ruotsin puolella.

Taas penikulma ylös on litto, talo Suomen puolella. Hyvä talo, poliisi, pu-helin! Matkustajain huone talossa. Samoin kuin edell. Naimakassa.

litosta Vittankiin puolitoista penikulmaa Ruotsin puolella, Matkustajain huone, pieni kamari niin kuin Naimakassakin.

Vittangista Keinovuopioon puolitoista penikulmaa. Talo Ruotsin puolella. Näkyy komea Peltsa.

Keinovuopiosta Kummavuopioon penikulma, jos mennään järveä pitkin ja yli kannaksen. Mutta jos mennään Könkämäjokea ja taas takaisin Kummaenoa, tulee matkaa kohta pari penikulmaa. Talo Ruotsin puolella. Hyvä matkustajain huone, niin kuin litossa. Komea Olga emäntänä.

Kummavuopiosta Kilpisjärvelle n. puolipenikulmaa, järven luusuaan. Sii-tä pitkin järveä pari penikulmaa Siilastuvalle, järven yläpäähän. Välillä pitkässä niemessä, joka Suomen puolelta pistää poikkijärven, Tuomas Harjun mökki.

Siilastupa Suomen Matkailijayhdistyksen hoidoissa. Hoitaja Valde Viik. Hyvä matkustajain hoitopaikka. Saanatunturin juurella, Saana 1023. Malla vastapäätä 920 m.

Palojoensuusta on Suomen puolella maantie valmis jo Vähäännivaan asti. Ei etemmäksi vielä. Ruotsin puolella menee maantie pitkin jokiran-taa jo Kaaressuvantoon asti, ja vielä siitä edelleen Maunuun.

Jos tahtoisi esim. pyörällä ajaa Ruotsin puolen tietä niin saattaisi jo Muo-nion Kätkäsuvannossa jäädä autosta. Kätkäsuvantoon ensimmäinen kylä Ylimuoniosta, n. kolme penikulmaa Muoniosta ylöspäin. Kätkäsu-vannosta voi soudattaa Ruotsin puolelle ja lähteä ajamaan. Jos haluaa. Ja ajaa Maunuun asti. Miten kaukana Ruotsin puolen maantie on joki-väylästä Vähännivan kohdalla, en tiedä. Ei ole karttaani merkitty, ei ollut sitä silloin vielä, kun siellä kuljin.

Voi myös, jos haluaa, ottaa Palojoensuusta sauvojat esim. Kuttaiseen, pari penikulmaa jokea ylös. Ja sieltä mennä autolla vaikka aina Mau-nuun asti. Kuttaisessa on auto kauppias Pounulla, Valfrid Pounu.

Palojoensuusta, os. Muonio, Palojoensuu, on hyvä sauvoja Valfrid Mä-kitalo. Olen sen veneessä pari kolme kertaa jutanut, reipas nuori mies. Hankkii kyllä sauvojatovereita ja veneitä, jos tarvitaan muitakin.

Kaksi sauvojaa tarvitaan samassa veneessä, toinen keulassa, toinen perässä.Ja veneeseen voi asettua kolme miestä matkatavaroineen. Mie-hille pitää maksaa päiväpalkkaa,60 - 75: -markkaa. Kuinka sovitaan ja kuinka on kallis aika, ja kiiruhut työt. Esim. heinänteonaika. Siis päivä = 120:- 150:-. Palojoensuusta Siilastuvalle sauvotaan tavallisella vedellä ja tavallisella kuormalla viidessä kuudessa päivässä.

Mutta voidaan mennä sauvojain veneellä Kuttaiseen ja sitten autolla Ruotsin puolta Maunuun, ja siitä taas sauvojain veneessä edelleen, mi-hin asti halutaan. Mannelassa Suomen puolella, on hyvät sauvojat, Man-nelan veljekset, Johannes ja Pietari,, Leevin pojat. Näiden, Mannelan apostolien kyydillä olen kulkenut ja tyytyväinen olen ollut. Os. Johannes Mannela, Muonio, Palojoensuu. On hyvä sinne jo etukäteen kirjoittaa ja sopia asiasta ja ajasta, jos tahtoo mennä Pietarin ja Johanneksen ve-neeseen.

Samoin myös saattaa, ja on hyvä, sopia etukäteen Valfrid Mäkitalon kanssa.

Voi myös, jos vanhemmat miehet ajelevat veneillä ja autoilla, ja nuorem-mat polkevat pyörillä taikka astelevat alkuperäisimmillä apostolein kyy-tivälineillä, ottaa nuorten liiat kantamukset veneisiin ja autoihin. Ja nuo-ret voivat juosta pitkin rantoja, jokivieriä. Yhtä nopeasti siinä kohta matka menee, kun kovin koskistavirtaa vastaan työnnyttäessä. Pari kolme ker-taa saadaan m.m. venettä kiskoa pitkin maata, rantaa kosken ohitse, muotkia, ainakin kilometri. Pättikkä. Kilpishypa.

Rantaa pitkin on polku, jota voi astella talosta taloon. Pitää vain aina ta-lossa kysyä ennen kuin taipaleelle lähtee, kumpaa puolta, Suomen vai Ruotsin, on parempi kulku. Ja sen mukaan aina soudattaa itsensä toi-selle rannalle.

Syrjäjokien ja ojien ja purojen ylitse on aina jonkinlaiset sillat ja portaat. Että ainakin nuori mies pääsee ylitse.

Ylä-Kilpisjärvi, takana Siilastupa, oikealle jää Saana, takana oikealla Goallárrášša. Edessä vasemmalla Piritan Nilppa eli Nils Tornensis,- toinen peränpitäjistä, oikealla, mahdollisesti Silis-Ville, Ville Mäkikokko sittemmin Ørnebakkina Skibottenissa. Kuva: Aulis Hämäläinen/Hartti Hämäläinen/ Seppo J. Partasen arkisto Kuvateksti: Nils-Henrik Valkeapää.

Luspan talo Enontekiöllä v. 1918. Kuva: Lagercrantz Eliel. / Museovirasto.

"Käsivarren" ehkä kaunein näköala. Terbmisvaaran huipulta itään. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Aslak Juuson kuivuutelineitä ja aittoja. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Viisi kuusi päivää saattaa mennä nuorelta jalkamieheltä Palojoensuusta Siilastuvalle. Kun ahkeraan pistelee. Eikä kenkä hiero jalkaa.


Matkalle on paras lähteä kesäkuun loppupäivinä. Heinäkuu on Lapin pa-ras ja lämpöisin aika. Juhannuksen aikana on Kilpisjärvi useinkin vielä jäässä. Mutta paljon kyllä riippuu, miten aikaisin kesä tulee. Mutta heinä-kuussa kyllä jo on hyvä olla Lapissa. Sääskiä on silloin kyllä kaikkein enimmän ja muutakin rakkaa ja lentävää tihulaista ilma sakeana. Mutta pitää varata mukaan pikiöljyä. Rehellistä pikiöljyä, jota saa aputeekeista. Eikä mitään ruotsalaisten hyvän hajuvoiteita, jotka ovat hyviä nokalle, mutta huonompia sääskille. Elikkä parempia - sääski ei niitä niinkään pelkää. Pikiöljy on parasta. n. 30-40 gr:n pullo vyöhön. Korkki kiinni, ja siitä aina tarpeen tullen kaataa kämmeneensä luraus. Sivellä kasvoihin ja kaulaan ja lopuksi käsiin kalvosia myöten. Uudistettava aina 15-20 minuutin päästä.

Sääskilakki on hyvä ja tarpeellinen. Karttuunista hartioille ulottuva hup-pu, jossa on naaman kohdalla reikä, niin että suu alahuulen alta, poski-päät ja silmäkulmat jäävät esiin. Ja siihen useasti pikiöljyä.

Sääskiharsot ovat epäkäytännöllisiä herrojen vehkeitä. Tarttuvat oksiin ja puihin ja estävät vapaata näkemistä ja katselemista. Tunturitkaan eivät näytä miltään. Lujat ja lämpimät vaatteet. Kävelypukuna tuulikankaasta housut ja takki taipusero. Housut paksumpaa tuulikangasta, jotta kestä-vät paremmin rehkiä, pusero voi olla ohuempaa. Villaiset alusvaatteet, villatrikoota. Sekä flanelliset päälle. Villapusero, n.s. tikkuri, kylmien säi-den varalle. Öljytakki sadepäivien pelosta. Myös öljysäärystimet. Maksa-vat, takki n. 100 mk, säärystimet n. 50 mk. Vahvat villasukat, pumpuliset eivät kelpaa ollenkaan.

Hattu on parempi kuin lippalakki. On kestävämpi, suojelee niskaa ja kas-voja sateelta.

Huopapeitto. Sen saattaa, jos tahtoo ommella makuupussiksi, niin että sen sisässä voi nukkua ja potkia kuin lappalainen, eikä peitto luisu pois päältä. Ja on lämmin ja mukava olla, vaikka yö onkin ulkopuolella pussia kaalo.

Kengät, marssikengät, paksupohjaiset, pohjat maaliöliyllä kyllästetyt, et-tä kestävät kovat matkat. Voi vielä kärkipuoliin napsia rautanastoja. Varpaalta tahtoo kengänpohja enimmän kulua. Kanta saattaa olla kumi-nen..

Norjalaismallinen satulareppu on paras. Suomessa jo niitä valmistetaan kyllä hyviä. Vanhanmallinen Suomen reppu on kuin makkara selässä, hieroo selkää hien kanssa. On aivan kelvoton. Satularepun ulkotaskut tarpeelliset. Ja remmit, joihin saattaa sonnustaa huopapeiton, sadetakin ynnä muuta tarpeellista.

Teltta olisi hyvä olemassa, ainakin joku, yhteinen teltta, jossa voitaisiin olla pahimmilla säillä.

Rankinen voisi olla joka miehellä. Sen alla kyllä nukkuu, kun ei ole pahat ilmat, kaalot sadeilmat. Rankinen on liinavaatteesta ommeltu kattoharja, n. metriä korkea suoraan mitattuna, pari tai paria ja puolta metriä pitkä ja alhaalta sivusta sivuun levitettynä pari metriä, tuskin sitäkään. Harjan kummassakin päässä on nuora, jolla rankinen ripustetaan ulkona puiden oksiin taikka sisässä johonkin orteen. Rankisien reunat kääräistään alle, kun nukkumaan mennään. Ilman sitä ei Jumalan luoma ihminen saa La-pissa nukkumarauhaa. Sääsket syövät elävältä, sen saatte uskoa. Ellet-te usko, voitte mennä koettamaan. Teltassa ei tarvita rankista.

Lääketarpeita.

Sideharsoa, boorisalvaa, sidelaastaria. Laitisen "vetoa" putki, kiniiniä, kanverttitippoja, vatsapulveria, konjakkia tai spriitä, puuvillaa.

Kompassi, Enontekiön taloudellinen kartta, jossa on kaikki vaarat ja tun-turit tarkoin merkittynä. Osaa sen kanssa oppaatta kulkea, vaikka kaikki tunturit.

Neuloja, ompelulankaa, villalankaa ja parsinneula sukkia varten, vaikka onkin vahvat villasukat, kahetkin, samoin kuin muutkin alusvaatteet.

Kalastusvehkeitä uistimia ja perhosonkia, jos on huvitettu kalastamises-ta.

Keittovehkeitä. Aluminiumkattila, jossa voi useammellekin hepulle yhtai-kaa keittää, on hyvä olla niin iso. Voidaan kantaa vuorottain taikka tasa-jakoa.

Kahvipannu, jos halutaan kahvia juoda.

Juomakuppi, aluminiumia, on kevyt. Mutta se tahtoo helposti litistyä. Alu-miniumilautanen. Ja lusikka liemiruokaa varten sekä puurolle. Haaruk-kaa ei juuri tarvita. Joka miehellä on itsellä viispiikkinen ja hyvin laskettu puukko - ei silakankyljelle laskettu - kelpaa pöytäveitseksi ynnä moneen muuhun asiaan.

Teetä saattaa keittää kattilalla, sitten kun se on pesaistu puurosta hiukan - taikka kaadettu pois kalanjätteet.

Ainakin yksi kirves saisi olla matkassa, keveä partiomiehen kirves. Sekä hioinkivi, pehmeä sileä kivi, jolla saattaa pitää puukkonsakin terävänä. Että pystyy kalaan - ja jos sattuu saamaan lappalaiselta kuivattua poron-kylkeä, niin siitä on sangen mukava leikellä terävällä puukolla sopivia suupaloja. Niin kuin lappalainenkin. Pitkin ja poikki syyhyn vain kiskalte-lee. Sirusen kerralla, ja pistää suuhunsa.

Sääskiä oli viime kesänä Lapissa enemmän kuin miesmuistiin. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Lapinkävijän leiritulelta. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Turran kesäkota Goarvegielaksessa v. 24.8.1919; kuvassa etualalla "keitureita" eli vuohia Kuva: Lagercrantz Eliel. / Museovirasto

Tobbe Nutti: "Golddáluokta (Kolttalahti) Kilpisjärvellä. v.1938. Oik. Anna Maria Jdr Kitti ja Anna Maria Gdr Valkeapää." Kuva: Aulis Hämäläinen/Hartti Hämäläinen/ Seppo J. Partasen arkisto.

Ruokapuoli.

Voita kyllä olisi hyvä ottaa mukaan.Ei ole aina varmaa, jos sitä yliperillä saa. Olisi hyvä sitä tiedustella etukäteen Valde Viikiltä. Os. Muonio, Pa-lojoensuu, Kilpisjärvi. Samoin monia muitakin asioita saattaa Valdelta kirjeellisesti etukäteen tiedustella.

Leipää saattaa ostaa Kaaressuvannosta, ruotsalaista kuivaa pakettilei-pää, joka on keveää kantaa. Nilimaan kauppa on Kaaressuvannossa, ja on siellä muitakin kauppoja. Säilykkeitä saa Kaaressuvannosta - Suo-messa ei ole esim. hyvää lihasäilykettä corned beef, mutta Kaaressu-vannossa on. Se on purkeissa, ja se on kuivaa. Säilyy hyvin ja on muka-va kuljettaa, ei ole painavaa.

Voi ottaa jos haluaa vaikka vähänkinkkuakin mukaan. Jo Suomesta. Teetä voi ottaa jo Suomesta ja valita parasta. Sokeria voi ottaa Suomen Kaaressuvannosta kauppias lisakki Kotavuopiosta. Saa halvemmalla kuin Ruotsista. Suomen Lapissa ei ole tullia, sen tähden myydään hal-vemmalla. Samoin kahvia saa lisakilta hyvin halvalla. Kysykää ja tiedus-telkaa etukäteen, mitä lisakin makasiinissa on saatavana. Os. lisakki Kotavuopio, Muonio, Palojoensuu, Kaaressuvanto.

Keksiä saattaa myös ottaa mukaan, ja grahamkorppuja sekä muitakin säilykkeitä, vaikkapa kuivia sekahedelmiä. Kaaressuvannosta saa, ehkä Kotavuopion lisakiltakin. Sopii kysyä. Ja perunajauhoja pitää ottaa seka-herelmäsoppaan.Tarvitaan yhtä kg sekahedelmiä kohti 100 gr peruna-jauhoja. Sekaherelmäsoppa on tunturissa hyvää vaihteeksi.

Lapin tunturijärvet ovat hyvin kalaisia. On joka järvessä rasvaista siikaa ja harria Jos on itsellä vehkeet, niin saa kohta keittokalaa tarpeeksi. Saattaa, pyytää vaikka niinkin, että hyvä uistin on pitkän nuoran päässä. Ja sitten rannalla seisoen sinkauttaa uistimen niin kauas järveen kuin nuora ylettyy, ja sitten heti rupeaa vetämään - jo tarttuu kala. Vatkoo uistinta vain kuin lappalainen suopunkia. En ole minä näin tehnyt, mutta olen kyllä syönyt kalaa, jota matkatoverini Haldden läheltä, esim. Mie-kojärvestä, näin on pyytänyt. Sopii koettaa. Valde Viikillä lienee kyllä ka-laa ja muutakin koko joukolle. Hyvä vain etukäteen kysyä, että tietää hankkia.

Voi myös Valdelta kysyä, mihin olisi parasta mennä leirille tunturiin. Esim. Saanan taakse, vaikka aina Terhmisvaaraan asti, Terbmisjärvelle. Taikka vain Saanajärvelle. Taikka Siilasjärvelle. Kyllä Valde tietää. Terb-misvaaran laidassa on vanha komea lapinjumala - rauha hänelle! Pyhä paikka, lakki pois päästä! Kohta Suomen tunturien kaunein seita.

Hepoparka. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Elle Marja Hetta, Kuva otettu Rommavuomassa.Kuvassa oleva Elle Márjá oli Aslak Jouninpoika Hættan toinen vaimo, joka eli 1857-1945, eli oli Gárenin ja Marjan máttaráhkkun äitipuoli. (Aslak Jp Hættalla oli kaksi vaimoa. Ensimmäisen vaimon tytär oli Ella Maria s. 1869 oli Proksin Pieran vaimo. Aslakin toinen vaimo oli Elle Maria Aslakintytär Siri s. 1857 (kuvassa oleva).) Kaijukan vaimon äiti. Proksin Piera s. 1867 oli naimisissa Ella Maria Aslakintytär Hættan s. 1869 kanssa, joka oli Aslakin ensimmäisen vaimon synnyttämä. Kuvateksti: Nils-Henrik Valkeapää.

Siilastuvalla v.1930; vasemmala Lars Juhán Valkeapää ja oikealla puolella Juho Rasmus Vasara.. Kuva: Paulaharju Samuli. Kuvateksti: Nils-Henrik Valkeapää.

Tunturissa asustaa kesällä lappalaisia, Valkeapäitä, Juusoja, Kalttopäitä, Labboja, Vasaroita, Tornensiksiä jne. poroineen, Piennin pojillakin 700-800: n suuruinen elo. Menee, että tunturit notkuvat. Voi käydä heidän väärteinään, istua louvekoadassa tulen ääressä ja juoda mustaa kahvia kuivan poronmaidon kanssa - jos antavat. Vahvimmat miehet saattavat sonnustaa itsensä ja vyöttää kupeensa ja marssia suoraa päätä aina Halddelle asti - suoraan sinne tulee Siilastuvalta vain kolme neljä peni-kulmaa. Poikki Norjan on silloin asteltava, Norja tekee mutkan Suomen puolelle. Vaikeaa tunturia, ylös alas, ylös alas, poikki purojen ja rotko-jen. Mutta saattaa vähän kierrellä. Kyllä Valde tietää. Lähteepä, jos sovi-taan, hevosella saattamaan tunturiin, ja Valden hevonen jaksaa seläs-sään kantaa poikain tavaroita ainakin yhtä paljon kuin kaikki pojat yh-teensä - ainakin sata kiloa. Sopii koettaa ...

Siinä menisi teltat ja kaikki muut painavat värkit. Mutta Haldden juurella, vielä vähemmin itse Halddella, ei ole polttopuuta. Pajua vähän vain ja vaivaisen varpua (Betula nana). Semmoista korttelin parin pituista. Sitä saat repiä maasta ja sillä ruokasi keittää. Ja ruuturassia saat repiä tun-turista, kuivaa kukanvarpua, jolla voitainakin teesi keittää. Lappalainen keittää sillä ruokansakin.

Hyvä olisi, sati Halddelle mennään, olla mukana vaikkapa pieni spriikeit-tiö. Se kuluttaa vähän bensiiniä, viisi litraa kestää jo useita viikkoja. Sillä saa teltankin samalla lämpöiseksi. Jos Haldde pitää kylmää ja kaaloa säätä. Niin kuin se helposti pitää vaikka keskellä heinäkuuta, sati se sen pään ottaa. On se nähty.

Pitshusjaurin rannalla olisi sopiva leiripaikka. Siihen kun teltan pystyttäi-si, jo olisi mukava kesänvietto. Aivan alastomat tunturit ympärillä, lumi-kattoinen Haldde aivan vieressä. Ja Pitshusjauri katoaisi Haldden su-muisiin hoitoihin — pohjan usmiin. Sopii mennä katsomaan. Ja Haldde, suuri Haldde peittyy keskellä päivää läpinäkymättömiin murkuihin. Voi-taas heittää vaikka valkoisen lumiryöpyn.

Mutta sitten taas saattaa olla mitä ihanin päiväpaiste. Haldde loistaa kuin taivaanportti, ja Pitshusjäyri kimmeltää. Ja vesi on kirkasta, että pohja paistaa.

Samalla tavalla saattaa sieltä palata takaisin kuin mentiinkin, mutta saat-taa tehdä sopimuksen postin kanssa. Ruotsin posti kulkee, ainakin en-nen kulki, kerran viikossa Siilastuvalle asti, taikka kerran parissa viikos-sa aina Jyykeänvuonolle, Markkinaan ja palasi samaa tietä takaisin. Hä-nen veneessään ainakin muutamat pääsisivät vähällä maksulla Palo-joensuuhun. Taikka Kaaressuvantoon. Taikka Maunuun.

Voi myös palata Norjan ja Narviikin kautta. Taikka mennä. Junalla Nar-viikiin, sieltä laivalla Tromssaan, ja sieltä paikallislaivalla, vuonolaivalla Jyykeänvuonon, Lyngenfjordin Markkinaan, Skibotniin. Siitä hevosella tai jalkaisin Pyhäänoutaan, Heigskog, kolme penik. ja siitä jalkaisin pari penik. polkua, hyvää polkua pitkin Siilastuvalle.

Matkalippu Helsingistä Kaulirantaanmaksaa 3. luokka 157:-, siihen ma-kuulippu 30:-. Autokyyti Kaulirannasta Palojoensuuhun ehkä 70:-.

Venekyyti jo edellä selostettu.

Ruotsin puolella autokyyti linja-autoissan. 75 p. km. Pounun auto yksi-tyisauto, kalliimpi, mutta kun menee useampia, niin maksetaan tasan.

Matkassa pitää olla matkakortti Skandinavian maita varten - niin ei ajeta pois Ruotsin eikä Norjan puolelta.

Kyllä tunturiin miestä mahtuu - parikymmentä, parisataakin, vaikka enemmänkin. Kun vain miehillä on sellaiset vehkeet, että kestävät ulko-na sekä yöllä että päivällä, sekä on syötävää omassa repussa ainakin suureksi osaksi. Tietysti on parempi, kun on pienempi joukko.

Matkan varrella voi taloista saada viiliä.

Jatunissa oli ennen ainakin hyvää viiliä. Ja Valde Viikillä oli ennen omaa savustamaa hyvää siikaa.

Suolapussikin on hyvä ottaa mukaan — kala vaatii suolaa, ainakin sil-loin, kun se vatkataan keittokattilaan. Lapissa kyllä tullaan toimeen vä-hällä suolalla, nim. lappalainen tulee.

Hyvä on vielä matkassa hyvä sauva. Sellainen olkapään tasalle ulottuva, vaikkapa vain metsäkoijusta otettu, pää vähän käyrä kämmenen kohdal-ta. Ja alapäästä "kengitetty", esim. suksisauvan "huikilla" ja piikillä. Saat-taa varata ne matkaan. Se on varsin tarpeellinen tunturia ylös kiivetes-sä ja alas myös sekä jokien ylitse portaita mentäessä. Inarin Juutuan rantametsästä sellaisia kerran löytyi - mutta taitavat olla kovin kaukana. Ehkä löytyisi sopivan paksuinen suora koiju Muonionjoen varreltakin. Tunturikoijut ovat käyriä, eivät kelpaa

Piennan Jussin turvekota. Kuva: Suomen matkailu 1939.

Vas.Pienin Jussan Anni eli Anni Vasara os.Kalttopää (Piennin Annin äiti oli Sofia (Fiia) Jatko.), hänen tyttärensä Margreta(Marku) Syväjärvi os.Kalttopää ja lapsi komsiossa on Juhan Antti Syväjärvi.

Kuva on vuodelta 1939, paikka Ropivuoma, Inkeri Valkeapää o.s. Labba oikealla ja Kaarin Anna Saari o.s. Tornensis. Kuvateksti: Nils-Henrik Valkeapää.

Kuva: Suomen matkailu 1939.

Vähän lisiä.


Tuulikangashousut voi olla polvihousut, polvien kohdat väljähköt, että jalka pääsee vapaasti taipumaan. Soljella lahkeensuu kiinnitettävä pol-ven alle. Voi myös käyttää housuja, joiden lahkeet säären kohdalta ovat kapeammat, "pussihousuja". Mutta ei kenenkään nimessä katusankarien kauheita kolppihousuja. Ei tunturi sellaisia hulluuksia hyväksy. Polvihou-suja käytettäessä tarvitaan säärystimet, lujat villaiset tm. säärisuojat. Paljaiden polvien ja säärien käyttämisestä sääsket kyllä pian tekevät lo-pun - kuppaavat verille.


Puukko, tuppipuukko, kauhavalainen t. Sorsakoski t. härmäläinen. Viime aikoina muotiin tullut, jossakin pohjoisessa tukkilaispiirissä alkunsa saa-nut, kalanmallinen, nastoilla koristeltu tuppihoito, ei ole sopiva suoma-laiselle tunturinkävijälle. Se on ruma. Tikarinmallinen yksiteräinen puuk-ko, joka tuppeensa on nahkaraksilla sonnutettu, ei ole miehen vehe. On aivan epäkäytännöllinen. Pienet sakset saattaa myös pistää reppuun.

Pitshusjaurin etelärannalla en ole käynyt. Mutta pohjoisrannalla ainakin on varsin sopiva tasainen paikka, johon voisi leiriytyä. On siinä "poltto-puuta" - paijukkoa, vaivaisenvarpua, taisi olla katajankäkkyrääkin, ma-talaa kaikki. Ei kirvestä tarvita sellaista metsää hakattaessa, käsin niitä maasta revitään.

Täältä saattaa hyvin nousta Haltiotunturin laelle, ken haluaa. Hyvät nou-sut nuorelle miehelle. Mutta ei pidä lähteä tunturia eikä tunturinhaltiaa uhmaamaan, kun se on peittänyt itsensä pilvenpatsaaseen. Silloin on pian saatuna .. .eksyy sinne harmaaseen murkuun. Kirkkaana pilvettö-mänä päivänä on paras mennä. Silloin saa korkeimmalta huipulta, joka on hiukan Norjan puolella rajaa, nähdä aina Jäämerelle asti. Lännessä Jyykeänvuonon tuntureineen, pohjoisessa Raisinvuono kaukana met-sien ja tunturien takana.

Mutta Haltian huipulla ovat heinäkuussakin järvipahaiset jäässä.

Nappeja, hakaneuloja ym muita pikkukapistoksia myös repun taskuihin. Sekä nuoran pätkiä, nahkaremmejä. Jos sattuu jotakin matkalla ratkea-maan. Housunpaikkaakin,voi revetä tunturissa.

Kirjallisuutta: Taskualmanakka.

Jos sattuu olemaan tilaisuutta, voi etukäteen tutustua Enontekiön tun-turiseutuihin sekä Muonionjokeen ja Könkämäenoon teoksesta Suomen-maa, IX, 2. Oulunlääni. Siv. 245-270. Siinä m.m. kuvia tunturiseuduista sekä luettelo Enontekiötä koskevasta kirjallisuudesta.

Tarvitaan tunturimatkallakin mukana pieni pala saippuaakin sekä pyyhin-liina. Jos joskus niin kun haluaisi pestä kasvonsa. Ja alusvaatteensa. On Pitshusjaurissa sen verran vettä - kirkasta onkin, kuin kristallia. Mutta uimaan tuskin tekee mieli - vesi on kylmää. Ja sääsket syövät.

Oulu 28. 9. 38.